Mistä tämmöinen käytös johtuu?

Mieheni alkoi hyljeksimään minua noin pari vuotta sitten. Väistelee, kulkee ohi edes vilkaisematta, kun yritän koskea, hän torjuu. Aamulla hän ei sano mitään, eikä anna koskea itseään ei iltaisin eikä aamuisin. Seksistä hän halusi jättää esileikin kokonaan pois. Tyhjentää vai pallinsa niinkuin jonkun **kanssa. Suutelunkin hän on halunnut lopettaa, kun yritän suudella, hän väistää.

Mitä aattelette, mistä tämmöinen käytös johtuu?

 

Mieheni alkoi hyljeksimään minua noin pari vuotta sitten. Väistelee, kulkee ohi edes vilkaisematta, kun yritän koskea, hän torjuu. Aamulla hän ei sano mitään, eikä anna koskea itseään ei iltaisin eikä aamuisin. Seksistä hän halusi jättää esileikin kokonaan pois. Tyhjentää vai pallinsa niinkuin jonkun **kanssa. Suutelunkin hän on halunnut lopettaa, kun yritän suudella, hän väistää.

Mitä aattelette, mistä tämmöinen käytös johtuu?

Valitettavaa, mutta miehesi on kyllästynyt sinuun eikä rakasta sinua enää :-(
Ehkä kannattaisi mietiä eroa jos ette saa asioita kuntoon...ja hankit sitten uuden miehen.

 

Mieheni alkoi hyljeksimään minua noin pari vuotta sitten. Väistelee, kulkee ohi edes vilkaisematta, kun yritän koskea, hän torjuu. Aamulla hän ei sano mitään, eikä anna koskea itseään ei iltaisin eikä aamuisin. Seksistä hän halusi jättää esileikin kokonaan pois. Tyhjentää vai pallinsa niinkuin jonkun **kanssa. Suutelunkin hän on halunnut lopettaa, kun yritän suudella, hän väistää.

Mitä aattelette, mistä tämmöinen käytös johtuu?

Todella harmillista...Arki on varmasti hyvin kuluttavaa jos rakastat miestäsi ja tämä käyttäytyy näin. Oletko yrittänyt puhua asiasta?
Täytyy rehellisesti todeta, että jos itse "kadotan" rakkauteni/intohimon mieheeni käyttäydyn juuri niin kuin miehesi ja se repii myös minua sisältä, koska en halua loukata häntä, mutta en vain halua minkäänlaista kontaktia. Puhukaa asiasta! kaikki voi vielä palautua ennalleen jos miehesi yrittää ja annat hänelle aikaa/rauhaa palauttaa mieleensä miksi hän sinua rakastaa ja miksi olet niin ihana! Itse olen joutunut palauttelemaan mieleeni asioita useaan otteeseen! Mutta siihen tarvitaan molempia!

 

Todella harmillista...Arki on varmasti hyvin kuluttavaa jos rakastat miestäsi ja tämä käyttäytyy näin. Oletko yrittänyt puhua asiasta?
Täytyy rehellisesti todeta, että jos itse "kadotan" rakkauteni/intohimon mieheeni käyttäydyn juuri niin kuin miehesi ja se repii myös minua sisältä, koska en halua loukata häntä, mutta en vain halua minkäänlaista kontaktia. Puhukaa asiasta! kaikki voi vielä palautua ennalleen jos miehesi yrittää ja annat hänelle aikaa/rauhaa palauttaa mieleensä miksi hän sinua rakastaa ja miksi olet niin ihana! Itse olen joutunut palauttelemaan mieleeni asioita useaan otteeseen! Mutta siihen tarvitaan molempia!

Lisään vielä kun ei voi tietää kaikkia taustoja asiasta, että muistathan ettei kohtuutonta hyljeksintää pidä sietää! sinun täytyy tietää arvosi ja muistaa kunnioittaa itseäsi ja miehesi myös!

