Mistä olet "luopunut" lapsen tultua?

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
lllllllllllllllll
Alkuperäinen kirjoittaja vierass:
Alkuperäinen kirjoittaja llllllllllll:
Vapaudesta
Mä luovuin tästä tavatessani mieheni. Enemmän mies mun mielestä sitoo mun vapautta, kuin lapset... Lapsille en ole tietyllä tavalla tilivelvollinen teoistani...
Vapaudesta olla,tehdä ja mennä sillon kun huvittaa ja minne huvittaa. Ei minulla miehelle ollut mitää "tilitettävää". Tänään esim. nautin jopa ikkunoiden pesusta kun lapset oli mummulassa
 
Moona
En ole luopunut lopullisesti mistään =) Ei äitiys tarkoita sitä että jostain täytyy kokonaan luopua. Elämänjärjestys ja tärkeydet muuttuu, mutta mikä loppuu? Ei mikään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kaikista ex tempore jutuista koska menot pitää nykyisin suunnitella tai ainakin sopia kuka hoitaa lapsia. Aikaisemmin saatoin lähteä 15min varoitusajalla baariin tai leffaan, tunnin varoitusajalla reissuun. Ei onnistu enää kolmen lapsen äitinä :)

Baarissa käyminen ja dokaaminen jäännyt vähiin, mutta en koe sitä varsinaisesti luopumisena ennemminkin lastensaamisen sivutuotteena. Esim nyt voisin yhtä hyvin olla kavereiden kanssa baarissa koska lapset nukkuu ja mies kotona, mutta ei huvita. Koti-illat on nykyisin parhautta.

Katkonaisista yöunista luopuminen oli onneksi vain väliaikaista, nykyisin meillä nukkuu normaalisti kaikki läpi yön, sairastamiset toki erikseen. samoin on omien harrastusten laita, ehkä ehtii harrastaa vähemmän kuin ennen lapsia mutta se on sitten intensiivisempää.

Jonkinlaisesta huolettomuudesta olen toki joutunut luopumaan, koska nykyisin joka asiassa ajattelee aina ensimmäisenä lapsia, miettii tarkemmin kokonaisuutta ja esim huolestun kaikesta mikä koskettaa lapsiani tai heidän tulevaisuuttaan. Esim kierrätys ja luonnonsuojelu tullut tärkeämmäksi.
peesailen.
 
Piika-äiti
Noin 15 kilosta.

En ennätä ajatella hyvää ruokaa ja etsiä reseptejä. En ennätä kaupassa etsiä monimutkaisia ainesosia. En ennätä kokata kun selkeää ja yksinkertaista perusruokaa. Joinakin päivinä en ennätä syödä edes sitä kokkaamaani perusruokaa.
 
(´8
Onpas ihmiset luopuneet monista asioista!
Itse en voi sanoa montaa asiaa, mutta matkailu on muuttunut pitkistä reppureissuista ja pitkistä lapinvaelluksista yksinkertaisempiin ja tasokkaampiin reppureissuihin. Pitkät aamu-unet joista nautin aina viikonloppuisin on nykyään vuorottelua eli toinen nukkuu lauantaina ja toinen sunnuntaina. Lisäksi toki yhteisestä ajasta miehen kanssa on osin luopunut kun menot mennään eri aikoina joten yhdessä ollaan sitten oikeastaan vain viikonloppuna.
 
raskaana oleva äitipuoli
Sen jälkeen kun yh:n kanssa aloin seurusteleen niin

- monien tv-sarjojen seuraaminen alkuillasta
- kirjojen lukemismaratonit keskellä päivää
- rauhallisista puhelinkeskusteluista (joskus onnistuu)
 
x-girl
en paljon mistään! miksi pitäisi? ymmärrän jos on edellisessä elämässä ollut juoppo/narkkari niin silloin pitäis luopua ja jos tykkää pitkistä ulkomaan matkoista...
 
Näistä
- pitkistä unista
- päiväunista
- monen tunnin kirjojen lukemisesta
- päiväseksistä
- vaellusreissuista
- viikkojen mökkeilystä

Kaikki nämä palannevat takaisin, kun lapset ovat isompia. Toivottavasti. Ehkä. Palaavathan?!
 
paljostakin
omasta ajasta, huolettomuudesta, yöunista, hiljaisuudesta, joskus hermoista, aamu-unista, täysin vapaasta kesälomasta/-ista, kun ei ole hoitoapua en pääse minnekkään ilman lasta esim aiukuisten tapahtumiin.
Mutta tilalle on tullut niiiiiin paljon ettei haittaa =)
Joskus taas voin tehdä noita kaikkia, paitti tuo ikuinen huoli varmaan ei häviä koskaan.
 
paljostakin
omasta ajasta, huolettomuudesta, yöunista, hiljaisuudesta, joskus hermoista, aamu-unista, täysin vapaasta kesälomasta/-ista, kun ei ole hoitoapua en pääse minnekkään ilman lasta esim aiukuisten tapahtumiin.
Mutta tilalle on tullut niiiiiin paljon ettei haittaa =)
Joskus taas voin tehdä noita kaikkia, paitti tuo ikuinen huoli varmaan ei häviä koskaan.
 
