Mistä löytäisi kavereita? Vai löytääkö enää kolmekymppisenä?

Minulla on hyviä kavereita peruskouluajalta ja työkavereista muutamaa näen myös vapaa-ajalla. Ongelma on vain siinä, että nämä kaikki asuvat niin kaukana, että osaa näen noin 2-3 kertaa vuodessa ja näitä samassa työpaikassa olevia ehkä noin jokatoinen kuukausi työnulkopuolella. Ei siis ole ketään sellaista jonka kanssa voisi muutaman päivän varoitusajalla lähteä kahville, shoppailemaan tai lenkille. Kun koitetaan sopia tapaamista menee se aina vähintään 2-3 viikon päähän ja näiden kauempana asuvien kanssa helposti 2-3 kk päähän, että löydetään yhteistä aikaa. Toki näen lapsen (2v) "harrastuksissa" aikuisia mutta se on sellaista pikaista jutustelua kun odotetaan vuoron alkua tai puetaan lapsille ulkovaatteita.

Mitään omaa harrastusta ei ole aikaa eikä oikein varaa nyt aloittaa koska olen kotihoidontuella ja teen keikkatöitä (lyhyellä varoitusajalla) aina kun mahdollista). Mutta jos on jokin tapasminen kavereiden kanssa sovittu niin sitä en peruuta vaikka töitä tarjottaisiinkin eli siitä ei ole kiinni. Muutenkin kaikki tuntuvat aina valittavan kuinka kiireisiä ovat tai sitten jo sovittu tapaaminen peruuntuu sairasteluiden takia.

Olisi kiva kuulla onko joku löytänyt jostain kavereita vielä aikuisiällä vai onko se vaan voi voi jos lapsuudesta saadut kaverit sattuvat muuttamaan monensadan kilometrin päähän?

 

Sama ongelma minullakin, olisi ihana löytää samanhenkistä kaveriseuraa

 

Minullakin tuota samaa ongelmaa. Työelämässä en ole, joten sitä kautta ei pääse ihmisiin tutustumaan. Kuntosalilla on tietyt ihmiset, joiden kanssa tulee siellä tervehdykset ja pikkuläpät heitettyä, mutta vaikea siellä kunnon tuttavuutta on tehdä. Koiratuttujakin riittää, joiden kanssa aina törmätessä jutellaan niitä näitä, mutta vaikea noissakaan tilanteissa on ihan ystävyyssuhteita ruveta solmimaan.

 

Minäkin tahdon kaverin, pohjanmaalta..

 

Joo, mulla kans samaa ongelmaa. Lasten kanssa oon kotona, joten edes siellä työpaikalla ei voi tutustua ihmisiin. Kerhoissa ym tulee pintapuolisesti kuulumiset vaihdettua muutaman kanssa, mutta siihen se jääkin. Ihana olisi löytää oikeita ystäviä!

 

Minä olen lasten kerhossa tutustunut ihmisiin ja lähentynyt nyt myös ennestään tuttujen kanssa enempi kun hekin on vanhempainvapailla.

Kerhoissa esim kyselen millä suunnilla joku asuu ja eräskin asuu ihan vieressä niin alettiin kahvitella myös kerhon ulkopuolella. On voitu aloittaa ihan silläkin että mennään samaa matkaa kerhoon/kotiin jos asutaan samoilla suunnilla.

99% minä ehdotan niitä kahveja kaikkien kanssa, en näkisi juuri ketään koskaan jos en niin tekisi koska ihmiset on yksinkertaisesti tosi saamattomia.

 

Minä olen lasten kerhossa tutustunut ihmisiin ja lähentynyt nyt myös ennestään tuttujen kanssa enempi kun hekin on vanhempainvapailla.

Kerhoissa esim kyselen millä suunnilla joku asuu ja eräskin asuu ihan vieressä niin alettiin kahvitella myös kerhon ulkopuolella. On voitu aloittaa ihan silläkin että mennään samaa matkaa kerhoon/kotiin jos asutaan samoilla suunnilla.

99% minä ehdotan niitä kahveja kaikkien kanssa, en näkisi juuri ketään koskaan jos en niin tekisi koska ihmiset on yksinkertaisesti tosi saamattomia.

Se on varmasti ihan totta, että pitäisi itse olla aktiivisempi. Minullakin on noissa salitutuissa ja koiratutuissa joitakin sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisin kuvitella olevan tosi mukavakin kahvitella, mutta jotenkaan vaan minun luonteelleni ei aloitteenteko meinaa sopia. Ei tule ollenkaan luontaisesti.