 

Mieheni alkoi hyljeksimään minua noin pari vuotta sitten. Väistelee, kulkee ohi edes vilkaisematta, kun yritän koskea, hän torjuu. Aamulla hän ei sano mitään, eikä anna koskea itseään ei iltaisin eikä aamuisin. QUOTE]
Aloin käyttäytyä miehesi lailla n viisi vuotta sitten ja tänäänkin olen viettänyt päivän miettien sitä uskallanko ehdottaa eroa, koska minulla on niin huono olo suhteessa.
Käytöksen syy minun kohdallani on se, että en kunnioita miestäni ollenkaan, itseasiassa halveksin häntä, niin paljon että joskus jo samassa huoneessa oleminen tekee ihan fyysisesti pahaa. (oksettaa, henkeä ahdistaa ja mahaa särkee) Ennenkuin tähän tilanteeseen päädyttiin yritin useaan otteeseen keskustella ja tein todellakin parhaani suhteen eteen. En tee enää, en usko että pystyn koskaan katsomaan miestäni ilman halveksuntaa ja inhoa. Hassua, jollain tasolla kuitenkin rakastan häntä edelleen, enkä haluaisi satuttaa eroamalla.
Sinun osaltasi voin sanoa, että ellei eroa tule, niin tilanne helpottaa sitä myöten, että miehesi oppii pikkuhiljaa peittämään tunteensa paremmin, näin minä olen oppinut. Seksi on loppunut kokonaan, koska ajatuskin oksettaa, mutta muuten pystyn feikkaamaan onnellisen parisuhteen lähes täydellisesti. Minulla on jopa suuri varasto "ajatuksia" siltä varalta, että mieheni kysyy mitä ajattelet, kun jään miettimään sitä miten minun elämästä tuli näin kaameaa, hän saa samantien iloisen vastauksen esim "mietin vain sitä että tekipä se Obama huiman työn, olisi mielenkiintoista tietää millainen maailma olisi, ellei sitä sotaa olisi ollut ollenkaan" Vastauksesta voi jo päätellä sen, että se voi onnistuessaan johtaa mielenkiintoiseen keskusteluun aiheesta ja taas mies on tyytyväinen, siitä kuinka hyvä suhde meillä on kun keskustelemme erilaisista asioista. Häneltä jää täysin huomioimatta, että en koskaan näytä hänelle vahingossakaan ensimmiästäkään negatiivista ilmettä tai sano kielteistä mielipidettä tai kommenttia, koska hän ei sellaista hyväksy. (tähän kiellettyyn negatiivisuuteen luetaan myös sairastaminen, minun on helpompi mennä töihin, kuin sairastaa kotona, koska kotona ei saa sanallakaan kertoa että on paha olo tai sattuu. Viimeksi kerroin sairaudestani tuomalla kotiin lääkärin todistuksen ja mieheni otti samantien vapaata omista töistään pystyäkseen olemaan kotona minun kanssani. Muutenhan olisin saattanut hukata hyvät vapaapäivät nukkumalla ja sairastamalla, nyt pystyimme tekemään jotain häntä miellyttävää, kun kerran oli töistäkin vapaata. ) Tästä minun omat tunteeni kumpuavatkin, minulta on kielletty kotona kaikki kielteiset sanonnat ja tunteet, ellen ole samaa mieltä miehen kanssa. Jopa sään moittiminen voi saada aikaan raivokohtauksen miehen taholta ja minä todella pelkään niitä raivareita. Ei se ole hakkaamista, vaikka joskus toivoisin että löisi. Silloin olisi syy lähteä, nyt on vain pelko ja seuraavan raivarin odotus. Välttelen ja olen kylmä siksi että olen parhaimmillanikin turta.

 

Ex-mieheni käyttäytyi aivan samalla tavalla pari vuotta, kunnes sitten ilmoitti että haluaa miettiä avioliittomme mielekkyyttä, tunteitaan minua kohtaan jne. Tilanne johti kaikkien kiemuroitten kautta eroon. Tämän jälkeen minulle selvisi että sen pari vuotta oli ollut kierrossa toinen nainen.
En tarkoita että tässä olisi kyse vastaavasta, mutta itse en uskonut kun tällaisa mahdollisuutta muut minulle tarjoilivat. Liian sinisilmäinen olin. Jälkikäteen on selvinnyt monta muutakin juttua, joissa minua on huijattu.

