Itse olen luottavaisella mielin siinä, että aika tekee tehtävänsä eli ns. routa porsaan kotiin ajaa. Kyllä se lapsi pikku hiljaa oppii syömään niitä päiväkodin ruokiakin. Ei välttämättä koskaan samassa määrin kuin kotiruokaa, mutta sen verran, että nälkä lähtee pois. Ja loppuviimein sielläkin löytyy sitten niitä lempiruokia ym.
Mitä isompi asia tästä tehdään, sitä jyrkemmin lapsi todennäköisesti pitää oman päänsä. Eli meillä ainakin nyt pyritään siihen, ettei tehdä kärpäsestä härkästä ja toisaalta iloitaan aina kovasti siitä, kun ruokaa on mennyt alas edes se pari lusikallista. Silläkin on ollut iso merkitys, jos lapsi on saanut sormiruokailla, kuten on kotona tottunut tekemään eli on ollut ruokaa, joka soveltuu siihen eikä hoitaja yritä pakottaa aina käyttämään ruokailuvälinettä tai yritä "pakkoruokkia". Lapsi hallitsee kyllä jo jossain määrin itsekin lusikan/haarukan käyttöä, mutta tarvitsee vielä apua ruokailussa ellei todella ole kyse helposti syötävästä ruoasta.
Yksi ongelma mielestäni ovat olleet järkyttävän isot annoskoot, joita lasten eteen lapataan. Tästä olen huomauttanut moneen kertaan. Aamupuuroakin on enemmän kuin itse söisin ja lisänä usein makeaa tai hapanta kiisseliä. Meillä lapsi on vasta päiväkodissa alkanut tutustumaan makeaan eli makuviileiihin, sokeroituihin jogurtteihin jne. Hän ei ole ollut aiemmin makean ystävä eikä mielestäni olisi tarvinnut vielä ollakaan, mutta kunnallisissa päiväkodeissa makeaa on tarjolla lähes joka päivä jossain muodossa. Ristiriitaista toimintaa esim. kunnallisen hammashoidon ohjeisiin nähden.
Mutta itse siis todella suhtaudun asiaan luottavaisin mielin. Etenkin, kun lapsi on hyvinvoiva, jaksaa eikä paino tai kasvu ole kärsinyt tästä. Tsemppiä teillekin!