mistä tunnistaa dysfasian

Siinä se kysymys olikin! Miten te dysfaatikkojen vanhemmat olette alkaneet epäillä, että lapsellanne on dysfasia? Miten lapsenne puhe kehittyi? Kuka dysfasiaa alkoi ensin epäillä jne?

 

Meidän lapsi rupesi kyllä sanoja puhumaan jo 9 kk ikäisenä. Mutta ensimmäiset selvät lauseet tulivat n. 2 vuoden päälle. Kiinnitin jo silloin huomiota lapsen käytökseen: omatoiminen leikki puuttui, hän jumittui, syöminen oli todella hidasta. Kun lauseita tuli enemmän, hän jankkasi. Puhe oli epäselvää ja ohjeiden noudattaminen vaikeaa. Hän keskeytteli ihmisten puheita ihan muilla aiheilla ja puhui toisten päälle. Aloin ihmeissäni etsiä netistä tietoa ADHD:stä, mutta törmäsin myös dysfasia-määritelmiin, jotka sopivat häneen paremmin. Neuvolakin kiinnitti asiaan huomiota hänen ollessaan 3-vuotias. 4-vuotiaana hän aloitti puheterapian ja 5- vuotiaana kävimme foniatrilla. Puheterapia jatkuu edelleen.

Diagnoosina oli eräs dysfasian muoto eli kuullun ymmärtämisen häiriö. Foniatri totesi, että poika on melkoisen älykäs ja pystyy sillä keinoin kompensoimaan tätä vajavaisuutta. Diagnoosi oli meille valtava helpotus, koska olimme välillä mieheni kanssa ihmeissämme ja epäilimme omia tuntemuksiamme.

Aikuisilla tämä meidän pojan piirre ilmenee monesti oppimisvaikeuksina ja lukihäiriönä.

Et sinä sitä itse välttämättä tunnistakaan, mutta kannattaa kuunnella vaistojaan, jos sinusta tuntuu että kaikki ei ole ok ja puhua siitä neuvolassa. Itse olen iloinen, että puhuin asiasta ja että meillä oli fiksu terveydenhoitaja, koska nyt poika pääsee puheongelmaisten luokalle. Kun itse tietää missä mennään, niin osaa tukea lasta ja lapsen itsetuntoa.

 

Meillä dysfasiaa alettiin tutkia pojan ollessa kolme vuotias, ihan siitä syystä, että puheen kehitys oli selvästi viivästynyttä. Käytiin foniatrin tutkimuksissa ja myös kuulo tutkittiin ensin, ettei vikaa ole siinä. Myös toimintaterapeutin vastaanotolla sairaalassa käytiin pari kertaa, missä todettiin että toimintaterapian tarvetta silloin ei ollut. Puheterapiassa käyty siitä asti (poika täyttää keväällä 9), alussa käytimme tukiviittomia kommunikointiin lapsen kanssa. Ne jäivät hyvin pian pois sen jälkeen kun poika n 4,5-vuotiaana alkoi puhua enemmän.

Meillä lievä dysfasia, pelkästään puheen tuoton osalta. Poika on normaaliluokalla, oppi lukemaan ekaluokan lokakuussa. Puheterapia jatkuu edelleen, ja nyt vuodenvaihteen jälkeen mietitään, olisiko nyt tarvetta toimintaterapeutin kuntoukseen, koska kirjoittaminen tuottaa vaikeuksia ja hienomotoriikka on hankalaa.

Voimia koko perheelle, ei koskaan ole helppoa huomata, että omassa lapsessa saattaa olla jotain "vikaa" tai kaikki ei menekään niinkuin "pitäisi".

 

Onpa taas kerran helpottavaa saada vertaistukea. Olen "hyppinyt" eri keskustelupalstoilla ja on hyvä huomata, ettei ole yksin. Meidän pojallamme (4 v) ei ole vielä diagnosoitu dysfasiaa mutta puhe on tosi paljon jäljessä. Syksyllä, pojan ollessa 3 v 10 kk, oli pojan puheenkehitys puheterapeutin testien mukaan 2-vuotiaan tasolla. Se kuulosti järkyttävältä ammattilaisen suusta, vaikka tietenkin olimme olleet tietoisia huomattavasta viivästyksestä jo pidemmän aikaa. Poika ei vieläkään leiki muiden lasten kanssa, ja suurin ongelma on, ettei hän osaa vastata kysymyksiin. Raskastahan se on välillä, mutta onneksi ongelmaan on tartuttu ajoissa ja poika käy puhe- ja toimintaterapeuteilla kerran viikossa. Lisäksi pitäisi anoa henk.koht. avustaja päiväkotiin, joka ehtisi keskittymään poikaamme ja tekemään hänen kanssaan ylimääräisiä tehtäviä jne. Ensi syksynä olisi ns esieskarin aika, mutta sitäkin pitää anoa lääkärin- ym. todistusten kera.

 

Mulla on tyttö 5v ja aikoinaan sillä oli muutamia sanoja 3 vuoden iässä jolloin neuvolatäti pisti lähetteen puheterapiaan.
Itse ymmärsin tuolloin mitä se halusi ym.. mutta muut eivät joten se oli vaikeaa ja meni normaaliin perhepäiväkotiin.
Sit se kävi puheterapiassa kerran viikossa ja sai lähetteen sairaalaan jossa se sit tutkittiin perin pohjin, itselläni on dysfasia.
Se sit kävi sairaalassa kuin normaalisti päiväkodissa eli vein aamulla ja hain illalla.
Ennen sairaalaa se oli vaihtanut päiväkotia pienryhmään eli erikoisryhmään jossa on monilla jotain kielellisiä hankaluuksia.
Se oli siis vähän yli 4v kun meni tuonne sairaalaan.
Diagnoosi oli vaikea dysfasia, nyt se puhuu paljon ja puheterapiakin on tehnyt testinsä ja todennut että on nyt 5v tasolla puheessa mutta vielä on matkaa...
Kun koulu alkaa ym... Itse en pystynyt olemaan isossa luokassa ja olin koko kouluikäni pienluokassa ja ammattikoulussa pääsin onneks pienluokkaan joten sain rauhani ja neuvottiin kun tarvisin sitä.
Tyttö on vielä erityisryhmässä päiväkodissa ja jossain vaiheessa on sairaalajakso.

Voin myös vaihtaa ajatuksia kirjoita vaikka eka mailia miia82_@hotmail.com sama toimii myös meseosoitteena.<br><br>

 

Mulla alkoi "hälytyskellot" soida kuopuksen ollessa 2½vuotias, kun sanoja, lauseita ei alkanut tulla.

ja kun esikolla on kanssa vammaisuutta.

Lopullinen diagnoosi saatiin 2vk sitten.
Keskivaikea Dysfasia.