Mistä johtuu lapsen huono itsetunto? Päiväkodista sanovat että mun lapsellani on sellainen

[äipppä]

Meillä oli sama tilanne lapsen ollessa päiväkodissa. Poikamme oli hyvin herkkä ja motorisesti kömpelö. Muiden lasten iva entisestään laski lapsen itsetuntoa ja tottakai poika alkoi pitämään itseään huonona, meidän kannustuksesta huolimatta. Pojan päiväkodissa ei riittävästi paneuduttu itsetunnon tuholaisen syyhyn: syrjimiseen ja nimittelyyn. kai se keltä hyvänsä itsetunto laskee, jos saa kanssatovereilta vain paheksuntaa ja ivaa Myös pettymyksen sietokyky oli huono.

Nyt poika on reipas 10v. ja todella empaattinen ja hyvä ystävä kaikille. Edelleen mukana huono itsetunto, mutta onneksi on osaalueita joissa on vahva. Nämä kumoavat hyvin niitä huonompia puolia.

Ap:lle: yritä selvittää pojan hyvät ominaisuudet ja anna hänen usein tuntea olevansa hyvä ja rakastettu. Omalla rakkaudella ja välittämisellä saa ihmeitä aikaan. Varmaan näin teetkin ja olet varmasti hyvä äiti, mutta itsetunto saattaa tosiaan lannistua ulkoisista syistäkin. Näinhän käy esim. koulukiusatuille. Selvitä myös onko päiväkodissa kiusaamista ja syrjimistä.

 

[äiti]

ihan pakko oli osallistua keskusteluun. meillä ainoana lapsena nyt 8-vuotias poika. päiväkodissa oli monta vuotta tavoitteena pettymysten sieto koska änen oli todella vaikea niitä sulattaa ja jätti sen vuoksi osallistumasta tiettyihin leikkeihin tai uusiin juttuihin yms. kotona ei todellakaan ole lasta lellitty vaan kiinnitetty huomiota juuri siihen ettei kaikkea saa helpolla..jne. rakkautta ja kaanustusta sekä aikaa on riitänyt. edelleen poika käyttäytyy samalla tavoin , saa kunnon kiukkukohtauksia hävitessään esim.pelin. pojan kanssa on keskusteltu paljon asiasta eikä häneltä älykkyyttä puutu.. kohtauksen aikana lyö hän itseään ja lähellä olevat tavaratkin saattavat saada kyytiä. hän myös raivoaa kuikkuaan ääneen ja huutaa ihaavansa itseään ja että kaikki olisi paremmin ilman häntä. on puhuttu, että kaikkien tunteiden näyttäminen on ok mutta itseään tai toisia ei silloin saa satuttaa. minulle äitinä asia on todella raskas ja usein mietin mitähän sitä on kasvatuksessa tehnyt väärin??helpottaisi jos kuulusi onko muilla samantyyppisiä kokemuksia ja kuinka olette niitten kanssa tulleet toimeen? lisään vielä, että koulun käynti sujuu pojalla hyvin ja opettajan mukaan mitää ed.mainittua ei ole koulussa tullut esiin, eli siis vain kotona..

Meillä on ihan samanlainen 6v. poika.

 

[Mamma 28.v]

Meillä on ihan samanlainen 6v. poika.

Meillä samaa, 7.v poika. Kotona vähemmän. Koulussa enempi. =( Neuvotoj olo.

 

["vieras"]

Ja meidän neidillä on ihan hemmetin huono pettymysten sietokyky ja tarhan+lääkärin mukaan ylikorostuneen hyvä itsetunto..Mihinkähän lokeroon tuo pitäisi laittaa

 

[Debra]

Lainaa Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Hyvä itsetunto, siinä selkokielellä paljon hyvää ja käytännöllistä asiaa.

Samaten "Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa" jonka on kirjoittanut Raisa Cacciatore ja pari muuta.