 

Minä myös käyttäydyn miestäni kohtaan mainitulla tavalla. Syy on se, etten enää tunne miestäni kohtaan sellaista rakkautta, mitä parisuhteessa kuuluu tuntea. Näin olen tuntenut n. 7 vuotta mutta vasta viimeisen vuoden aikana olen todella ymmärtänyt mistä tässä on kyse, mistä välttelynhaluni miestä kohtaan johtuu. En näe miestäni enää seksuuaalisena kumppanina, intohimoisen rakkauden kohteena. Siksi en halua miestäni lähelleni enkä halua seksiä. Miehen lähentelyt tuntuvat pahalta, väärältä, samalta kuin joku miespuolinen kaveri lähtentelisi, "hyi, en mä nyt sun kans haluu...". Siksi olemme eroamassa.

Ap:n kannattaisi ottaa asia kunnolla puheeksi miehen kanssa, eikä hyväksyä vastaukseksi "kaikki on hyvin" tai "ei vaivaa mikään".

"Minä vain"-vieras, lähde suhteestasi ja lujaa! Tuo ei ole mikään parisuhde enää! Kunnioita itseäsi sen verran ettet tyydy tuollaiseen!

 

En ymmärrä miksei mieheni rakastaisi: minä olen suhteemme ilopilleri, huolehdin kodista ja laitan ruokaa, seksistä en koskaan kieltäydy. Joskus omat halut voi olla hukassa jonkin aikaa, jos mies on v-mäinen tai muuten tyytymätön.

Sinun tilanteestasi ensiksi tulee mieleen, että miehellä on voimakas eroahdistus, hän tietää jo, että haluat erota, muttei anna sinun lausua yhtään negatiivista sanaa, koska hän yrittää kovasti olla hyvä puoliso ja pitää sinut. Et sinä avioeroon lupaa tarvitse, mene vain lähimpään maistraattiin tai kirkkoherranvirastoon.

En saanut selvää, onko miehesi joko kunnollisuuden perikuva tai mustasukkainen mies? Sinä olet pettänyt, eikö vain?

 

Ex-mieheni käyttäytyi aivan samalla tavalla pari vuotta, kunnes sitten ilmoitti että haluaa miettiä avioliittomme mielekkyyttä, tunteitaan minua kohtaan jne. Tilanne johti kaikkien kiemuroitten kautta eroon. Tämän jälkeen minulle selvisi että sen pari vuotta oli ollut kierrossa toinen nainen.
En tarkoita että tässä olisi kyse vastaavasta, mutta itse en uskonut kun tällaisa mahdollisuutta muut minulle tarjoilivat. Liian sinisilmäinen olin. Jälkikäteen on selvinnyt monta muutakin juttua, joissa minua on huijattu.

Miten sait selville nuo muut jutut? Liittonne mielekkyyttä? Pistikö omat virheensä vielä sinun syyksi?

 

Minä myös käyttäydyn miestäni kohtaan mainitulla tavalla. Syy on se, etten enää tunne miestäni kohtaan sellaista rakkautta, mitä parisuhteessa kuuluu tuntea. Näin olen tuntenut n. 7 vuotta.

Kun kiinnostava ihminen on löytynyt seuraa ihastuminen, sitten muutaman kuukauden kuluessa rakastuminen. Rakkaus taas seuraa joskus rakastumista ja kestää parhaimmillaan yli kymmenen vuotta. Pitkissä liitoissa, n. 25-30 vuotta yhteistä taivalta, rakkaudesta on syntynyt kumppanuus, jossa edelleen rakastellaan.

 

Itse olen käyttäytynyt puolisoa kohtaan samalla tavalla silloin, kun on ollut suhde toiseen/olen ollut ihastunut toiseen.

 

Sama täällä kuin edellisellä. Minulla oli toinen vahva ihastus, kun aloin käyttäytymään miestäni kohtaan juuri noin. Tiesin silloin varmuudella etten voi jatkaa ja haluan erota. Näin tein ja nyt olen onnellinen!

 

Miksi nimimerkki "Mervi" kyselee täällä mikä miestä vaivaa ja kun saa vastauksia, niin torjuu ne. Onhan se nyt ihan päivänselvä juttu, ettei mies halua olla enää tekemisissä ja että sillä on toinen nainen.

 

Valitettavasti komppaan edellisiä. Miehelläsi joko jo on toinen nainen tai hän on ihastunut vahvasti johonkuhun toiseen ja haluaisi vain eroon sinusta. Nosta kissa pöydälle, säilytä ylpeytesi ja lähde SELKÄ PYSTYSSÄ.

