Toggle sidebar

mistä te keskustelette ystävienne kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja lucifer
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
L

lucifer

Vieras
olen useamman kerran saanut kritiikkiä siitä mitä ja miten keskustelen ystävieni/ystäväni kanssa. esim tänään eräs harmaa kauhisteli kun olen sanonut ystävälleni että jättää miehensä tai ostaa dildon....

puhutteko te ystävienne kanssa vain säästä ja lapsien kakan väristä vai mistä?

itse olen ollut kyseisen ihmisen kanssa parhaat kaverit nyt reilut 20v ja ihan kaikesta kyllä tulee keskusteltua hänen kanssaan, on tullut aina. kuukautiset, seksielämä ja sen puute, seksivälineet, lapsettomuus, vitutus, lapsien syntymät kaikki maan ja taivaan väliltä. olen kuvitellut että se on normaalia, mutta ilmeisesti olen väärässä.

opinpa taas palstalla uutta, täytyy muistaa sanoa ystävälleni että tästä lähin saadaan jutella vain ilmoista:whistle:

yhdessä on itketty hänen eronsa ja iloittu uudet suhteensa. ja juhlittiin yhdessä jopa häitäni.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Uskon että olet ymmärtänyt (tahallaan?) väärin saamasi kommentit. Asioista kun voi puhua niin monella eri tavalla, ja harvoin asiat ovat niin mustavalkoisia kuin että "dildo tai ero".

Mutta vastaus kysymykseen: kaikesta.
 
Riippuu ystävästä. Erään hyvän ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut lapsesta saakka, emme puhu mitään seksijuttuja. En tiedä mitään hänen ja miehensä seksielämästä. Jotenkin vaan ei ole tullut puhetta, ja en halua siitä hänen kanssaan puhuakaan.

Sitten ystävän, jonka olen tuntenut reilun vuoden, kanssa puhutaan oikeastaan kaikesta. Hänelle olen kertonut suurimmat salaisuutenikin. Ja hän on myös puhunut minulle kuulemma asioita joita ei ole muille puhunut. Ja kyllä puhutaan myös seksijutuista ja muutenkin alapääasioista. Siinä lapsen kakan värin ja sääennusteiden ohella :D Yleensä puhutaan ainakin tunti päivässä puhelimessa/netissä ja jos on parikin päivää ettei kerkeä jutella, tuntuu että en tiedä ollenkaan mitä hänelle kuuluu.
 
No juur äsken käytiin puhelimessa keskustelua uskonnoista. Mä en usko mihinkään ja luurin toisessa päässä oli kiristinuskoinen henkilö. Me tosin keskusteltiin kaikenmaailman uskonnoista, eikä siis vain siitä miten minä en usko ja kaveri uskoo.

Jokunen sana juteltiin myös kiukuttelevista lapsista.

Ja valitin hällekin paskoista bb-nukeista (tein tännekin moisesta aloituksen).

Lapsista valitan useinkin, mutta nuo muut puheenaiheet eivät olleet sieltä tyypillisemmästä päästä. Muutama päivä sitten juteltiin miehistä, lapsihaaveista ja siitä, miten meidän pitää keksiä itsellemme muutakin elämää kuin vain lapset...sovittiionkin että kootaan kiva naisporukka ja istutaan tässä joku ilta takapihalla kera viinilasillisten.

Riippuu vähän siitä kenen kanssa puhun, että mitä puhun.
 
Avoimesti puhutaan. Voin kyllä osalle kavereistani sanoa suoraan mitä vain oikeastaan. Yhdelle kaverille on sanonut myös, että kannattaa jättää mies. Ja hän sen tekikin ja hänellä on kaikki nyt hyvin. Dildokutsut olen kavereille joskus aikanaan pitänyt :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja BootyPeppi:
Avoimesti puhutaan. Voin kyllä osalle kavereistani sanoa suoraan mitä vain oikeastaan. Yhdelle kaverille on sanonut myös, että kannattaa jättää mies. Ja hän sen tekikin ja hänellä on kaikki nyt hyvin. Dildokutsut olen kavereille joskus aikanaan pitänyt :)
Click to expand...

