Toggle sidebar

Mistä tiesit, että oli aika erota?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "sissi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

"sissi"

Vieras
Ihan mielenkiinnosta kyselen.. Kauanko harkitsit ja mistä tiesit että ei tää tästä tokene?
Itellä se tilanne, että pari vuotta jo "tiennyt" ettei tää tästä muutu, silti kitkutellut ja toivonut että jokin ihme tapahtuis..
5vuotta mennyt huonosti. pääosin siksi ettei puoliso ole enää kohdellut lastani kuten omiaan biologisia(tämä muutos alkoi tulemaan pikkuhiljaa kun yhteiset lapset syntyivät). perheneuvolassa käyty kauan. jo 3vuotta sitten ekoja kertoja.. sitten kun aikasi jaksoit yrittää ja yrittää ja uskoa että asiat muuttuu, mutta ei muuttunut ja lapsi kun kärsi pitkään, nyt, vaikka mies yrittääkin, se on vain hetkellistä, ja tuntuu, että heidän välillään vaan on jokin muuri. ja tuntuu, että omalla ´kohdalla on mitta täys, seinä tullut vastaan. Tästä kuitenkin huono olo, pettymys koko liittoon, miksi meni näin. Meillä on myös 2 yhteistä pientä lasta ja heitäkin kovasti miettinyt mikä parasta. Enkä jaksa nyt mitään saarnoja joten jos ei tule mieleen mitään omakohtaista kommenttia ja kokemusta tai jotain, jätä vastaamatta..
 
Siitä tiesin, kun aloin viihtyä paremmin ilman miestä. Toisin sanoen kun mies teki pitkää päivää töissä, olin onnellisimmillani. Kotiintulonsa taas sai minut pahalle tuulelle ja ahdistuneeksi.
Mies petti ja joi liikaa, siinä myös yksi osasyy.

Nyt kohta puoli vuotta ollut omillani lasten kanssa ja täytyy sanoa että olen todella onnellinen. Haikeus iskee välillä mutta unohdan sen.
 
  • Tykkää
Reactions: kauris75
Meillä aika lailla sama tilanne.. tosin vain yksi yhteinen lapsi ja minulla kolme edellisestä avioliitosta.
Tosi raskaalta tuntuu kun mies ei tykkää tyttärestä 9v, poikien kanssa tulee ok juttuun. En jätä, jos ei ihan pakko, miestä tuon tytön kanssa kahden tai ylipäätään niin etten ole itse kotona. Vaikeeta kunnioittaa tuollaista ihmistä :( Ja kaikki sen takia että tyttö sanoo miehelle vastaan, jos ei ole asioista samaa mieltä..
 
no tuota ollut myös pitkään, että ahdistaa kun kaikki kotona, kun mies pois, ihan eri tunnelma... =( ikävä kyllä.. meillä ei ole juomista eikä pettämistä mutta tuo oli pahin, että lapsi kärsi (vaikkei väkivaltaa tms mutta sellaista pientä olematonta joka pvä oli vuosia), tämä söi mun rakkauttani pala palalta..lisänä turhat epäilyt ja mustasukkaisuus, ilman syytä..
 
meillä tehtii 1,5v eroa yritettiin loppuun saakka kunnes mä sit pakkasin ja lähdin.
exä teki liikaa duunia ja kaverit oli tärkeämpiä kuin perhe lapsikin rupes reagoimaan oli itkuinen , kiukkuinen ja itseäni ain apelotti millä tuulella mies tulee kotiin . Exän kans nyt paremmat välit kuin yhes oltiin .
 
Meillä kans jossain vaiheessa tyttö jo sanoi, että "etkai sä äiti mee töihin" ja mietti et mihin hän sit menis... otin sitten mukaan kun oli mahdollisuus... silti tuntuu erokin kamalalta, vaikka on paljon asioita mihin et vaan itse voi vaikuttaa!! ja aikalailla kaikkes oot niinku jo koittanut!!! tunnen itseni jotenkin niin epäonnistujaksi, että taas eroaisin. vaikka tämä on ainoa avioliittoni,mutta toinen ero kuitenkin lapsen/lapsien isästä. mutta onko se ydinperhekään aina parasta,jos tunnelma o´kotona on ahdistava... tuntuu myös, että meillä on jokainen lapsi jollaintapaa reagoinut jo tähän.. vaikka emme tappele juurikaan enää, mutta jossainvaiheessa tappelua oli paljon.
 
tuossa joulunakin juuri mietin, että ei hitto, jo viime jouluna oli tilanne, että tästä ei tule mitään.. ja silloin jo sitä huonoa aikaa oli ollut kauan... =/ sitä on niin pettynyt kaikkeen, että tuntuu vain, että haluaisin vain olla yksin (siis yksin aikuisena), elää lapsille ja itselle vaan ilman että pitää miettiä mitä se toinen tuumaa, suuttuuko tms..
 
Siitä, että toisen kosketus, läheisyys ja läsnäolo ällötti. Meni kuitenkin vuosia ennenkuin tempaisin itseni pois tuosta suhteesta. Harmittaa ainoastaan vaan se, etten tehnyt sitä aiemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kauris75:
meillä tehtii 1,5v eroa yritettiin loppuun saakka kunnes mä sit pakkasin ja lähdin.
exä teki liikaa duunia ja kaverit oli tärkeämpiä kuin perhe lapsikin rupes reagoimaan oli itkuinen , kiukkuinen ja itseäni ain apelotti millä tuulella mies tulee kotiin . Exän kans nyt paremmat välit kuin yhes oltiin .
Click to expand...

Tää ois voinu olla mun kirjoittama. Ex teki liikaa duunia. Kaverit ja työ meni perheen edelle. Kaikki muu oli tärkeämpää kuin minä ja lapsi. Miestä kuulemma pelotti tulla kotiin kun ei tiennyt millä tuulella olin, siksi kun valitin ettei koskaan ole kotona. Lähdin kun ex puhui jälleen kerran naispuolisen ystävänsä kanssa monta tuntia puhelimessa. Minun kanssa puhui yli puoli tuntia viimeksi seurusteluaikoina ja koin naispuoliset ystävänsä loukkaavana vuosien ajan, mutta sitten napsahti ja tein päätöksen yhden sellaisen puhelun aikana.
 
Pikkuhiljaa sen tajusi, kun merkkejä oli jo niin paljon, että piti alkaa myöntää asia itselle. Kirjoitin miehelle kirjeitä, yritin puhua, käytiin pariterapiassa, mutta mikään ei uponnut häneen, eikä mikään ollut hänen vikaansa. Eroa tehtiin pari vuotta varmaan yhteensä. Nyt erosta on pari kuukautta ja kadun myös vain sitä, etten osannut lähteä aiemmin. Piti ikään kuin odottaa eksän "lupaa" erolle, vaikkei se sellaista ikinä tietysti antanut.
 
[QUOTE="sissi";25398564]siis tuo "luvan odotus" on ehkä jotain mitä minäkin jotenkin odotan...!! ero olisi varmasti ns "helppo" jos toinen sanoisi, että haluaa erota..[/QUOTE]

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että kun kerran oli osannut tehdä ihan oman päätöksen (siis erosta), sen jälkeen on ollut paljon helpompi muutenkin pitää omia puoliaan. Esim. työssä ei kukaan enää kävele mun yli, osaan pitää oman pääni. Ero oli mulle oikeasti voimaannuttava kokemus!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa