Mistä kärsivällisyyttä

Mun kohta viisi vuotias poika ajaa mut välillä ihan hulluksi! Sillä on uusi uhma ikä! Se usein, ei tosin aina, ei lopeta kun pyydän sitä lopettamaan jotakin mitä sen ei pitäisi tehdä ja se ei ole hyvä syömään kunnon ruokaa ja sitten mä hermostun sille kun se ei syö, mä olen jotenkin ihan lopussa tän asian kanssa. Otan mielelläni neuvoja vastaan, kiitos!

 

Siis mihin tarvitset neuvoja? Mikä oli kysymys?

 

Siis siihen että mistä saan kärsivällisyyttä etten koko ajan hermostu sille kun se ei tee mitä mä siltä pyydän, lähinnä sen kanssa että se ei syö terveellistä ruokaa. Koska mä luulen että se mun hermostuminen ei tosiaankaan rohkaise sitä syömään paremmin.

 

Tiedän tunteen...itsekin hermostun helposti lapsille ja sitten itseänikin harmittaa kun hermostuin ja tuli esim. huudettua turhasta. Mutta tohon syömis-juttuun... parhaiten ainakin meillä tehoaa selkeät ruoka-ajat, ei napostelua tai herkkuja aterioiden välillä, herkkuhetket ja karkkipäivät ovat erikseen. Ja janojuomana pelkkä vesi. Meillä ainakin on ihan turha huutaa lapselle jos se ei syö, ei se syö silti yhtään sen enempää. Parempi on kun antaa lapsen syödä sen verran kuin syö (itse syön aina lasten kanssa yhtäaikaa jo esimerkinkin vuoksi) ja sitten kun ei uppoa enempää, voi poistua pöydästä. Seuraavan kerran syömistä saa kun on välipala tai seuraava ruoka-aika. Ei lapsi itseään nälkään tapa kun ruokaa on tarjolla. Olennaista on olla johdonmukainen ruuan tarjoamisen kanssa, ettei sitten anna popsia herkkuja aterioiden väliajat. Kaikki lapset ei vaan syö yhtä "hyvin" kuin toiset lapset ja silti kasvavat ja kehittyvät aivan normaalisti.

 

Kiitos, Mimmuska. Joo, tuo on totta.

 

Ja muutenkin on hyvä olla selkeä päivärytmi ja rutiinit, jolloin ei tarvitse tapella ja hermostua joka asiasta kun lapsi tietää mitä tuleman pitää ja mitä häneltä odotetaan. Reipasta tekemistä ja ulkoilua, niin ruokakin maistuu paremmin. Ja sitähän lapsi loppupeleissä syö mitä vanhemmat laittaa tarjolle...