Mistä tämä kamala tyttökammo/inho johtuu?

["Puuteri"]

Säälin kovasti perheitä joissa on tyttölapsia. Mitä pienempi tyttö on sitä vähemmän tykkään. Kaljut tyttövauvat mekkoineen näyttävät todella naurettavalta. Kaikki pienet tytöt ovat mielestäni räkänokkia. Jos tuttavapiiriin syntyy tyttövauva todellakin säälin vanhempia. Tytöt ovat kertakaikkiaan rasittavia. Mistä ihmeestä tämä ajattelu voi tulla???? Kun muuten väittäisin olevani ihan tavalinen ihminen. Ja siis joskus itsekkin olen ollut pieni tyttö. Suhde omiin vanhempiini on normaali ja läheinen, kumpaankin , isään ja äitiin.

Raskauksissani olin kauhusta kankeana kun pelkäsin odottavani tyttöä ja osasin nauttia raskaudesta vasta kun ultrissa selvisi ettei näin ole. Kenellekkään en ole koskaan voinut ääneen sanoa etten voi sietää tyttöjä, jostain syystä pieniä vielä vähemmän. Parhaalla ystävälläni on tytär enkä pidä tytöstä oikeasti yhtään, käyttäydyn kuitenkin ihan toisin, leikin ja juttelen. Mistä ihmeestä tämä tyttökammo voi johtua ja onko muita jotka oikeasti tuntevat samalla lailla joko tyttöjä tai poikia kohtaan?

 

["vieras"]

Ap, toi on oikeasti varmaan aika ikävää. Sä et voi enempää lapsia saada ku 50% mahollisuudella tulee tyttö. Psykiatri on ainoa joka osaa auttaa.

En piruile, oikeesti.

 

["eleonora"]

Musta ap sä loukkaat noilla ajatuksilla tosi syvästi mua ja mun tyttölasta. Tiedän ettet sä niin halua mutta niimpä vaan on. Musta tuntuu ihan hirveelle Mut tiedän ettet voi vaikuttaa itse mutta siltä tuntuu.

 

[köökin sykolooki]

Sulla on joku outo syvä ristiriita oman olemisesi, olemuksesi, sukupuolesi ja ehkä seksuaalisen identiteettisi kanssa. Ristiriita on niin syvä, ettet uskalla kohdata tai myöntää sitä.

Ettet olisi oikeasti lesbo tai vähintään bi, mutta olet ahdasmielisen kasvuympäristön ja kiltteytesi takia joutunut kieltämään asian itseltäsi?

 

["vieras"]

Mä kans suosittelen ammattiauttajaa. Jotain on selvästi vialla suhtautumisessa omaan sukupuoleen ehkä seksuaalisuuteenkin. Ne asiat olis ihan hyvä selvittää ammattiauttajan avustuksella.

 

["minä"]

Minä taas kadehdin niitä joilla niitä ihania tyttöjä on.. mulla vaan poikia ja tyttöä kaipaan elämääni.. kai mäkin sitten sairas olen, mutta näille tuntemuksille eivät ihmiset vaan voi mitään ja niitä on varmasti enemmän kuin tunnustetaan niitä olevan... Minä olen jokaisen kohdalla itkenyt sitä kun ultrassa selvinny että poika.. toki nämäkin rakkaita nyt ovat kun maailmaan ovat tulleet, mutta silti sitä tyttöä niin kovasti haluisin...

 

[Sannuli88]

Ammattiauttajalle! Hmmm, miksi tehdä lapsia kun on 50-50 mahdollisuus saada tyttö!

 

[gg]

ei mua ainakaan tarvi sääliä mulla on 2 ihanaa tyttölasta ja 1 ihana poikalapsi .Ihania molemmat , käy juttelemassa jollekkin tosta asiasta ei kuullosta ihan normaalilta.

 

["puuteri"]

No kun en ole bi tai lesbo. Tuotakin mietin pitkään mutta ei todellakaan Koen eläväni erittäin tyydyttävässä ja tasapainoisessa parisuhteessa, lapset ja mies ovat mulle kaikki kaikessa. Lapsuudenkodissa ei ollut tiukkaa tai ahdasmielistä. Äitini ja isäni ovat läheisiä koko perheelle, näemme paljon viikottain ja he mielellään auttavat lastenhoidossa. Ja välit ovat todellakin lämpimät. Mitään kriisiä itseni kanssakaan ei tunnu olevan. Naisena olen ihan tyytyväinen itseeni, ajattelisin että olen jopa mukavan näköinen ellen peräti kaunis. Ja tarkoituksena ei ollut loukata ketään. Ehkä mietin tätä asiaa nyt tavallista enemmän kun veljeni perheeseen on syntymässä vauva. Ja pelkään että se on tyttö. Enkä voi kenellekkään sanoa ääneen mitä sellaista

 

[täälläkin]

Uskoisin että tuo on aika yleistä. Tosin luulen että ap myös hieman liioittelee? Itse haluaisin tytön ja vaikka on kauheaa sanoa, niin vähän kyllä petyn jos tulee poika Kai se perustuu omiin kokemuksiin kummankin sukupuolen lapsista, kaikki tietämäni pojat ovat aika kauhukakaroita kun taas tytöt niin rauhallisia ja mukavia... Kuitenkin tiedän että jos meille tulee poika niin hän on yhtä rakastettu kuin tyttökin olisi.

 

["puuteri"]

Ja lapsia ei ole enempää tulossa. Joku tuossa sanoi että itki kun ultrassa näkyi poika...Mä taas tulin iloseksi ja nauroin ääneen kun tiesin saavani pojan. Luulen että tällaisia tunteita saattaa olla muillakin mutta en voi keksiä mistä ne johtuvat. Ja miksi isommat tytöt eivät ole niin kamalia kun pienet??? Koululaiset jotenkin jo menevät. Menisin varmasti ammattiauttajalle jos olisin raskaana ja ehkä saamassa tytön. Mutta kun muuten elämä on niin normaalia ja mukavaa, olen tyytyväinen ja onnellinen. Tämä asia vaan mietityttää.

 

["vieras"]

Hui kauhea, kun sulle oliskin tullut tyttö :/

 

["puuteri"]

Kokemus tyttölapsista on kyllä on mulla kieltämättä huono Ne vähät mitä tuttavapiirissä on, ovat ihan kamalia, kiukuttelevat , tinttaavat, kiusaavat, kieroilevat... Siis sellaisia lapsia että olisin ammattiauttajalla jos olisivat omiani, niin kamalia ovat. Pojat kyllä osaavat olla kauhukakaroita mutta ovat suorempia. Työkaverillani on kolme tyttöä ja yksi poika ja sanoi suoraan että poika on helpompi ja jollain tavalla mukavampi. Ja heitti lopuksi että eivät ole vielä edes kouluikäisiä ja tuollaisia "narttuja". Siis luonteeltaan. Ehkä mulla todellakin on niin huono kokemus tytöistä että en siksi yhdestäkään