 

En ymmärrä miksei mieheni rakastaisi: minä olen suhteemme ilopilleri, huolehdin kodista ja laitan ruokaa, seksistä en koskaan kieltäydy. Joskus omat halut voi olla hukassa jonkin aikaa, jos mies on v-mäinen tai muuten tyytymätön.

Sinun tilanteestasi ensiksi tulee mieleen, että miehellä on voimakas eroahdistus, hän tietää jo, että haluat erota, muttei anna sinun lausua yhtään negatiivista sanaa, koska hän yrittää kovasti olla hyvä puoliso ja pitää sinut. Et sinä avioeroon lupaa tarvitse, mene vain lähimpään maistraattiin tai kirkkoherranvirastoon.

En saanut selvää, onko miehesi joko kunnollisuuden perikuva tai mustasukkainen mies? Sinä olet pettänyt, eikö vain?

En ole pettänyt. Olen sen verran rehellinen (tai laiska) etten viitsi lähteä näihin pettämiskuvioihin mukaan, jos tarve tai halu tulisi, niin sanoisin suoraa miehelle että se on sitten siinä. Myös mieheni tietää tämän, olen sen hänelle kertonut jo ihan suhteemme alussa eli reilu parikymmentä vuotta sitten. Tästä huolimatta mies on niin mustasukkainen että on myöntänyt kärsivänsä siitä itsekkin. Hän on itse ottanut pariin kertaan puheeksi sen, että hän tietää ja luottaa, mutta ei voi mitään sille kun se iskee. Tämä samainen mies on ns "hyvä aviomies" jos asioita katselee ulkoapäin ja on sitä usein myös minun silmissäni, mutta raivareita tulee liikaa ja liian usein ja yllättävissä tilanteissa, siksi olen vain niin väsynyt että haluan vältellä häntä ja haaveilen ihan yksinolosta omassa kodissa jonne voisi mennä ja käpertyä olemaan yksin. (saattaisin jopa jättää lapset, jotta saisin olla yksin ja rauhassa, mutta sitä en uskaltaisi tehdä heille)
En siis ole pettänyt, miksi sen tekisinkään, kun olen niin pettynyt koko mies sukupuoleen. Eihän sitä tarvitse kuin vähän tarkkailla ympärilleen... ihanat miehet, eivät olekkaan niin ihania kun katselee miten he kohtelevat perheitään, työtovereitaan eli millaisia he ovat silloin kun heillä ei ole edustusvaihdetta päällä

 

Käytöksen syy minun kohdallani on se, että en kunnioita miestäni ollenkaan, itseasiassa halveksin häntä, niin paljon että joskus jo samassa huoneessa oleminen tekee ihan fyysisesti pahaa. (oksettaa, henkeä ahdistaa ja mahaa särkee) Ennenkuin tähän tilanteeseen päädyttiin yritin useaan otteeseen keskustella ja tein todellakin parhaani suhteen eteen. En tee enää, en usko että pystyn koskaan katsomaan miestäni ilman halveksuntaa ja inhoa. Hassua, jollain tasolla kuitenkin rakastan häntä edelleen, enkä haluaisi satuttaa eroamalla.
Sinun osaltasi voin sanoa, että ellei eroa tule, niin tilanne helpottaa sitä myöten, että miehesi oppii pikkuhiljaa peittämään tunteensa paremmin, näin minä olen oppinut. Seksi on loppunut kokonaan, koska ajatuskin oksettaa, mutta muuten pystyn feikkaamaan onnellisen parisuhteen lähes täydellisesti. Minulla on jopa suuri varasto "ajatuksia" siltä varalta, että mieheni kysyy mitä ajattelet, kun jään miettimään sitä miten minun elämästä tuli näin kaameaa, hän saa samantien iloisen vastauksen esim "mietin vain sitä että tekipä se Obama huiman työn, olisi mielenkiintoista tietää millainen maailma olisi, ellei sitä sotaa olisi ollut ollenkaan" Vastauksesta voi jo päätellä sen, että se voi onnistuessaan johtaa mielenkiintoiseen keskusteluun aiheesta ja taas mies on tyytyväinen, siitä kuinka hyvä suhde meillä on kun keskustelemme erilaisista asioista. Häneltä jää täysin huomioimatta, että en koskaan näytä hänelle vahingossakaan ensimmiästäkään negatiivista ilmettä tai sano kielteistä mielipidettä tai kommenttia, koska hän ei sellaista hyväksy. (tähän kiellettyyn negatiivisuuteen luetaan myös sairastaminen, minun on helpompi mennä töihin, kuin sairastaa kotona, koska kotona ei saa sanallakaan kertoa että on paha olo tai sattuu. Viimeksi kerroin sairaudestani tuomalla kotiin lääkärin todistuksen ja mieheni otti samantien vapaata omista töistään pystyäkseen olemaan kotona minun kanssani. Muutenhan olisin saattanut hukata hyvät vapaapäivät nukkumalla ja sairastamalla, nyt pystyimme tekemään jotain häntä miellyttävää, kun kerran oli töistäkin vapaata. ) Tästä minun omat tunteeni kumpuavatkin, minulta on kielletty kotona kaikki kielteiset sanonnat ja tunteet, ellen ole samaa mieltä miehen kanssa. Jopa sään moittiminen voi saada aikaan raivokohtauksen miehen taholta ja minä todella pelkään niitä raivareita. Ei se ole hakkaamista, vaikka joskus toivoisin että löisi. Silloin olisi syy lähteä, nyt on vain pelko ja seuraavan raivarin odotus. Välttelen ja olen kylmä siksi että olen parhaimmillanikin turta.