Moni on sanonut aivan samaa mitä itsekin ajattelen,
ex tempore jutuista incl. paneskelu, baari-illoista, pitkistä yöunista, kirjojen lukemisesta.<- siis siksi, että iltaisin olen niin väsynyt etten jaksa lukea paria kappaletta enempää ja alkuillasta ei ole aikaa. Mutta se on väliaikaista, kirjojen lukeminen tulee kuulumaan myöhemmin harrastuksiini.

Eniten varmaan harmittaa ne ex tempore lähdöt. Kun teki mieli käydä Helsingissä ostoksilla, niin sinne lähettiin nopeasti ja jos satuttiin näkee kavereita niin voitiin jäädä yöksi, haettiin nopeasti hammasharjat huoltoasemalta.., nyt täytyy huolehtia niin monesta asiasta joka täytyy muistaa ottaa mukaan. (siis kun täältä on yli 200 km helsinkiin..)

Mutta kait nää jotkut jutut muutenkin olis jääneet pois, se on sitä luontaista kasvamista ja aikuistumista. Vaikka mä kaipaan sitä että töitten jälkeen tavattiin ystäviä baarissa, juotiin parit ja pelattiin jotain ja sen jälkeen kotiin.
 
Lähinnä siitä yleisestä vapaudesta lähteä ja mennä yksin niin kuin huvittaa. Ennen ei ollut ketään koiraa kummempaa joka olisi sitonut, sittemmin on pitänyt kaikki järjestellä lapsen mukaan. Toki vauvankin kanssa tuli paljon liikuttua, muttei se ollut yhtä helppoa ja vapaata. Muutenkin ihan siitä vapaudesta olla kotona miten lystää, kuitenkin vauvan/lasten tarpeet tulevat ennen omiani.

Ja tietty silloin kun lapset ovat olleet aamuvirkkuja niin myös siitä mahdollisuudesta nukkua niin pitkään kuin lystää vapaapäivinään.
 
nappi
Alkuperäinen kirjoittaja Moona:
En ole luopunut lopullisesti mistään =) Ei äitiys tarkoita sitä että jostain täytyy kokonaan luopua. Elämänjärjestys ja tärkeydet muuttuu, mutta mikä loppuu? Ei mikään.
Olen eriä mieltä.
Ainakin omalla kohdallani olen joutunut luopumaan erittäin rakkaasta hevosharrastuksestani kokonaan: ei ole aikaa, eikä mahdollisuuksia ja poika vielä kaikenlisäksi todettiin hevosille allergiseksi. En tiedä, voinko koskaan ostaa ja pitää omaa hevosta niin, että siinä olisi jotain "järkeä". Tallilla en voisi käydä kovinkaan usein töiden jälkeen, koska ne päivät olisivat "pois lapsilta". Toisaalta, miksi maksaa täyshoidosta saman verran kuin yksiön vuokra? Ja sitten vielä se allergiakysymys, en tietenkään halua vaarantaa poikani terveyttä.
Mutta tämä on ollut todella kova pala. Sanoa "heippa" sellaiselle asialle, mikä oli ennen oma elämäntapa.

Eli harrastuksestani olen luopunut (korvikkeeksi olen keksinyt muuta tekemistä, mutta samanlaista hyvää mieltä se ei tuota, harrastan vain siksi että harrastaisin jotain!), spontaanista seksistä, kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa kodin ulkopuolella, rauhallisesta ruokailusta.

Siinäpä ne.
 
