Mistä löytää elämän tarkoitus?
- Viestiketjun aloittaja miiz
- Ensimmäinen viesti
m
rukoile. Jeesus antaa sun elämää tarkoituksen. Pääset Hänen kauttaan yhteyteen Jumalan kanssa. Ja Jumala on luonut sinut. Hän näkee sut tärkeänä ja sulla on tehtävä täällä, niinkuin meillä kaikilla. Muta yhteydessä Jumalan kanssa tuo tehtävä kirkastuu! Siunausta!Alkuperäinen kirjoittaja miiz:
Olen aika paljon lukenutkin ja omia käsityksiäni asioista luonut.Alkuperäinen kirjoittaja Orion:Itsestään sen voi löytää.
Mä ehdotan avointa pohtimista ja tutkiskelua. Käytä kirjastoa.
Mulle oli kirjoista suurta apua, rajatiedon osastolta löytyneistä....
Mutta siitä se lähtee, että avoimesti asiaa pohtii ja rauhassa itsekseen mietiskelee, antaa mielen tyhjentyäkin.
Menneet kokemukset vain painavat liikaa, liikaa katkeruutta ja vihaa josta en pääse irti. Enkä edes tiedä haluanko kaikin ajoin päästäkään. Viha sentään tuntuu jossain. :snotty:
s
ei ole tootta että Jeesuksella ei olisi asian kanssa mitään tekemistä. Ehdottomasti voi rukoilla ja kysyä Jumalalta apua, tai että Hän voisi näyttää onko tosi. Eihän se mitään haittaa jos kysyy vilpittömästi, odottaa vastausta ja jos ei saa niin ei voi mitään.
Siihen että missä Jumala on ollut koko elämäs ajan, niin sanoisin että siinä vierellä, jos Jumala tuntuu kaukaiselta, niin yleensä se on ihminen joka on siirtynyt kauas! Eikä Jumala pakota itseään elämäämme, antaa meille ihan vapaan tahdon valita halutaanko häntä vai ei.
Siihen että missä Jumala on ollut koko elämäs ajan, niin sanoisin että siinä vierellä, jos Jumala tuntuu kaukaiselta, niin yleensä se on ihminen joka on siirtynyt kauas! Eikä Jumala pakota itseään elämäämme, antaa meille ihan vapaan tahdon valita halutaanko häntä vai ei.
Juu ei ole ei! mitä sillä raamatun pujopartaisella hihhulilla olis mulle annettavaa? Eikä sen raamattu-kirjan isukillakaan joka sieltä pilven päältä latelee käskyjään ja moraali-opetuksiaan.Alkuperäinen kirjoittaja juippi:Epäilen ettei Jeesulsella ole asian kanssa mitään tekemistäAlkuperäinen kirjoittaja m:
Fantasia kirjoja luen kyllä, mutta en mä niistä elämäni tarkoitusta etsi. :saint:
s
ja vielä se piti sanoa, että itse kans olin tosi paljon vihaa täynnä, ja edelleen kamppailen asioiden kanssa enkä todellakaan tykännyt raamatullla päähän lyövistä tyhjänpäiväisisistä uskovaisista... kyse ei ole mulle siitä vaan sitä halusin vain sanoa, että ainoa joka on oikeesti auttanut mua hiljalleen käsittelee elämää, katkeruutta ja kaikkea paskaa mikä on tapahtunut on ollut Jumala, ja oon saanut ihan täyttä kurkkua huutaakin hänelle, tärkeintä on että olen antanut hänen vastata, vaikka olen ollut nimenomaan täynnä vihaa ja katkeruutta myös Jumalaa kohtaan.
Se rauha ja hyvä olo jota oon saanut vastauskeksi on vain sanoin kuvaamatonta. Toivoisin ettei ois itelläni kestänyt niin kauan ennen kuin murruin ja otin sen vastaan...
Se rauha ja hyvä olo jota oon saanut vastauskeksi on vain sanoin kuvaamatonta. Toivoisin ettei ois itelläni kestänyt niin kauan ennen kuin murruin ja otin sen vastaan...
Olis yks pyyntö..
Jos vielä joku haluaa vastailla tähän ketjuun niin oliskos millään mahdollista että toi raamattu ja kristinusko mentäis käsittelemään ihan muihin ketjuihin. Nostaa vaan verenpainetta syyttä suotta :kieh:
En minäkään tule teidän ketjuihin julistamaan omaa totuuttani.
(juu, olisin voinut ilmoittaa heti aloitusviestissä, mutta kun ei nyt tullut mieleen )
Jos vielä joku haluaa vastailla tähän ketjuun niin oliskos millään mahdollista että toi raamattu ja kristinusko mentäis käsittelemään ihan muihin ketjuihin. Nostaa vaan verenpainetta syyttä suotta :kieh:
En minäkään tule teidän ketjuihin julistamaan omaa totuuttani.
(juu, olisin voinut ilmoittaa heti aloitusviestissä, mutta kun ei nyt tullut mieleen )
VIERAS
KATKERUUDESTA SINUN PÄÄSTÄVÄ IRTI. HAE KESKUSTELUAPUA. ONNEA MATKAAN. MUUTKIN OVAT SEKVINNEET. ELÄMÄÄ EI KANNATA TUHLATA, SILLÄ KOSKAAN EI TIEDÄ MITÄ PÄIVÄ TUO TULLESSAAN.
Onko sulla lapsia/puolisoa/ystäviä?
