Mistä tietää onko onnellinen? Minä en tiedä...

[huoh tosiaan]

Olen parisuhteessa ollut 4 vuotta, ja meillä on lapsi. Muistan alussa, kun tutustuimme miehen kanssa, hymyilin taukoamatta, olin rakastunut, ja onnellinen. Sitten meillä on ollut välissä todella rankkaa miehen kanssa, ja sitten tuli lapsi. En tiedä enää olenko onnellinen, tässä ja nyt! Välillä tuntuu että olen, sekään ei kestä kylläkään kuin pari tuntia ja sitten on taas mieli maassa, jotenkin nämä mielialat vaihtelee todella tiuhaan. Miksiköhän? En sitten varmaan ole onnellinen, jos esim mietin joskus että millaista olisi olla yksin, tai siis lapsen kanssa. Välillä taas mietin etten haluaisi olla päivääkään erossa miehestä, mutta mikä tässä nyt on. Miettiikö onnellinen ihminen tuollaisia?

 

[Mummeliisa]

Tämä on kiehtova aihe ja pahoittelen, kun live häiritsee tänään sen verran etten usko pystyväni kunnolla perehtymään vastaamiseen/pohtimiseen.
Suosittelisin kuitenkin aiheesta kiinnostuneille Duodecim-lehteä 23/2010. Se käsittelee koko numero erilaisia onnellisuudesta tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia.

 

["vieras"]

lyhyt vastaus: Sen vaan tuntee ja onnellinen ihminen ei edes mieti millaista olisi elää ilman kumppaniaan. siltä ajatukselta haluaa sulkea silmänsä.

 

["vieras"]

Sen, jos on onneton, kyllä tietää.
Elämä, saati parisuhde ei oo aina ruusuilla tanssimista.

 

[akateeminen äiti]

en tiedä, kannattaako sinun keskittyä kysymyksen miettimiseen liikaa. Sen sijaan, jos tunnet olosi masentuneeksi, kannattaa ottaa yhteyttä ammattiauttajaan. Onnellisuuteen vaikuttavat tosiaan monet asiat, mutta eräs iso asia on tietysti se, miten korkealla odotuksesi ovat elämäsi, parisuhteesi jne. suhteen? Ja toinen asiat liittyy persoonallisuuteesi, eli oletko ylipäätään taipuvainen miettimään asioiden huonoja puolia ja näkemään ongelmat isoina jne. Millainen oma lapsuutesi oli jne.?

 

["aloittaja"]

Ja lisäksi olen aika yksin, ei ole ystäviä eikä harrastuksia. Miksi, no siksi että muutimme miehen töiden perässä toiselle puolelle suomea ja piti muuttaa takaisin kotipaikkakunnalle kun sinne ilmestyis töitä, mutta kas, mies muutti mielensä ja haluaa asua täällä, kaukana kaikesta. Hän inhoaa ystäviäni, ja on mustasukkainen kun joskus silloin vietin heidän kanssaan aikaa, joten varmaankin siksi jäämme asumaan tänne, että olisin täysin miehen vallassa jne...
Ahdistavaa! Olen minä onneton, mutta välillä tuntuu että olisin hitusen onnellinen, en tiedä. Sitten kun mietin miestäni ja hänen tekojaan, alan ahdistua. En tiedä, mielialat vaihtelee, vituttaa suoraan sanoen.

 

["aloittaja"]

Mihin voin ottaa yhteyttä? Tuntuu kyllä että pitäisi päästä puhumaan jollekin, haluan löytää syyn miksi en ole onnellinen ja sitten toimia oikein.
Ja siis onhan meidän asiat hyvin, tai miten sen nyt ottaa, tuntuu joskus että ihana elämä, ja suunnittelemme häitä jne, mutta sitten ahdistun että ei, haluan pois, kun tuntuu että mies on jonkin sortin narsisti ja haluaa minut kokonaan itselleen jne...
Onpa sekavaa tekstiä, pitänee vissiin soittaa psykiatrille.

 

["pii"]

Ei kannata verrata rakastuneen onnellisuutta normaalitilaan, koska sehän ei voi jatkua loputtomiin. Normaalielämä on kai enemmän onnen hetkiä kuin ikuista auvoa. Jos suhteenne on muuten kunnossa, niin sun pitää vaan tehdä itsesi onnelliseksi siellä uudella paikkakunnalla. Eli hankit esim. uusia ystäviä, niin käy elämässä, usein ystävät vaihtuvat elämäntilanteen mukaan. Ei ne vanhat suhteet välttämättä mihinkään katoa, mutta väljähtyvät kyllä usein aika lailla. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä se onni viime kädessä löytyy sinusta itsestäsi. Olen siis itse muuttanut ulkomaille mieheni kotimaahan ja ystävät jäivät Suomeen, mutta koen itseni silti onnelliseksi, sillä yritän tehdä juttuja, joista nautin.

 

[räyh]

Mikä ihmisiä oikeasti vaivaa? Mä en jaksa oikeesti muiden ihmisten seuraa enää yhtään kun kaikki on jotenkin jollain tasolla masentuneita tai ahdistuneita ja tyytymättömiä elämiinsä! Juuri hermostuin ystävään joka aina valittaa kun lapsilla on allergiaa ja on niin väsynyt ja onneton. No VOI VOI! Itse näen syöpäosaston hoitajana kuolevia lapsia vanhempineen joka päivä! Siellä on iloisia lapsia ja vanhempia jotka iloitsevat kun saavat vielä yhden viikon, yhden päivän, tunnin ja hetken. Ehkä kannattaisi viettää vähän vähemmän aikaa pohtimalla onko onnellinen ja vähän enemmän aikaa olemalla onnellinen. Mars syömään miehen kanssa, perheuimakouluun, pulkkamäkeen.. Teillä on lapsi ja toisenne, eikö se jo ole ihme? Kai sitä vähemmästäkin masentuu jos kaiket päivät vaan istuu pohtimassa kuinka onneton on.

 

["vieras"]

Jos näet unta että mies jätti sut (ilmoittamatta perusteita tms) yllättäen, niin mieti mikä on eka fiilis. Pettymys, riemu, suru?

 

[ok]

Mun mielestä onnellisuus on sellainen tunne, että elämä on hyvää ja tarjoaa tulevaisuudessakin paljon hyvää.