Moona
Alkuperäinen kirjoittaja nappi:
Alkuperäinen kirjoittaja Moona:
En ole luopunut lopullisesti mistään =) Ei äitiys tarkoita sitä että jostain täytyy kokonaan luopua. Elämänjärjestys ja tärkeydet muuttuu, mutta mikä loppuu? Ei mikään.
Olen eriä mieltä.
Ainakin omalla kohdallani olen joutunut luopumaan erittäin rakkaasta hevosharrastuksestani kokonaan: ei ole aikaa, eikä mahdollisuuksia ja poika vielä kaikenlisäksi todettiin hevosille allergiseksi. En tiedä, voinko koskaan ostaa ja pitää omaa hevosta niin, että siinä olisi jotain "järkeä". Tallilla en voisi käydä kovinkaan usein töiden jälkeen, koska ne päivät olisivat "pois lapsilta". Toisaalta, miksi maksaa täyshoidosta saman verran kuin yksiön vuokra? Ja sitten vielä se allergiakysymys, en tietenkään halua vaarantaa poikani terveyttä.
Mutta tämä on ollut todella kova pala. Sanoa "heippa" sellaiselle asialle, mikä oli ennen oma elämäntapa.

Eli harrastuksestani olen luopunut (korvikkeeksi olen keksinyt muuta tekemistä, mutta samanlaista hyvää mieltä se ei tuota, harrastan vain siksi että harrastaisin jotain!), spontaanista seksistä, kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa kodin ulkopuolella, rauhallisesta ruokailusta.

Siinäpä ne.
Niin että et voi jatkaa harrastustasi kun lapsi on aikuinen? Et voi enää koskaan olla miehen kanssa kaksin kodin ulkopuolella? Rauhallinen ruokailu ei onnistu enää ikinä, ei edes lapsen kasvettua niin että ruokailu sujuu niin kuin kuuluukin?

Asenne kysymys tämäkin minusta.
 
nappi
Alkuperäinen kirjoittaja Moona:
Alkuperäinen kirjoittaja nappi:
Alkuperäinen kirjoittaja Moona:
En ole luopunut lopullisesti mistään =) Ei äitiys tarkoita sitä että jostain täytyy kokonaan luopua. Elämänjärjestys ja tärkeydet muuttuu, mutta mikä loppuu? Ei mikään.
Olen eriä mieltä.
Ainakin omalla kohdallani olen joutunut luopumaan erittäin rakkaasta hevosharrastuksestani kokonaan: ei ole aikaa, eikä mahdollisuuksia ja poika vielä kaikenlisäksi todettiin hevosille allergiseksi. En tiedä, voinko koskaan ostaa ja pitää omaa hevosta niin, että siinä olisi jotain "järkeä". Tallilla en voisi käydä kovinkaan usein töiden jälkeen, koska ne päivät olisivat "pois lapsilta". Toisaalta, miksi maksaa täyshoidosta saman verran kuin yksiön vuokra? Ja sitten vielä se allergiakysymys, en tietenkään halua vaarantaa poikani terveyttä.
Mutta tämä on ollut todella kova pala. Sanoa "heippa" sellaiselle asialle, mikä oli ennen oma elämäntapa.

Eli harrastuksestani olen luopunut (korvikkeeksi olen keksinyt muuta tekemistä, mutta samanlaista hyvää mieltä se ei tuota, harrastan vain siksi että harrastaisin jotain!), spontaanista seksistä, kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa kodin ulkopuolella, rauhallisesta ruokailusta.

Siinäpä ne.
Niin että et voi jatkaa harrastustasi kun lapsi on aikuinen? Et voi enää koskaan olla miehen kanssa kaksin kodin ulkopuolella? Rauhallinen ruokailu ei onnistu enää ikinä, ei edes lapsen kasvettua niin että ruokailu sujuu niin kuin kuuluukin?

Asenne kysymys tämäkin minusta.
No juu, tokikin voin jatkaa sitten 40v:nä hevosharrastusta. Voi kun piristi! Koska kyllä tuo on jo minusta kokonaan luopumista, "vain" n. 18 vuotta ilman jotain todella tärkeää. Asennekysymys...

Kaksin voin miehen kanssa olla kodin ulkopuolella kun lapset ovat kouluiässä ja voin laskea heidät jo keskenään ulos kavereiden kanssa. Vain 5v. Ja mussutus turvaverkoista on meidän tilanteessa ihan turhaa, niitä ei vain ole.

Rauhallinen ruokailu on varmaan 2v päässä. Asennetta löytyy!
 
Kirjoittamisesta. Ei ole tällä hetkellä, eikä pitkäajan tähtäimessä aikaa kirjoittamiselle.
Ja Kalastamisesta. siis toki käydään lasten kanssa kalassa, mutta se ei ole sama asia kun istua tunti tolkulla vaikka aamuyöhön asti omissa mietteissä ongella.
Pitänee lisätä tähän, että äärettömän pitkät hermoni ovat lyhentyneet aika tavalla, vaikka edelleen olen pitkähermoinen B)

Kai nämä kuitenkin ovat sellaisia, jotka tulevat takaisin sitten joskus.... ehkä :D
 

Yhteistyössä