 

[äitisarnlfldfbholerio]

Lasten itsetuntoa voi huomata ja se heijastelee eri tavoin kuin aikuisen.Kannattaa lähteä Suomessa siitä, että tarhassa on keskimäärin ammattilasiia. He osaavat tehdä eroa pitemmällä ajalla,kun kerran näkevät lasta päivittäin, että mikä ero on normaalilla pienen lapsen uhmana ja kasvuun liittyvänä harmituksena, kun esim häviää pelin ja mikä on ylireagointia asiaan, mikä voi vaikka huonosta itsetunnosta johtua. Lasta ei voi koskaan kehua liikaa - mutta ei koskaan toki tyhjästä. Joskus riittää, kun sanoo, että olet ihana lapsi ja tykkään susta sellaisena kuin olet. Ja sitten kun asiat menee kuten ei toivottu, sitten sanoi siitä asiasta, eikä että oot huono tmv. jos lapsi lyö itseään, voi sanoa, että olet ihana lapsi, joten ei kukaan halua, että satutat itseäsi ja että peliin kuuluu, että joku häviää ja joku voittaa ja joku siltä väliltä. Ja että sanoo, että ennenkaikkea tärkeintä on peli, että saa yhdessä pelata ja ei se ole tärkeintä, kuka voittaa. JA todetaan yhdessä, että oli kiva peli ja oli kiva pelata just sun kanssa! Ja että pelataan taas uusiksi - ja häviäjä saa aloittaa seuraavan pelin!

 

["Disa"]

Meillä kans 5 vee poika ja ihan samoja ongelmia: herkkä ja sympaattinen ja sellainen mietiskelijä. Toisaalta suuttuu nollasta sataan ja sit lentää tavarat ja tuolit kaatuu, huono pettymyksen sietokyky kun häviää ym.
Miten hei teillä kirjoittajilla nyt elämä menee?Oletteko löytäneet apuja?

 

["vieras"]

Kuunteletko lastasi esim. hänen kysyessä jotakin, kun olet koneella/keität ja vastaat hänelle. Tämä kuulemma huonontaa itsetuntoa.

 

[Nellien]

Uskomatonta, että vanhemmilla on aina tällainen asenne päivähoidon henkilökuntaa, sosiaalitoimen henkilökuntaa, neuvolaa ja opettajia kohtaan. Ikään kuin ne ihmiset olisivat töissä vain ja ainoastaan kiusaamassa teitä ja haukkumassa ja moittimassa teidän kullannuppujanne. Siellä yritetään auttaa ja tukea (ettei tule sitten myöhemmin uusia tragedioita, joilloin vanhemmat pääsevät sanomaan, ettei kukaan puuttunut tai auttanut) niin täällä vaan mammat kaataa vettä myllyyn ja uskoo vian olevan ensimmäisenä hoitohenkilökunnassa. Ne ovat siellä koulutettuja ihmisiä ja nähneet satoja lapsia, joten uskon, että niillä jos kellä on kokemusta erilaisista lapsista ja tilanteista ja siitä mikä on "normaalia".

Voi olla, että lapsi käyttäytyy eri tavoin kotona kun hoidossa, mutta kyllä silloinkin jotain on tehtävä, sillä lapsella on vielä aika monta vuotta viettää lapsiryhmässä (päivähoito, koulut jne.) Olisitte kiitollisia saamastanne tuesta, avusta ja havainnoista!

Miten niin uskomatonta? ihmisethän kokee asiat just niinku ne esitetään.

mun pojalla oli aikanaan paljon ongelmia päiväkodissa, päiväkoti teki ls-ilmoituksia, elton mielipidekkin oli selvä:ku sä oot noin nuorikin. koko ajan syyttivät vanhempia. ja ryhmän lastentarhanope päivitteli mulle sitä kun se heidän "tilaamansa" perhetyöntekijä kirjoittikin täysin positiivisen lausunnon päiväkotiin(joo ja sanottakoon että mulle ei perhetyöntekijä kertonut että toimittaa päiväkotiin lausunnon).

päiväkodin johtaja ei järjestänyt lasta pienryhmään, vaikka selkeästi iso ryhmä toi lapsen ongelmat enempi esiin.

no sittenmin lapsi sai adhd diagnoosin, on aistiyliherkkyyttä(kromosomipoikkeavuus). ja kaikki oikeasti ammattilaiset mm.neurologit ja psykiatrit,perinnöllisyyslääkäri on olleet sitä mieltä että oireilu johtuu vain näistä,eikä oo ikinä syyttänyt meitä vanhempia mistään.

