Mistä mies löytyi??

Mun ystävä oli perheensä kanssa matkalla, jolle osallistui hänen vanhempiensa kanssa samalla alalla olevia ihmisiä perheineen. Ystäväni sitten tutustui pari vuotta nuorempaan tyttöön, jonka veli oli myös reissulla. Kävi ilmi, että he asuvat ihan parin kilometrin säteellä toisistaan. Mä tutustuin ystäväni välityksellä ensin tähän tyttöön ja sitten hänen veljeensä, ja sillä tiellä mä sitten olen. Vuoden verran vietettiin aikaa samassa porukassa (mä olin silloin vielä toisen kanssa), kunnes sitten "vapauduin" ja aloimme seurustella. Tästä on 19 vuotta aikaa.

Eli kaverin kaveri mullekin tuli .

 

Lekurin vastaanotolta, ja yhdessä ollaan oltu..hmmm..7-8 vuotta.

 

kaverin kautta käytiin lisäks samoissa bileissä ja hengailtiin samoissa paikoissa, mut 1 yhteinen ystävä oli jonka kautta päädyttiin esim. samaan asuntoon juomaan jne.. sit siinä tutustuttiin ja mä rakastuin heti vaikka mies ja minä olimme molemmat varattuja. sit meni jonkun aikaa(en ollu nähny miestä aikoihin) mut mulla oli sen numero puhelimessa, niin soitin synttäri illan päätteeks että mitä on tekemässä, oli kotonaan ja kysyin että voinko tulla sinne ja se sopi miehelle, menin sinne sit taxilla no sinne menin ja sillä tiellä ollaan edelleen, nyt oltu yhdessä 3,5v ja 1 yhteinen lapsikin on syntynyt.

 

niin ja milloin: vuos tais olla 2007 kun näin ensimmäisen kerra, 2009 maaliskuussa alettiin seurustelemaan.

 

Illanvietosta 2004,yhdessä siitä lähtien oltu nyt reilut 8v.

 

Baarista/kaverin kautta Välimeren rannalta.

Kesällä 2001.

11 v ja joitakin kuukausia yhdessä, 10½ v naimisissa, lapsia kolme.

 

Joo kaverin kaveri täälläkin Tavattiin kaverin bileissä. Ja yhdessä oltu reilut kaks vuotta.

 

[QUOTE="vieras";27377671]En ole ikinä kuullut tuollaista sanontaa että kaverien kavereista löytyisi. Enkä tiedä ketään joka olisi löytänyt.
Taitaa olla paikallinen sanonta, pienellä paikkakunnalla.[/QUOTE]
Joo Helsinki on aika pieni paikka

 

Baarissa tapasin 16 elokuuta, vuonna 2008 . Ei tunnettu entuudestaan ja vaan sattumalta satuttiin samaan baariin/yökerhoon. Tiskille tulin vain siksi, että olin tilaamassa juoman itselle ja kahelle kaverille. Ennen baariin menoa vannoin, että mun elämään ei miehiä enää tule. Exästä erosin 2008 talvella ja sen verran hirvee, suhde oli, että olin vakaasti päättäny pysyä erossa miehistä. No, siis tiskillä ootin sitten juomia ja mies alko kyselee ja kurkkii mun lompakkoon, että oks paljonkin rahaa, kun noi paljon tilaat. Mä vaan levittelin mun lompakkoo ja sanoin, että on täällä jonkin verran ja mulla on sen verran kova jano. Sit vaan sanoin että, osa menee kavereille. Tuon jälkeen liikuttiinkin loppu ilta yhessä ja numerot vaihtu, seuraavaks päiväks sovittiin että, mennään kahville ja tuosta lähti. Mies kahvittelun äätteeks sano, ihan kuin olisin tuntenu sut aina, mulle tuli hassu olo ja sanoin miehelle vaan että, mulla on susta ihan samanlainen tunne . Kolme - neljä kertaa nähtiin kahviloissa ja sitten, mies halus mut jo kotiinsa. Muistan kun ekan kerran menin miehellä käymään, niin tuntu todella siltä että olisin pitkän matkan jälkeen tullu omaan kotiin. Oma koti siitä tulikin 2008 marraskuun lopulla. Ollaan nyt seurusteltu 4v ja kihloissa ollaan oltu melki 3v . Mies tuli ja nappas omakseen, näin mieheni sanoja lainatakseni .

"levittelin lompakkoo"

siitähän se hyvä suhde lähtee kun nahkalompsa levitetään eteen jo ekana iltana

 

Ihan silkasta uteliaisuudesta: Mistä löysitte elämänne miehen, milloin ja kauanko olette olleet yhdessä?? Eli vastatkaa kaikkiin kolmeen kysymykseen. On mielenkiintoista nähdä pitääkö paikkansa että kaverien kavereista ne parhaat ukot löytyy.

Kuvittelen olevani se "elämäni mies" vaimolleni, joten vastaan hänen puolestaan. Olen kiltti (tiedän, että se ei seksuaalisesti viehätä), boheemi, huumorintajuinen, vitsaileva, keskustelutaitoinen ja tunteellinen mutta myös vittumaisen äijämäinen.

Löydyin tavallisesta suomi24:n kaupunki-chatistä (mutta olisin voinut löytyä miltä tahansa deittipalstaltakin koska olin siellä) ja sen jälkeen seikkailumielellä tutustumisen ja klubbailun ja sekstailun jälkeen. Pohjimmiltani olen kiltti poika, joka haki vaimoa, joten siksi.

