P
"Puuteri"
Vieras
Säälin kovasti perheitä joissa on tyttölapsia. Mitä pienempi tyttö on sitä vähemmän tykkään. Kaljut tyttövauvat mekkoineen näyttävät todella naurettavalta. Kaikki pienet tytöt ovat mielestäni räkänokkia. Jos tuttavapiiriin syntyy tyttövauva todellakin säälin vanhempia. Tytöt ovat kertakaikkiaan rasittavia. Mistä ihmeestä tämä ajattelu voi tulla???? Kun muuten väittäisin olevani ihan tavalinen ihminen. Ja siis joskus itsekkin olen ollut pieni tyttö. Suhde omiin vanhempiini on normaali ja läheinen, kumpaankin , isään ja äitiin.
Raskauksissani olin kauhusta kankeana kun pelkäsin odottavani tyttöä ja osasin nauttia raskaudesta vasta kun ultrissa selvisi ettei näin ole. Kenellekkään en ole koskaan voinut ääneen sanoa etten voi sietää tyttöjä, jostain syystä pieniä vielä vähemmän. Parhaalla ystävälläni on tytär enkä pidä tytöstä oikeasti yhtään, käyttäydyn kuitenkin ihan toisin, leikin ja juttelen.
Mistä ihmeestä tämä tyttökammo voi johtua ja onko muita jotka oikeasti tuntevat samalla lailla joko tyttöjä tai poikia kohtaan?
Raskauksissani olin kauhusta kankeana kun pelkäsin odottavani tyttöä ja osasin nauttia raskaudesta vasta kun ultrissa selvisi ettei näin ole. Kenellekkään en ole koskaan voinut ääneen sanoa etten voi sietää tyttöjä, jostain syystä pieniä vielä vähemmän. Parhaalla ystävälläni on tytär enkä pidä tytöstä oikeasti yhtään, käyttäydyn kuitenkin ihan toisin, leikin ja juttelen.