Kuin minun elämästäni... olin niin maassa, etten uskonut itsekään enää pääseväni ylös. Viimein lasten vuoksi lähdin ja olen siitä iloinen. Ihminen on vahvempi kuin luulisikaan. Tsemppiä! Nouse ylös, lähde ja hanki oma elämä!

 

Kuulemma ensimmäinen merkki siitä, että pariskunta alkaa etääntyä toisistaan on se, että suutelu/suukottelu jää pois. Myönnän itsekin, että ex-miehen kanssa paljon jäi pelistä pois, kun lopetimme suukottelun. Myöhemmin edes seksissä ei enää suudeltu. Oletteko muuten huomanneet, että pornossa ei harrasteta suutelua? Jos olen oikein käsittänyt, niin myöskään maksetussa seksissä normaali tapa on se, ettei suudella. Aika usein siis suutelu liittyy voimakkaaseen ihastumiseen ja TUNTEISIIN eli itsekkäässä seksissä ei ole suutelua.

 

Kuulemma ensimmäinen merkki siitä, että pariskunta alkaa etääntyä toisistaan on se, että suutelu/suukottelu jää pois. Myönnän itsekin, että ex-miehen kanssa paljon jäi pelistä pois, kun lopetimme suukottelun. Myöhemmin edes seksissä ei enää suudeltu. Oletteko muuten huomanneet, että pornossa ei harrasteta suutelua? Jos olen oikein käsittänyt, niin myöskään maksetussa seksissä normaali tapa on se, ettei suudella. Aika usein siis suutelu liittyy voimakkaaseen ihastumiseen ja TUNTEISIIN eli itsekkäässä seksissä ei ole suutelua.

Olen ymmärtänyt asian samalla tavalla. Sen lisäksi huuliherpes on yksi syy ja suutelu saattaa provosoida huuliherpestä.

 

Miksi nimimerkki "Mervi" kyselee täällä mikä miestä vaivaa ja kun saa vastauksia, niin torjuu ne. Onhan se nyt ihan päivänselvä juttu, ettei mies halua olla enää tekemisissä ja että sillä on toinen nainen.

Joo haluan siis vastauksia ja olen kiinnostunut erilaisista näkökannoista tässä asiassa, mutta ei se sitä tarkota, että toimin juuri ohjeiden mukaan. Täällä katosku on aina jengillä neuvona "jätä se sika". Itse en ole luovuttajatyyppiä. Palvon miestäni, kiinnostukseni häntä kohtaan vain kasvaa hänen haasteellisuutensa kautta.

Tilanne on nyt tämä. Olen keskustellut torjuvasta käytöksestä. Hän sanoi töissä olevan hankalaa eikä siksi ole jaksanut hyysätä minun kanssani. Lisäksi olen käyttänyt naisellisia aseitani ja vietellyt häntä joka päivä.