Kannattanee varata keskusteluaika esim.psykoterapeutille,pääsisit purkamaan pahaa oloasi.Mikä tuottaa/on tuottanut sulle iloa? yritä palata niiden asioiden pariin. Musiikki,maalaus,tanssi,vaikka ihan itsekseen kotona,auttaa usein myös.Ja kirjoittaminen.
Kannattanee varata keskusteluaika esim.psykoterapeutille,pääsisit purkamaan pahaa oloasi.Mikä tuottaa/on tuottanut sulle iloa? yritä palata niiden asioiden pariin. Musiikki,maalaus,tanssi,vaikka ihan itsekseen kotona,auttaa usein myös.Ja kirjoittaminen.
Jeps. Tiedän että katkeruudesta pitäisi äästä irti. Se vain ei ole helppoa.Alkuperäinen kirjoittaja VIERAS:
Miettii niin monesti mitä elämä voisi olla ollut jos sitä ei olisi alettu tuhota heti vauvasta asti. Henkisellä ja fyysisellä pahoinpitelyllä. Kun päivästä toiseen ja vuodesta toiseen toistellaan että ei susta ole mihinkään niin kyllä se hyvin uppoaa takaraivoon josta sitä on melkein mahdotonta saada pois. Tähän yhdistettynä jatkuva pelko, myöhemmin pelonsekainen viha.
Myöhemminpikin elämä on värittynyt jatkuvilla vastoinkäymisillä.
Ei ole voimia enää mihinkään yrittämiseen.
Keskusteluapua saan jo. Ei vaan siitäkään kovin paljoa apua ole. :ashamed:
vieras
Mulla vähän sama tilanne. Terapeuttini kanssa käyn asioita läpi. Jollain tapaa pitäisi yrittää päästä irti siitä menneisyydestä, sitä kun ei voi muuttaa eikä siihen vaikuttaa ja yrittää keskittyä tulevaisuuteen. Siihen pystyy vaikuttamaan omilla valinnoillaan. Mulle kans tällä hetkellä kirjoittaminen on asia, joka helpottaa. Ja tänä syksynä olen löytänyt juoksemisen. Se on ainoa hetki, jolloin tunnen olevani elossa ja kaikki muu unohtuu. Nyt on vielä menossa lapsen huostaanoton käsittely ja toteutus. Tuntuu, että millään ei ole mitään väliä...
kun jollakin oikeasti se elämän tarkoitus on sitä kautta löytynyt.Alkuperäinen kirjoittaja miiz:
Mutta ihan oikeasti sitä kannattaa vaikka katsastaa ympärilleen ja miettiä ketä siinä on ja millä tapaa ne ihmiset vaikuttaa elämään ja miksi heidän vuokseen pitää elää jne.
surkea lapsuus
Alkuperäinen kirjoittaja miiz:
mun elämä ei ole ollu tmitenkään ruusuista.lapsena ajattelin että minulla on täydellinen perhe ja nyt kun olen itse kahdne lapsen äiti, on tämä oman lapsuuden hathakuva muuttunut todellisuudeks ja että olin vain luonut mielessäni kuvan täydellisyydestä vaikka se ei sitä todellakaan ollu.ehkä jokin selviytymiskeino kaikesta siitä pahasta mitä tapahtui.
olen monesti myös ajatellut että en enää jaksa yhtään mitään.ei ole ollu tvoimia mihinkään.syyttänyt itseäni ja elänyt menneessä.en vain halua sitä omille lapsilleni.siitä saan sen voiman jaksaa ja ajatella positiivisesti.en elä enää menneessä vaan olen ottanut opikseni siitä.vanhempani tekvät mionia virheitä mutta yhden erittäinen hyvän neuvon isäni antoi.että "mitä ikinä teetkin niin älä tee niinkuin hän on tehnyt" tämä ei tietenkää päde kaikkiin ihmisiin, mutta minuun se toimii koska tiedän mitä hän sillä tarkoitti.
yritä sinäkin katsoa tulevaisuuteen ja jätä mennyt taaksesi.sitä sinä et takaisin saa ja et voi mitään muuttaa jos tehtyä asiaa.voit ottaa oppia muiden virheistä ja omistasi.meillä on vain tämä yksi elämä niin kannattaako sitä tuhlata menneessä rypemiseen..ja uskon että taustojesi ja mitä ikinä sinulle on tapahtunutkaan, olet vahvempi ihmisenä kuin moni muu.joidenkin vaan täytyy jostain kumman syystä joutuä kärsimään enemmän kuin muiden.kieltämättä sapettaa välillä itseäkin, mutta en voi sill easialle mitään..he ketkä eivät ole samaa kokenut kuin minä eivät tiedä elämästä ja sen raadollisuudesta yhtä paljon kuin minä.joten tiedän mielestäni elämästä enemmän kuin joku muu ja otan sen posiitivisena asiana.pystyn myös tämän takia ohjaamaan omia lapsiani elämässä
kolmen isä
Minä luin nuo kanssa ilman apua. Samaa luokkaa uskonnon kanssa, jotkut saavat avun sieltä. Filosofiasta voi auttaa joitain enemmän tai sitten ihan luonnontiede.Alkuperäinen kirjoittaja Orion:Itsestään sen voi löytää.
Mä ehdotan avointa pohtimista ja tutkiskelua. Käytä kirjastoa.
Mulle oli kirjoista suurta apua, rajatiedon osastolta löytyneistä....
Mutta siitä se lähtee, että avoimesti asiaa pohtii ja rauhassa itsekseen mietiskelee, antaa mielen tyhjentyäkin.