 

["möks"]

Ap:lle sen verran vielä, että mä en tunnista kumpaakaan lastani noista päiväkodin lappusista (joita täyttävät neuvolaa varten). Tytöstä sanottiin joskus että hän on kömpelö ja sanavarasto on niukka & lauseet lyhkäisiä, ja kyseessä on erittäin ketterä & liikunnallinen lapsi (täyttää 5 v huomenna ja on syyskuusta saakka ollut jumpassa 6-8 v ryhmässä missä pärjää hyvin, ohjaajan suosituksesta siirtyi sinne), ja puhekin kehittyi varhain ja oli tuolloin ikätasoa huomattavasti edellä. Senhetkisellä LTO:lla oli aika omalaatuiset käsitykset lapsista, neuvolan terkkari ja kaksi kokenutta lastenhoitajaa päiväkodista nauroivat lukiessaan sitä lausuntoa ja totesivat että tuskin tiesi edes kenestä lapsesta kirjoittaa

Ja kuopuksen keskittymiskykyä kehuttiin, leikkii kuulemma pitkiäkin aikoja keskittyneesti ja hiljaa . No, lapsi on varmaan päiväkodissa joskus sellainen, kotona ei kyllä oo hiljaa ikinä

Lapsi voi olla pk:ssa, lapsiryhmässä, erilainen kuin kotona, ja lisäksi lto:n käsitys lapsesta voi poiketa vanhempien & muiden lapsen kanssa tekemisissä olevien käsityksestä huomattavasti, eli älä ota tuota lausuntoa ihan hirmu vakavasti (ei sen takia kannata yöuniaan menettää!), mutta kannattaa toki miettiä että voisiko siinä olla perää. Jos lapsi on ainokainen, niin ehkä häntä tulee pidettyä hieman liikaa kuin kukkaa kämmenellä, ja siksi hänen pettymysten sietokykynsä on hieman heikko?

Musta tuntuu, että joissain päiväkodeissa on heikot työolot, huono työilmapiiri tms. henkilökunta myös näkee lapset paljon negatiivisemmin ja antavat negatiivisempaa palautetta tavalla, jonka vanhemmat kokevat syyllistavänä. Meillä oli edellisessä näin ja aina saatiin tosi yleisiä ja vähän meitä aliarvioivia ohjeita (asioita joita parhaamme mukaan kotona teimme jo).

Nyt uudessa päiväkodissa palautetta tuli paljon enemmän, suurin osa positiivisia huomioita miten oli jo syksyn aikana ehtinyt kehittyä monessa asiassa. Toki rakentaviakin huomioita tuli, mutta yhteisyön hengessä esitettyinä - ei niinkään, että voisitteko nyt opettaa sille lapsellenne kotona... Kysyin asioista, joista edellisessä päiväkodissa oli huomautettu ja lapsen omahoitaja kovin hämmästyneenä vain totesi ettei täällä ole ilmennyt tai on nykyään ikäryhmänsä tasolla esim. lukemisessa, mitä ei ennen suostunut tekemään itse tarhassa vaikka olisi osannutkin.

 

["vieras"]

Meidän tytöllä mega huono sietokyky ja rautainen itsetunto (näin ammattilaisen suusta..)

 

[vierailija]

Kun lapsi vaatii itseltään liikaa – näin hellität lapsen perfektionismia

Perfektionistilapsi vaatii itseltään kympin suorituksia ja rutiinien orjallista noudattamista. Lapsen perfektionismia voi helpottaa, mutta sitä ei saa tehdä pakottamalla tai nauramalla lapsen tunnollisuudelle. Myös vanhempien on opeteltava suhtautumaan itseensä lempeämmin.

