Mistä ystäviä?

["yksinäinen"]

Heippa!
Olen siis parikymppinen nainen. Ongelma on se, että minulla ei ole ystäviä, ei ketään, jolle puhua asioistani, käydä ulkona tms. Ns. hyvän päivän tuttuja minulla on pari, mutta heitäkään en näe kovin usein. Kaupungilla kun pyörii, ja kuuntelee muiden juttuja, niin kaikilla tuntuu olevan laaja kaveripiiri. Aina on oltu yhdessä mökkeilemässä jne. Esim. miehenikin on tällainen henkilö. Varsinkin silloin, kun hän lähtee jonnekin kavereittensa kanssa viettämään aikaa, niin minulle iskee se tunne, että "Apua, minulla ei ole ketään, kenen kanssa lähteä minnekään."
Toki olen näihin kaveripiireihin yrittänyt päästä, esim. tutustumalla yhteen heistä, mutta siltikään minua ei ole koskaan pyydetty heidän mukaansa minnekään. Ja nuorempana on ollut sama juttu.
Tämä asia ahdistaa ihan hirveesti. Väkisin tulee mieleen, että mikä mussa on vikana. Olen nätti, normaalipainoinen, enkä mitenkään nörtti, kaikin puolin siis ihan normaali 20-vuotias. Miksi en siis saa ystäviä?

Toivottavasti edes joku ymmärtää sekavaa sepustustani.

 

["vieras"]

joskus nuorempana?? mikäs nyt olet sitten?

 

["viivi"]

Nyt uudella paikkakunnalla hieman sama ongelma kun ei ole ystäviä kenen kanssa kahvitella yms.. Nyt mietin myöskin että mistä saisi täällä seuraa arkipäiviin kun mies töissä ja joskus muutenkin juttuseuraa. Mistäpäin itse oot? Ja ikää nyt 22v mulla

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";23465460]joskus nuorempana?? mikäs nyt olet sitten?[/QUOTE]

Nuorihan olen edelleen, mutta tarkoitin siis ala- ja yläasteikäisenä.

 

[a.p.]

[QUOTE="viivi";23465608]Nyt uudella paikkakunnalla hieman sama ongelma kun ei ole ystäviä kenen kanssa kahvitella yms.. Nyt mietin myöskin että mistä saisi täällä seuraa arkipäiviin kun mies töissä ja joskus muutenkin juttuseuraa. Mistäpäin itse oot? Ja ikää nyt 22v mulla [/QUOTE]

Itse asunut samalla paikkakunnalla koko ikäni. Pari vuotta asuin muualla opiskelemassa, ja silloin sainkin ihan hyvin kavereita, mutta nimenomaan kavereita, eipä olla nykyisin kenenkään kanssa enää yhteyksissä. Niin ja Kanta-Hämeessä asustelen

 

[minä myös]

Alottajan teksti vois olla omasta näppiksestäni, täysin samat fiilikset täällä!
Mistä päin muut ysävättömät on? Mulla ikää 22v. ja vantaalta

 

[a.p.]

Alottajan teksti vois olla omasta näppiksestäni, täysin samat fiilikset täällä!
Mistä päin muut ysävättömät on? Mulla ikää 22v. ja vantaalta

Jotenkin ärsyttää se, että monet ovat todella sisäänpäin kääntyneitä. Halutaan olla vain siinä porukassa, minkä on ala-asteelta asti oppinut tuntemaan. Tottakai sen ymmärtää, että he ovat niitä tärkeimpiä ystäviä, mutta ulkopuolisille ollaan kuitenkin todella tylyjä, eikä haluta edes tutustua heihin.
En tietenkään lähde heitä syyllistämään, jotain vikaahan minussakin täytyy olla, koska en 'kelpaa' kenenkään ystäväksi. Tunnen kyllä paljon ihmisiä, mutta jos jollekin soitan, että käydäänkö kahvilla jossain, niin yleensä vastaus on ei. Kuitenkin viikonloppuna saattaa puhelin soida, että voisitko heittää mut sinne ja sinne. Tälläisten ihmisten ystävä en edes välttämättä haluaisi olla, kun tulee hyvin hyväksikäytetty olo, mutta ei se ole kovin kivakaan yksin möllöttää kotona päivästä toiseen.
Tänäänkin mieheni ollut kavereidensa kanssa kaupungilla, minä ollut yksin kotona. Ainut henkilö, kenellä käyn säännöllisesti kahvilla, on oma äitini. Säälittävää.

 

["AaAAa"]

itelläni on vähä samanlainen ongelma et mulla ei oikee oo sellasta kunnon kaverii tai niiku ystävää jonka kans vois hengailla ja puhuu vähä kaikesta.. mull on vaikeeta tutustuukki kehenkään ku oon piikkase ujo sillä ekalla kerralla aina ku puhun ees sen kanssa. Mut siinä käy aina kuitenki niin et hän ei oo ees oikeestaan haluu olla mun kaveri ku oon jotenki liian tylsä tai sit oon ärsyttävä.
mut en välillä ymmärrä sitä . ehkä se on nii et muhun on vaa vaikee tutustuu tai jotain

oon siis ihan mukava,normaalin näkönen ja oon tuolt jyväskylästä päin

loppujen lopuks tuntuu et multa lähtee kaikki käsistä pois ja siihen jää vaa minä
että sellasta.

 

[Gogo Yubari]

Ihmiset lämpenee pikkuhiljaa. Ei niitä kavereita ainakaan etsimällä saa, totean minä joka oon asunut monella paikkakunnalla.
mut hiljaa hyvä tulee.
Olin teidän iässä kauan yksin ja muistan miltä se ystävättömyys tuntui. Miun kohdalla se johtui väkivaltaisesta miehestä. Ja siitä, et olin itse aika musta-valkoinen.

 

["Manta"]

Minulla on samanlainen tilanne noin reilu vuosi sitten. Uudella paikkakunnalla asuttiin ja ystäviä oli tosi vaikea saada. Harrastusten parista löytyi moi-tuttuja, joiden kanssa tavattiin vain harrastuksessa, ei vapaa-ajalla koskaan. Miehellä oli kovastikin ystäviä ja vientiä.

Sitten tuli uskoon, liityin helluntaiseurakuntaan ja nyt minulla on monta, monta hyvää ystävää. Osa on äippälomalla ja kohta jään itsekin, osa käy töissä eikä heillä ole lapsia, mutta mikään ei ole ollut ystävyytemme tiellä. Nykyisin minulla on vientiä enenmmän kuin miehelläni. Juhannusta lähden viettämään Keuruulle juhannukskonfferenssiin uusien ystävieni kanssa.

Onneksi omalla kohadallani tilanne muuttui. Aikaisemmin olin jo valmis vaihtamaan paikkakuntaa, mutta nyt katsellaan täältä omakotitaloa, enkä halua muuttaa tältä paikkakunnalta minnekään muualle.

Toivoa on hyvien ystävien löytymisestä!