Mistä te olette teidän miehet löytäneet?

  • Viestiketjun aloittaja yksinäisyys
  • Ensimmäinen viesti
yksinäisyys
Vuosi eron jälkeen olen alkanut haikailla parisuhdetta. Haluan jonkun jakamaan mun kanssa arjen ja ennenkaikkea sängyn, viettämään mun kanssa aikaa illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, käymään mun kanssa lenkillä ja leffassa, tekemään mun kanssa ruokaa, saunomaan mun kanssa, juttukaveriksi ja kainaloksi...

Mutta mistä mä sen löydän? o_O
 
--
Tavallisesta arjesta. =)
Mieheni työpaikalla satuin käymään muutamaan otteeseen ja mieheni sattui työvuoroon. Siinä jutut kääntyi muuhunkin kuin vain niihin ostosasioihin ja kahville mentiin kaksin... siitä se sitten lähti.
Itse en halunnut mistään baarista etsiäkään puolisoa. Normaalissa arjessa yleensä ollaan enemmän oma itsensä kuin pienessä sievässä baaritiskillä tai tanssilattialla. :) Mutta kukin tavallaan...
 
yksinäisyys
Mun työpaikalla ei juuri ns.vieraita ihmisiä käy, en käy baareissa kun joskus ja jouluna, asun pienellä paikkakunnalla missä kaverinkaverinkaan bileissä harvoin on muuta kun tuttuja naamoja.... On ihan epätoivonen olo et mistä mä sen muka löydän kun en missään käy... :ashamed: Töitä teen ja pakerran lapsen kanssa tätä arkea päivä kerrallaan yksin... Ei mua alkuun ahdistanu tällee, mut mitä enemmän oon yksin, sitä enemmän kaipaan sitä toista... Heikkoina hetkinä jopa exää. Niin se aika ja yksinäisyys kultaa muistot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yksinäisyys;27835362:
Mun työpaikalla ei juuri ns.vieraita ihmisiä käy, en käy baareissa kun joskus ja jouluna, asun pienellä paikkakunnalla missä kaverinkaverinkaan bileissä harvoin on muuta kun tuttuja naamoja.... On ihan epätoivonen olo et mistä mä sen muka löydän kun en missään käy... :ashamed: Töitä teen ja pakerran lapsen kanssa tätä arkea päivä kerrallaan yksin... Ei mua alkuun ahdistanu tällee, mut mitä enemmän oon yksin, sitä enemmän kaipaan sitä toista... Heikkoina hetkinä jopa exää. Niin se aika ja yksinäisyys kultaa muistot.
:hug: Kohtalotovereita löytyy. Tosin viihdyn ihan hyvin itsekseni. Mut ajatus viettää koko loppuelämä sinkkuna on vähän masentava kyllä tietyllä tapaa. Mulla kohta pari vuotta erosta ja lapsivapaa ilta ois joka toisen viikon pe. Sillonkaan harvoin jaksan mihinkään lähteä kun on ihanaa nauttia vaan omasta rauhasta. Ja jos nyt joku kerta sattusin jonkun tapaamaankin jossain ni mitä siitä tulis kun vois sit nähdä vaan joka toinen viikko päivän ajan. Nettideittijutut ei kiinnosta ollenkaan. Eli mahdollisuudet aika lailla 0. Siksi yritänkin vaan nauttia elostani näin ja olen siinä aika hyvin onnistunutkin.
 
......
Alkuperäinen kirjoittaja yksinäisyys;27835362:
Mun työpaikalla ei juuri ns.vieraita ihmisiä käy, en käy baareissa kun joskus ja jouluna, asun pienellä paikkakunnalla missä kaverinkaverinkaan bileissä harvoin on muuta kun tuttuja naamoja.... On ihan epätoivonen olo et mistä mä sen muka löydän kun en missään käy... :ashamed: Töitä teen ja pakerran lapsen kanssa tätä arkea päivä kerrallaan yksin... Ei mua alkuun ahdistanu tällee, mut mitä enemmän oon yksin, sitä enemmän kaipaan sitä toista... Heikkoina hetkinä jopa exää. Niin se aika ja yksinäisyys kultaa muistot.
Tää on ihan suoraan mun elämästä...
 
Työkavereita oltiin :)

Mutta älä vaivu epätoivoon, mäkin ehin olla yksinhuoltaja yli 10 vuotta tässä välissä. Oli mulla pari lyhyempää seurustelusuhdetta tossa välissä, mutten kenenkään kanssa asunut ennen nykyistäni. Mutta hyvää kannattaa oottaa. Ja itestäkin tuntu, etten varmaan löydä sellaista ihmistä, kenen kanssa haluisin elämäni jakaa ja toisaalta sekoittaa hyvin sujuvan arjen. :)
 

Yhteistyössä