Vaimoni tapasi minut ollessaan 21-vuotias. Minä olin 27 ja korkeakoulussa, jonka jälkeen valmistuin työttömäksi luuseriksi. Sittemmin saanut töitä paskalla palkalla mutta ei tunnu vaimoani haittaavan (toisin kuin useimpia naisia haittaisi). Olemme olleet yhdessä nyt 5 vuotta ja yksi lapsi on.

En usko, että vaimoni olisi löytänyt minua parempaa kavereidensa ystävämiehistä (vakipanoja, ex-poikakavereita, nörttejä). En usko olevani kuitenkaan vaimolleni paras mahdollinen, sillä naisethan pystyvät monesti viehättämään tasoistaan paljon korkeampiakin kundeja ja ottajia olisi varmasti ollut mutta erikoisuudellani ja perheenperustamislööperilläni minä vedin eniten puoleeni.

 

Hiihtokeskuksesta Lapista lumilautailun parista 17 vuotta sitten ja vieläkin olemme yhdessä. Naimisissa jo 14 vuotta ja 4 lasta. Ajauduimme samaan hissiin, jutustelimme, koska hiljaa ois ollut hankalampi olla. Todettiin, että asumme samalla paikkakunnalla. Muutaman kuukauden kuluttua tapasimme sattumalta uudestaan, lupauduin auttamaan hänen pyöräongelmassa silkkaa kiltteyttäni. Se lähti siitä vähitellen.

 

"levittelin lompakkoo"

siitähän se hyvä suhde lähtee kun nahkalompsa levitetään eteen jo ekana iltana

Ei nyt heti aleta arvosteleen. Keskitytään olennaiseen selvittelyyn mistä milloin ja kuinka kauan <3

 

"levittelin lompakkoo"

siitähän se hyvä suhde lähtee kun nahkalompsa levitetään eteen jo ekana iltana

Meinaakko että, siinä tiskillä olisin ruvennukki heittää housut kinttuihin ja alkanu levittelee mun toosaa? ja tuo paikka täynnä porukkaa vielä, huh . Ehkä noi ittensä paljastamis ja levittely jutut julkisilla paikoilla jätän muille. Ihan rahapussin sisällöstä puhuttiin ja siitä kuinka paljon on rahaa, kun tilasin niin monta juomaa kerralla .

 

-Baarista
-6,5 vuotta yhdessä
-1 lapsi
-4 viikkoa namisissa

 

Saanko vastata, vaikken oikein uskokaan käsitteseen elämäni mies. Tai ainakaan käsitteseen ainoa oikea.
Pitkän matkan yli 17 vuotta olen kuitenkin tämän miehen kanssa kulkenut.
Ravintolassa tapasimme, sitä ennen olin kerran hänet nähnyt ja pannut merkille.
Mutta siis vain ihaillut kaukaa, ei meillä yhteisiä tuttuja ollut tms.

Elämän mies tai edes vakavasti otettava suhde ei siitä ravintolakohtaamisesta pitänyt seurata. Mutta aika pitkä matka elämää on yhdessä vietetty.

 

Automiitistä! Ajattelin, ettei siitä porukasta voi löytyä mitään järkevää miestä, mutta toisin kävi ja se oli menoa sitten. Ihastuin miehen olemukseen, hyvään käytökseen ja älykkyyteen - insinööri vaati hitaasti lämpenevänä ihmisenä enemmän aikaa ihastuakseen minuun Yhtä on pidetty nyt vasta 1v 3kk.

 

En ole kuullut että kaverien kavereista löytyisi.

Oman ukkoni löysin kesällä 2004 pankkiautomaatti -jonosta. Siitä lähtien on yhtä pidetty, eli reilut 8 vuotta on lasissa.

 

13 vuotta sitten tavattiin ammattikorkeessa, 12,5v yhdessä, 6v naimisissa, kaksi lasta

 

Käytiin samaa lukiota, mutta vasta samaan kesätyöpaikkaan kun osuttiin niin tutustuttiin kunnolla ja siitä se sitten lähti. Vuosi oli 2006, yhdessä ollaan oltu 6v, josta naimisissa 3v ja yksi lapsi on.

 

"Löysin" mieheni kaverini lapsen ristiäisistä, vuosi 2008. Naimisissa ollaan oltu vuodesta 2009. Kaksi lasta.

 

Kodinkoneliikkeestä, tuli pesukoneen kytkynä. Yhdessä nyt 5 kuukautta. Ei tää varmaan mikään elämäni suurin rakkaus ole, mutta aika aikaansa kutakin. Ei asuta yhdessä.

 

Tapasin miehen 1992, kun olin äitini luona kylässä, olin tuolloin 16v ja mies asui äitini alakerrassa. Osuttiin samaan aikaan pihaan ja siitä se lähti, alettiin heti tapailemaan/seurustelemaan. Yhdessä on oltu nyt reilut 20 vuotta, joista naimisissa 2kk. Kaksi teini-ikäistä lasta.

 

Nettipalstalta mutkan kautta. 7 vuotta yhdessä.

 

Kirkosta
Syksyllä -93
19 vuotta yhdessä

 

suomi24 treffeiltä,2005 ja yhdessä oltu 6 vuotta