Perfektionismin kaksi tyyppiä
Stressaako alakoululainen kokeita viikkoja etukäteen? Eikö lapsi voi poistua kotoa, jos hän ei ole pukenut vaatteitaan tietyssä järjestyksessä?

Perfektionisti pyrkii täydellisyyteen ja uskoo arvonsa olevan riippuvainen onnistumisista. Perfektionismiin perehtynyt kanadalainen psykologian professori Martin Antony jakaa lasten perfektionismin kahteen luokkaan.

Haitallisen perfektionismin yleisemmässä tyypissä on kyse itsetunnosta. Tällöin lapsi kokee, ettei hän kelpaa muille, elleivät hänen suorituksensa ole täydellisiä. Heikosta itsetunnosta kumpuavaan perfektionismiin voi liittyä masennusta ja ulkopuolisuuden tunteita.

Perfektionismi voi olla myös pakko-oireisen häiriön oire. Tällöin lapsella on pakkomielteitä esimerkiksi tavaroiden lajittelusta ja säännöistä. Lapsi voi järjestellä lelujaan tuntikausia, ja päivärutiineista poikkeaminen saa hänet paniikkiin.

Lapsilla on usein lajitteluleikkejä, ja on normaalia, että rutiinit rauhoittavat lasta. Käytös on ongelmallista silloin, jos lapsi uskoo, että tiukoista tavoista poikkeaminen aiheuttaa jotakin pahaa.

Lue myös: Lapsen hyvä itsetunto auttaa koulutiellä
Keskustele: Murrosikäisen pakko-oireet

Syyt ovat luonteessa ja kasvatuksessa
Perfektionismin syyt ovat yksilöllisiä. Kaikista herkistä lapsista ei tule täydellisyydentavoittelijoita, eikä lapsen käytös johdu aina vanhemmista. Tiettyjen luonteenpiirteiden ja kodin ilmapiirin on kuitenkin huomattu lisäävän perfektionismia.

Jos tunnistat itsessäsi tai lapsessasi perfektionismille altistavia piirteitä, on tärkeää, että hyväksyvää ilmapiiriä vahvistetaan koko perheessä. Perfektionistivanhemman on vaikea kasvattaa lapsestaan rennompaa, ellei myös hän itse pyristele irti suorituskeskeisyydestään.

Keskustele: Miksi lapsesta tulee perfektionisti?

Nämä asiat altistavat perfektionismille:

• Heikko itsetunto, joka on riippuvainen muiden arvostuksesta ja kouluarvosanojen kaltaisista mittareista.
• Herkkyys ja taipumus hävetä itseään.
• Oman toiminnan jatkuva tarkkailu ja vertailu muihin.
• Epäonnistumisten pelkääminen ja jatkuva virheiden ennakointi.
• Jäykkä ajattelutapa, jonka mukaan asiat joko onnistuvat tai epäonnistuvat.
• Vaikeus päästää irti keskeneräisistä tehtävistä ja tehdä nopeita päätöksiä.
• Maagiset uskomukset, joiden mukaan tietyt rutiinit tuovat hyvää onnea ja niiden unohtaminen aiheuttaa jotakin pahaa.
• Kriittinen ympäristö, jossa ihmisiä arvioidaan, palkitaan ja rangaistaan toistuvasti.
• Nöyryyttävä ympäristö, joka ei salli virheitä ja nolaa niistä.
• Kontrolloiva ympäristö, joka on täynnä valvontaa, varoituksia ja kieltoja.

Perfektionistia ei voi pakottaa rennoksi
Uusiseelantilainen perheneuvoja Sue Blair muistuttaa Parenting-lehdessä, ettei perfektionistia voi pakottaa rennoksi. Vanhemman on opetettava lapselle uusia ajattelu- ja käyttäytymismalleja lempeästi ja vähän kerrallaan, itse esimerkkinä toimien.