 

En ole pettänyt. Tästä huolimatta mies on niin mustasukkainen että on myöntänyt kärsivänsä siitä itsekkin. Hän on itse ottanut pariin kertaan puheeksi sen, että hän tietää ja luottaa, mutta ei voi mitään sille kun se iskee. Tämä samainen mies on ns "hyvä aviomies" jos asioita katselee ulkoapäin ja on sitä usein myös minun silmissäni, mutta raivareita tulee liikaa ja liian usein ja yllättävissä tilanteissa, siksi olen vain niin väsynyt että haluan vältellä häntä ja haaveilen ihan yksinolosta omassa kodissa jonne voisi mennä ja käpertyä olemaan yksin. (saattaisin jopa jättää lapset, jotta saisin olla yksin ja rauhassa, mutta sitä en uskaltaisi tehdä heille)

Mutta kun miehesi on siksi mustasukkainen, kun hän tietää, että sinä et rakasta ja haluat lähteä suhteesta, eikö niin. Hän tuntee olonsa epävarmaksi ja kanavoi se huonolla tavalla. Jos sinä rakastaisit, silloin hän tuntisi kaiken olevan hyvin. En kyllä tajua, miksi hän haluaa pitää niin tiukasti sinusta yhä kiinni, hänhän voisi saada rakkautta muualta, uuden naistuttavuuden kanssa.

En ymmärrä sitä, miksi pelkäät raivareita, jos hän ei tee muuta kuin huutaa. Minun lapsuuden kodissani aina huudettiin raivoissaan, eikä minua se lapsenakaan pelottanut, ainoa oli, että ajattelin, että vanhemmat eroavat.

Jätätkö kertomatta, että hän on väkivaltainenkin noiden raivareiden yhteydessä?

Tässä on kyse jostain muusta asiasta. Ehkä sinä et halua päästää miestäsi vapaille markkinoille? Oletko naimisissa rahan kanssa? Oletko riivaaja, joka tekee parisuhteesta sietämätöntä sisäänpäin vetäytyvällä käytökselläsi, mutta et kuitenkaan halua erota miehestäsi?

Nyt jokin ratkasu asiaan, ihan oikeesti, jos ei halua olla missään tekemisissä miehesi kanssa, ja haluat eron nimenomaan, ota se avioero. Tuo suhde on tuhoisa, siinä menee kahden aikuisen ja lapsien elämä pilalle. Uskaltavatko lapsesi ikinä rakastaa aikuisina, kun ovat saaneet parisuhteessa olosta sinun ja miehesi takia niin huonon kuvan. Lapsetkaan eivät voi viihtyä perheessä, kun vanhemmilla koko ajan paha olo. Sinulla on vastuu lastesi hyvinvoinnista, siksi ero on mielestäni ainoa ratkaisu teille.

 

Olet läheisriippuvainen. Miehesi on hyljeksinyt sinua jo kaksi vuotta ja sinun palvontasi vain kasvaa. M;ites ne naiselliset viettelykeinot ovat (mukamas) tehonneet, jos miehesi ei tee muuta kuin tyhjentää pussinsa sinuun?

Herää jo, ja lopeta tuo säälittävä roikkuminen! Mieskin on aika vätys kun on vain tavan vuoksi yhdessä. Äläkä sinä usko mihinkää työselityksiin, tuskin kellään töissä on kahta vuotta niin hankalaa, että ei seksi maistu.

 

Olet läheisriippuvainen. Miehesi on hyljeksinyt sinua jo kaksi vuotta ja sinun palvontasi vain kasvaa. M;ites ne naiselliset viettelykeinot ovat (mukamas) tehonneet, jos miehesi ei tee muuta kuin tyhjentää pussinsa sinuun?

Herää jo, ja lopeta tuo säälittävä roikkuminen! Mieskin on aika vätys kun on vain tavan vuoksi yhdessä. Äläkä sinä usko mihinkää työselityksiin, tuskin kellään töissä on kahta vuotta niin hankalaa, että ei seksi maistu.

