mistä apua?

Mistä pitää hakea parisuhdeterapiaa tai vastaavaa apua kun on suhde kriisissä. Mies on (vastoin tahtoaan) ihastunut työkaveriin, mutta hänen mukaan mitään ei ole tapahtunut. Meillä on 11 v yhteiseloa takana, kaksi lasta -4v ja 4 kk- ja rakastamme toisiamme. Emme halua missään nimessä erota, vaan haluamme päästä asian yli. Mutta tuntuu vaikealta. Luottamus on täysin kateissa minun kannaltani, koska olen jo muutaman viikon epäillyt jotain. Kysyttyäni mikä tämä juttu nyt oikeen on mieheni sanoi että olen ihan höpsö, ne on vaan kavereita. Mutta ei hän muitten (miespuolisten) kavereittensa kanssakaan lähettele tekstareita monesti päivässä... Olen ollut tosi alamaissa viimeiset viikot ja tietysti mielessäni on seikkaillut tuhannet eri mielikuvat ja kysymykset. En edes tiennyt voivani tuntea näin, niin yllättynyt, yksinäinen ja jopa hieman vainoharhainen. Välillä itseänikin on naurattanut mielikuvitukseni! Ja olen yrittänyt kysyä välillä mieheltä onko meillä juteltavaa tai kerrottavaa mut hän ei näytä huomaavan miten tämä asia syö minua! Eilen sit viimein sain miehen vähän avautumaan: ehkä tämä ei ollutkaan niin naurettava ja höpsö juttu sittenkään. Hän myönsi että nainen, n kk sitten, osoitti kiinnostusta, joka tieysti tuntui hyvältä, onhan siitä jo yli vuosikymmen kun me oltiin vastaihastuneita. Hän on kuitenki kunnollinen perhekeskeinen mies eikä ollut aikeissa mihinkään mutta... Kysyttyäni eilen uudestaan onko myös HÄN ihastunut hän ei sitä enään kieltänyt, muttei myöntänytkään! Hän kuitenki painotti sitä että mitään ei oo tehty, mihinkään hän ei oo menossa, rakastaa kyllä vain minua ja että kyllä tästä selvitään! Mutta miten? Tarvitaanko me tosiaan ammattiapua jo? Jutteleminen henkevistä kun ei tiedettävästi ole miesten vahvin laji... Tuntuu pahalta ja vaikealta! Mistä apua? Toisitako vaan vai?
Mistä apua?

 

kurja tilanne teillä!!!
Vainoharhailu ja mustasukkaisuus ei ehkä ole maailman paras keino ainakaan, se ikävä kyllä saattaa lähentää miehesi ja työkaverinsa välejä entisestään ja mitä vaikeemmaksi teillä kotona menee sitä enemmän miehesi todennäköisesti ihastuu siihen toiseen ja ruoho alkaa näyttää vihreemmältä aidan toisella puolen..
.. Vaikkakin oikeus sulla on olla mustasukkainen ja varmaan vähä vainoharhainenkin.. Niin olisi varmaan kaikki muutkin, minä mukaanlukien.. Mutta mutta, helppohan se on sanoa..

Miehesi pitäisi tehdä sille naiselle selväksi ettei mikään viestittely jatku jne.. Mutta miten se sen tekee jos kerta itekkin on ihastunut.. ??!!

Jos meillä olisi näin ja mieheni myöntäisi asian ja sanoisi haluavansa olla vain minun kanssani , niin ehdottaisin uuden työpaikan ettimistä.
En keksisi oikein muutakaan.. Tulisin varmaan hulluksi jos tietäisin hänen 8 tuntia työnskentelemässä naisen kanssa joka on ihastunut ja johon ite on myös..

Itellä vastaava tilanne kerran, jossa tosin minä sinkkuna ja mies suhteessa perheellinen, oli korviaan myöten ihastunut muhun.
Töihin se ei vaikuttanut, mutta kännissä sitten avautui jne..
En halunnut pilata toisten suhdetta ja pysyin aika tiukkana. Meinas lipsahtaa käsistä, mut onneksi, onneksi järki oli päässä. Ja pelotti et mitäs jos toisen suhde kariutuisikin niin ja en haluakkaan toisesta sen enempää. Hän vaihtoi työpaikkaa, joka oli onni! En tiedä kuin suuri osuus sen tykästymisellä oli asiaan, oli miten oli hyvä niin.
Ikävä kyllä kaikki naiset eivät ajattele muita, mikä sinänsä tosi harmi!

Mietin tässä vaan että mitäköhän sekin nainen miehestäsi loppupelissä haluaisi, jos tämä eroaisikin. tietäähän en voi, mutta jospa siinä kiehtookin kun toinen on varattu!!

Tsempit sulle, pidä miehestäsi kiinni!!

 

itse asiaanhan usohdinkin sitten vastata. Ei hajuakaan mistä moiseen saisi apua. Mutta jos miettii jotain terapiaa, auttaako se unohtamaan ihastuksen jos edelleen työskentelevät yhdessä. Jotenkin tuntuu että ei..
Kun aika avoimeltahan suhteenne kuitenkin kuulostaa..

 

Hei!

Lähes jokaisessa parisuhteessa tulee eteen kuvaamanlaisiasi tilanteita- ainakin jollakin tasolla. ihastumisen tuntemuksia tulee monille, vaikka elääkin onnnellisesti avo/avio liitossa. Ihastuminen sinänsä tunteena on ihana/jännittävä, mutta sen ruokkimisen eteen (suhteen ulkopuolelle siis) ei kannata nähdä vaivaa, jos haluaa vaalia/säilyttää oman parisuhteensa. Pelkästä tuntemuksesta ei sinänsä ole haittaa kenellekään, päinvastoin se voi tuoda vaan lisäpiristystä arkeen ja tunne voi myös hätkäyttää huomaamaan ympärillä olevien ihmisten (perheen) tärkeyden,

Miehesi ihastumisen pidän siis varsin tavallisena. Teillä on pienet lapset. Arki menee kotona pikkulapsiaikana rutiineiden pyörittämiseen. Meillä avioliiton aikana ihastumiset ovat tulleet juuri tuollaisina aikoina "peliin". Ihminen viettää valitettavasti työpaikallaan virkeimmän osan päiväänsä Ihastumiset liittyvät myös usein ikäkriiseiin, joissa kyse on yleensä ihmisen oman pään sisällä olevasta "ristiriidasta".

Ymmärrän kyllä kokemuksesta, kuinka kurjaa on huomata toisen olevan ihastunut. Minusta teidän tilanteessa tärkeintä olisi, että miehesi jättäisi viestittelyt ja muut ihastumisen ruokkimiset pois. Miksi niitä jatkamaan, jos hän aikoo jatkaa elämää sinun kanssasi. Yhdessä voisitte ehkä miettiä, onko jokin syy ihastumiseen. Omaan parisuhteeseen keskittymällä ihastumiset yleensä menevät ohi. Voimia kovasti!

Apua voitte tarvittaessa hakea vaikka kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta(ilmainen ja hyvä palvelu) Ammattiihminen osaa selkeyttää tilanteen taitavasti. Ketään amatööriä (esim työkaveria) ei kannata käyttää perheneuvojana. Kaksi ikäkriisissään kulkevaa ihmistä on äärimmäisen huono yhdistelmä.