Lapsen perfektionismille naureskelu on pahin mahdollinen vaihtoehto, vaikka vanhemman tarkoitus olisi hyvä. Vanhempi voi kuvitella, että tutun ihmisen nauru saa lapsen suhtautumaan itseensä huumorilla.

Nauraminen voi kuitenkin pahentaa tilannetta, sille perfektionisti pelkää nöyryytetyksi tulemista. Täydellisyydentavoittelu ja rutiinit ovat hänen tapojaan vältellä ikävää huomiota. Naurulla nolattu lapsi voi alkaa tarkkailla käytöstään entistä enemmän välttääkseen tilanteen toistumisen.

Kouluun, harrastuksiin tai lajitteluun intohimoisesti suhtautuvan lapsen taipumuksia pitää kunnioittaa. Tärkeintä on osoittaa, että lapsi on arvokas myös muulloin kuin onnistuessaan, eikä maailma kaadu, vaikka rutiineja rikotaan joskus.

Lue myös:
Lapsi ujostelee – älä tee tätä pahaa virhettä
Sano nämä 10 asiaa lapsellesi joka päivä

Näin autat lasta hellittämään perfektionismiaan:
1. Ole lempeä itsellesi ja muille
Vaikka olisit lempeä lapselle, hän huomaa, jos piiskaat itseäsi. Et voi odottaa, että lapsi hyväksyisi itsensä, jos sinä vaadit itseltäsi jatkuvasti onnistumisia. Tarkastele itseäsi ja muita persoonina, älä suoritusten kautta.

2. Auta lasta keskittymään hetkeen
Kun lapsi piirtää, on tärkeää, että hän keskittyy kynään eikä murehdi, tuleeko kuvasta täydellinen. Kerro lapselle, ettei kuvan tarvitse aina esittää mitään. On hauskaa piirrellä mitä mieleen juolahtaa, nauttia väreistä ja viivoista.

Tarkkaile myös omaa puhetapaasi. Jos vanhemmat elävät sitku-elämää, lapsi alkaa tavoitella kaukaisuudessa siintäviä päämääriä sen sijaan, että nauttisi nykyhetkestä.

3. Näytä, etteivät virheet kaada maailmaa
Osoita, että lapsi saa rakkautta kaikissa tilanteissa. Mitään pahaa ei tapahdu, vaikka hän ei saisi joka kokeesta kymppiä. Kerro, että opimme tekemällä virheitä ja harjoittelemalla. Kun teet itse mokan, totea, että nyt kävi kömmähdys, korjataanpa se.

4. Harjoitelkaa joustavuutta
Opeta lapselle, että samaan lopputulokseen voi päästä useita reittejä pitkin. Jos lapsen valitsema tapa ei toimi, älä takerru virheeseen, vaan rohkaise häntä keksimään muita keinoja.

5. Vältä mustavalkoista asennetta
Näytä lapselle, etteivät onnistuminen ja epäonnistuminen ole mustavalkoisia asioita. Älä harmittele, jos eksytte autoillessanne. Iloitse siitä, että näitte kauniita maisemia etsiessänne oikeaa tietä.

6. Puhukaa lapsen peloista
Kun huomaat lapsen stressaavan, kysy, mitä hän pelkää. Jännittääkö lapsi jotakin koitosta, johon hän on asettanut liian kovat tavoitteet? Jo pelkkä keskustelu helpottaa lapsen oloa. Vanhemman lempeä palaute auttaa häntä asettamaan odotuksensa realistisemmalle tasolle.

7. Rohkaise lasta spontaaniuteen
Älä anna lapsen pakertaa askareidensa kanssa loputtomasti, vaan aseta hänelle aikarajoja. Rohkaise orjallisesti tapojaan noudattavaa lasta spontaaniuteen rikkomalla arkirutiineja. Syökää iltapala piknik-tyyliin puistossa ja tilatkaa synttäreille noutopizzaa leivontatalkoiden sijaan.

LÄHDE https://www.kaksplus.fi/lapsi/lapse...-liikaa-nain-hellitat-lapsen-perfektionismia/