Tuo sama tuli mieleeni heti ap:n kirjoituksista.
Eihän mitään suhdetta pidetä yksipuolisesti kasassa, hampaat irvessä ja "sinun on pakko rakastaa minua"-periaatteella.
Ap:n oma elämä näyttää pyörivän kovinkin kumppanin kautta, oma elämä on kutistunut riippuvuussuhteeksi. Ei miehet, noin yleensä, pidä naisesta joka killuu elämäänsä toisessa. Kyllä naisenkin pitää olla vahva ja itsenäinen, oman elämänsä hallitsija. Sen mitä tässä elämän kaaoksessa nyt voi olla.
Pahinta on juuri se että omat halut menevät yhteisen ja osin toisen halujen edelle, se ei todellakaan toimi niin, parisuhde.
Jotenkin on erittäin itsekeskeistä että pitää itseään niin hyvänä että toisen pitää olla tyytyväinen kanssani.

 

En kyllä tajua, miksi hän haluaa pitää niin tiukasti sinusta yhä kiinni, hänhän voisi saada rakkautta muualta, uuden naistuttavuuden kanssa.

Etkö itse juuri paljastanut tekeväsi ihan samaa? Palvot miestäsi, roikut hänessä, vaikka voisit lähteä ja saada rakkautta muualta?

Kuten täällä jo sanottiin, ei töissä ole kahta vuotta hankalaa, varsinkin jos lomillakin on ollut samanlaista. Jotain muuta on pielessä... Ehkä siellä töissä on joku naisjuttu, joka uhkaa paljastaa tapauksen sinulle jos mies ei pysy hänen kanssaan, näin esimerkkinä. Silloin saattaisikin olla "töissä" hankalaa.

 

Mieheni alkoi hyljeksimään minua noin pari vuotta sitten. Väistelee, kulkee ohi edes vilkaisematta, kun yritän koskea, hän torjuu. Aamulla hän ei sano mitään, eikä anna koskea itseään ei iltaisin eikä aamuisin. Seksistä hän halusi jättää esileikin kokonaan pois. Tyhjentää vai pallinsa niinkuin jonkun **kanssa. Suutelunkin hän on halunnut lopettaa, kun yritän suudella, hän väistää.

Mitä aattelette, mistä tämmöinen käytös johtuu?

Jännä homma että Mervi antaa ohjeita muille vaikka tämä oma ongelma on se joka kirjoittamaan laittoi.

Mies50 ehkä löysi asian ytimen. Kun kuvittelee olevansa se niin hyvä toiselle että eihän se toinen voi olla rakastamatta MINUA MINUA.

KYLLÄ VOI. TUNTEET MUUTTUU. IHASTUNUT on miehesi selkeesti . Ehkä toinenkin nainen on ja on varattuja molemmat. Siksi hankaluudet. yms.

Jokainen mies jonka tiedän pitävän itsestäni tykkää kun hieroo suukottelee. oikein hyrisee kosketuksesta.
Niin mikähän siis on syy että mies ei niin tee. Ilopilleri ja kotitalouskone kun ei kaikille riitä jatkamaan näivettyvää kotiarkea.

 

Etkö itse juuri paljastanut tekeväsi ihan samaa? Palvot miestäsi, roikut hänessä, vaikka voisit lähteä ja saada rakkautta muualta?

Kuten täällä jo sanottiin, ei töissä ole kahta vuotta hankalaa, varsinkin jos lomillakin on ollut samanlaista. Jotain muuta on pielessä... Ehkä siellä töissä on joku naisjuttu, joka uhkaa paljastaa tapauksen sinulle jos mies ei pysy hänen kanssaan, näin esimerkkinä. Silloin saattaisikin olla "töissä" hankalaa.

Luitko sä oikeesti Minä vain -kirjoittajan tekstin. Hänellä on nääs vähän eri tilanne kun mulla. Minä vain -nimimerkki on itse se, kuka hyljeksii eikä rakasta miestään.

Minä rakastan miestäni jopa niin paljon, että uskon hänen hyljeksintänsä olevan ohi menevää ja odotan kärsivällisesti parempia aikoja. Olen hyväksynyt hänen vikansa ja annan kaiken anteeksi hänelle. Olen aina ollut parisuhteessa erittäin kärsivällinen, siksi hyväksikäyttäjämiehet ovat kai hakeutuneet luokseni, kun tunnistavat sopivan uhrin.