Mäkin olen järkännyt erotiikkakutsut kertaalleen. Ja kyllä sinne tulijoita riitti. Osa kavereista toi jopa äitinsäkin ja muutama mieskin joukossa oli :)
 
  • Tykkää
Reactions: BootyPeppi
Lapsista, parisuhteesta, yhteisistä tutuista, menneistä ja tulevista asioista mitä tapahtunut, sitten voidaan pohtia vaikka paarmanelämää tai maitotölkin käyttömahdollisuuksia. Osa ystävistä on sellaisia, joiden kanssa voidaan puhua myös seksistä ja kuukautisista, mutta osan kanssa jätetään ne aiheet hienovaraisesti pintapuoliseen raapaisuun.
 
Niin ja ystävälleni olen kyllä sanonut etten ymmärrä miksi hän on edes miehensä kanssa. Ainakin silloin olin sitä mieltä. Aika erilaisia olemme kuitenkin, mutta musta se on vaan piristävää. Asioista syntyy oikeaa keskustelua ja mä aidosti oon halukas tietämään miksi toinen on jotain toista mieltä ja se tavallaan avartaa mun omaa näkökantaa mikä on hyvä juttu.
 
Eilen oli kolme ystävätärtäni luonani kylässä. Puhuimme asuntolainoista, töistä ja työmatkoista, lapsista, kesälomista, ruoan hinnoista eri maissa, avioerosta, häistä, miehistämme, seksistä, koruista, ruokavalioista, maailman politiikasta, uskonnosta ja autoista. Eräs suorasukainen kysymys ystävän taholta sai minut hiljaiseksi, mutta kyllä mie siihenkin vastasin lopulta. :D

Ei ole tabuja muut kuin oikeastaan ne ikävät seikat mitkä ko. ystävien lähtömaihin liittyvät. Hitler saksalaisen kanssa, huumausaineet kolumbialaisen kanssa ja Tiibet kiinalaisen kanssa.
 
Kyllä mä voisin kaikesta ystävän kanssa keskustella, mutta on joitain asioita joista en jaksa edes yrittää kun turhaudun siitä ettei mua ymmärretä. :D
Seksielämästä voi yleisellä tasolla tietysti puhua(+henkilökohtaisista mieltymyksistä), mutta musta on aika epäkunnioittavaa kumppania kohtaan ruveta repostelemaan yhteisillä seksiasioilla ulkopuolisille.
Ei mua ainakaan edes kiinnosta kavereiden eikä edes ystävien seksielämä, vaikkei se mikään tabu meidän kesken olekaan.
 
Vähän riippuen ystävästä, mutta kyllä me suurin piirtein kaikesta puhutaan. Olen jättänyt pari kertaa (kahden kaverini kohdalla) kommentoimatta kaverini huonoa suhdetta ja vain hyväksynyt asian, koska kaveri on ollut niin onnellinen. Kuinkas sitten kävikään? Molemmat jätkät pettivät, valehtelivat, syllistivät ym. Nykyään sanon kyllä jokaiselle hyvälle ystävälleni jos huomaan miehen käytöksessä jotain outoa!
 
Jokunen aika sitten palstalaiset kauhistelivat, kun kerroin jostain ystäväni kanssa käymästä keskustelusta. Minut ja ystäväpiirini leimattiin roskaväeksi, koska meillä on tapana puhua hyvinkin suoraan asiasta kuin asiasta ja ilmaistaan myös tunteemme selväsanaisesti, olivat ne sitten hyviä tai huonoja tunteita. Puhun ystävieni kanssa aivan kaikesta, emmekä silottele sanojamme.
 
En puhu ystävilleni seksiasioistani tai muista minun ja rakkaani intiimeistä asioista. Paljon on silti ollut juteltavaa ja ystävät toisinaan puhuvat minulle asioista, joista itse en puhu heille. Sekin on toiminut ihan hyvin.:)
 
Kyllä minäkin ihmettelisin jos joku kehottaa toista jättämään miehensä. Ei tuollaista voi kehottaa ketään koskaan tekemään! Se on täysin eri asia kuin keskustella asioista, joten sinä olet nyt sekoittanut asiat täysin.
 
En keskustele ystävieni kanssa seksielämästäni ollessani parisuhteessa. Minusta jotkin asiat ovat minun ja puolisoni välisiä asioita, samoin kuin ystävieni kertomat tai heidän kanssaan tunnetasolla jaetut kokemukset ovat vain minun ja ystävieni vällisiä asioita. Muuten keskustelemme kaikenlaisesta: puutarhanhoidosta, ruoanlaitosta, lastenkasvatuksesta, tulevaisuuden suunnitelmista, pettymyksistä ja iloista, päivän yhteiskunnallisista aiheista, ideologisista ja muista aatetaustaisista mielipiteistämme ja ajatuksistamme, yleistä pohdiskelua maailmanmenosta, ihmisten asenteista, kirjallisuus- ja musiikkimaustamme jne. Keskustelumme hyppivät aiheesta toiseen, välillä piipahdamme pikaisesti jossain aiheessa, välillä voimme keskustella ja väitellä tuntikausia jostain aiheesta. Ystävien kanssa voi peilata myös omia käsityksiään asioista ja välillä huomata niissä kehittymistarpeita tai sitten oppii perustelemaan paremmin kiihkeitä ajatuksiaan.
 
  • Tykkää
Reactions: pipi
[QUOTE="vieras";26619352]Kyllä minäkin ihmettelisin jos joku kehottaa toista jättämään miehensä. Ei tuollaista voi kehottaa ketään koskaan tekemään! Se on täysin eri asia kuin keskustella asioista, joten sinä olet nyt sekoittanut asiat täysin.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä. Mielestäni toisen ihmisen ystävyys- ja parisuhteet ovat heidän oma asiansa. Oman näkemyksensä voi varovaisesti antaa kysymyslauseisiin puettuna, mutta muuten pysyttelisin erossa muistakin toisen elämän valinnoista. En itsekään siedä ihmisiä, jotka tulevat besserwissereinä jakelemaan minulle näkemyksiään elämäni valinnoista "rehellisyyden", "suorasukaisuuden" tai muun tekosyyn varjolla. Mielestäni sellainen on vain ylemmyydentuntoista itsensä nostamista toista paremmaksi ja kuvittelua, että omat valinnat ovat toisten valintoja parempia tai arvokkaampia.
 
[QUOTE="vieras";26619352]Kyllä minäkin ihmettelisin jos joku kehottaa toista jättämään miehensä. Ei tuollaista voi kehottaa ketään koskaan tekemään! Se on täysin eri asia kuin keskustella asioista, joten sinä olet nyt sekoittanut asiat täysin.[/QUOTE]

Olen aina ihmetelly ääniä kuulevia ihmisiä, että mitä siitä ahdistumaan jos päässä ääni puhuu ja käskee kamalia. Että pakkoko sitä on kuunnella.

Mutta eihän se skitsofreenikko niin omituinen vissiin olekaan, kun täällä huomaa että puoli porukkaa luulee että kaikki asiat olisi pakko olla tai tehdä niin mitä kukaan muukaan sanoo.

On se kauhea vastuu ystävällä, jos toinen menee tulkitsemaan jonkun hänen lausuntonsa käskyksi ja vielä kuvittelee että kuuluu totella. Eihän sellaiselle ihmiselle tosiaankaan uskalla puhua kuin säästä.
 
[QUOTE="vieras";26619352]Kyllä minäkin ihmettelisin jos joku kehottaa toista jättämään miehensä. Ei tuollaista voi kehottaa ketään koskaan tekemään! Se on täysin eri asia kuin keskustella asioista, joten sinä olet nyt sekoittanut asiat täysin.[/QUOTE]eli jos ystävä itse kysyy mielipidettäsi ja olet oikeasti sitä mieltä että ero on tilanteessa ainoa fiksu vaihtoehto niin et kerro tätä vaan kiertelet ja kaartelet?
ja ystäväsi on kertonut tilanteen tarkkaan ja punninnut vaihtoehtoja mielessään ja miehensäkin kanssa, niin sinä vain toteat että ei kun jatkakaan vai yhdessä vaikka toinen on jo melkein itsarin kannalla... okei, ystävyyttähän se on sekin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Alkuperäinen kirjoittaja lucifer:
eli jos ystävä itse kysyy mielipidettäsi ja olet oikeasti sitä mieltä että ero on tilanteessa ainoa fiksu vaihtoehto niin et kerro tätä vaan kiertelet ja kaartelet?
ja ystäväsi on kertonut tilanteen tarkkaan ja punninnut vaihtoehtoja mielessään ja miehensäkin kanssa, niin sinä vain toteat että ei kun jatkakaan vai yhdessä vaikka toinen on jo melkein itsarin kannalla... okei, ystävyyttähän se on sekin.
Click to expand...

En ole tuo, jolta kysyit. Mutta koska olin samaa mieltä hänen kanssaan, vastaan kuitenkin. Mielestäni on iso ero siinä, kysyykö toinen neuvoa vai meneekö itse ylhäältä päin neuvomaan toista. Jos toinen kysyy neuvoa, niin siinähän keskustellaan aiheesta ja yhdessä pohditaan, mitä vaihtoehtoja edes on. Kyllä silloin voi suoraan sanoa mielipiteensä, mutta toiselle on annettava silti tilaa olla eri mieltä.
 
[QUOTE="yhtäsuntoista";26619580]En ole tuo, jolta kysyit. Mutta koska olin samaa mieltä hänen kanssaan, vastaan kuitenkin. Mielestäni on iso ero siinä, kysyykö toinen neuvoa vai meneekö itse ylhäältä päin neuvomaan toista. Jos toinen kysyy neuvoa, niin siinähän keskustellaan aiheesta ja yhdessä pohditaan, mitä vaihtoehtoja edes on. Kyllä silloin voi suoraan sanoa mielipiteensä, mutta toiselle on annettava silti tilaa olla eri mieltä.[/QUOTE]niin pointti olikin juuri se että kaverille ei saanut kertoa mielipidettään ja sanoa sitä suoraan kuten juuri tuo että eroa. sitähän tässä moni on nyt kauhistellut että herra jestas... eihän se tarkoita sitä että toisen pitää tehdä niin vaan mielipidettä on kysytty ja se on kerrottu suoraan, mutta kun sen käsityksen saa että mielipidettään ei saisi sanoa edes kysyttäessä suoraan.
 
[QUOTE="yhtäsuntoista";26619494]Olen samaa mieltä. Mielestäni toisen ihmisen ystävyys- ja parisuhteet ovat heidän oma asiansa. Oman näkemyksensä voi varovaisesti antaa kysymyslauseisiin puettuna, mutta muuten pysyttelisin erossa muistakin toisen elämän valinnoista. En itsekään siedä ihmisiä, jotka tulevat besserwissereinä jakelemaan minulle näkemyksiään elämäni valinnoista "rehellisyyden", "suorasukaisuuden" tai muun tekosyyn varjolla. Mielestäni sellainen on vain ylemmyydentuntoista itsensä nostamista toista paremmaksi ja kuvittelua, että omat valinnat ovat toisten valintoja parempia tai arvokkaampia.[/QUOTE]

Toki on niinkin, että ihmisen suhteet ovat hänen oma asiansa, koska ystäväkään tuskin kaikkea niistä tietää ja ymmärtää. Mutta ihminen tarvitsee peiliä, ja hyvä ystävä on hyvä peili.

Suorasukaisuus voi olla kaikkea kuvaamaasi. Se voi myös olla sen tunnustamista, että jokaisen mielipide on joka tapauksessa olemassa ja se tihkuu esiin ja vaikuttaa asioihin joko salaa tai avoimesti ennemmin tai myöhemmin. Hyvä ystävä avartaa näkökulmaa, mutta kestää sen että toinen ei hänen mielipidettään myötäile välttämättä mitenkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lucifer:
eli jos ystävä itse kysyy mielipidettäsi ja olet oikeasti sitä mieltä että ero on tilanteessa ainoa fiksu vaihtoehto niin et kerro tätä vaan kiertelet ja kaartelet?
ja ystäväsi on kertonut tilanteen tarkkaan ja punninnut vaihtoehtoja mielessään ja miehensäkin kanssa, niin sinä vain toteat että ei kun jatkakaan vai yhdessä vaikka toinen on jo melkein itsarin kannalla... okei, ystävyyttähän se on sekin.
Click to expand...

En kiertele ja kaartele, vaan sanon että heidän on ratkaistava se asia eikä sitä voi kukaan ulkopuolinen tehdä, ja hankittava apua jos itsaria ollaan jo kohta tekemässä. Se on ystävyyttä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa