mistä syistä teillä on mennyt välit poikki isäänne? tässä yksi tarina...

[isää ikävä]

Meillä oli täydelliset välit ja hän on ollut paras isä ikinä. Kiltti ja hyväsydäminen mies. Tapasi uuden vaimon joka päätti että isän aikuiset lapset eivät kuulu heidän elämään toisin kuin naisen lapset, kaksi alakouluikäistä, joita isäni hoitaa kuin omiaan ja on hyväksynyt heidät täysin. Ja me pidämme heistä myös. Olemme jutelleet isälle ettei tämä ole tervettä, emme ole tervetulleita isän luokse, he eivät halua tulla meidän luokse, ukkina ei pidä yhteyttä lapsenlapsiin jotka olivat ennen naisen tapaamista tosi tärkeitä. Isä on pyytänyt että antaisimme aikaa, koska vaimo on epävarma. Aikaa on annettu jo kolme vuotta, eihän toisen puolta elämästä voi laittaa pauselle siksi aikaa että uusi vaimo sopeutuu ja miten edes sopeutuu kun välttelee meitä...? Toki voi ollla hankalia tunteita käsiteltävänä mutta eikö hinta ole liian kova kun isäni puoli elämästä suljetaan täysin. Juttelin myös vaimolle ja hän sanoi että olemme vain isän rahojen perässä ja olemme kohdelleet häntä kylmästi vaikka olemme olleet todella avoimin mielin siihen asti kun alkoi näkymään merkkejä että meitä toivota isän elämään. Kysyi myös että muistanko miten huonossa jamassa isä oli yksin, alko maistui normaalia e enemmän, että haluanko että palaa takaisin siihen. En tottakai halua isälle surua mutta tämä tilalle tullut tilanne tuo sitä myös. Vaimo suuttui kun emme lähettäneet hänelle erillistä kutsua juhliin vaan kutsuimme hänet niin kuin muutkin sukulaiset, viestillä tai puhelulla pariskunnan toiselle osapuolelle jossa kutsu esitetään koko perheelle. Vaimo myös suuttuu jos isä haluaa nähdä meitä yhdessä tai välillä yksin, isä pääsi lapsenlapsen synttäreillekin vain siksi vaimo oli häipynyt riidan seurauksena toiseen kaupunkiin. Nykyään isäkin sanoo että käyvät jokapaikassa vain pariskuntana, eli käsittääkseni isälle ei ole omia menoja. Yhdessä menon on saanut jo upotettua isän päähän, aiemmassa elämässä sopivasti/ normaalisti itsenäinen ja omatoiminen mies. Luulen ettei vaimolle ole samoja estoja. Luulen välillä että isä voi käydä yksin kavereiden kanssa mutta sukulaisia tai lapsiaan ei saa nähdä yksin. Siltä näyttää. Kulkevat kuulema yhdessä joka paikkaan, paitsi isän lasten lasten synttäreillä eivät voi käydä juhlapäivänä kun vaimo on epävarma äitini seurassa ( jolla ei ole mitään naista vastaan). Isän sisaruksia välttelevät myös, mutta yllätys yllätys naisen puolelle voivat kyläillä aivan säännöllisesti.
Aivan seurustelun alussa vaimo laittoi viestiä kanssani, sanoi että haluaa tukea isää ukkina, isänä, olemme tervetulleita, toivotti lapsenlapset yökylään..ja sitten jokin muuttui.

Sydän on aivan murskana kun menetimme rakastavan isän ja ukin kaiken manipuloinnin keskelle. Toki hän on itsekin syyllinen kun antaa tilanteen jatkua, on myöntänyt meille ettei hän toivonut tällaista, rakastaa meitä, ei vain tiedä miten saa tilanteen muutettua... isä on myöntänyt ettei tilanne ole terve, ja sitä olemme hänelle sanoneet muttei jostain syystä saa pidettyä puoliaan. Mikä saa ihmisen alistumaan tuollaiseen?

Terveisiä vain isälle, jos tunnistat itsesi.

 

[vierailija]

Nosto

 

[vierailija]

Terveisiä vain isälle, jos tunnistat itsesi.

Meinaat, että kaiken tuon lisäksi isäsi kävisi lukemassa kaksplussan palstoja

 

[niih]

Meinaat, että kaiken tuon lisäksi isäsi kävisi lukemassa kaksplussan palstoja

Varmaan aloittaja ymmärsi ettei varmaan mutta miksipäs ei voi noin kirjoittaa... paska tilanne.

 

[vierailija]

Ei mulla ole kokonaan mennyt. Mun isä teki tyypillisen miesten teon ja petti. Ne tappeli sitä ennen aika usein ja sitten sen jälkeen ennen kun isä lähti niin se nukkui lattialla ja oli koko ajan varuillaan ja edessä oli jotain tavaraa ja sillä oli vasara tai mikä millonkin kun mun äiti uhkas leikata siltä kurkun auki kun se nukkuu. Isä on nykyään yhen ämmän kanssa ja mä en tule toimeen sen kanssa yhtään ja äitikin sanoi ettei se auta mua lasten kanssa jos oon huoran ja paskapään kanssa tekemisissä. Nykyään mä voin nähdä sen jos haluan eikä äitikään jaksa vaikka se joka kerta aina kysyy mun lapsilta jos ne on nähneet sen. Joskus kauan sitten kun se tilanne oli pahempi niin mä sain rahaa isältä lasten ostoksia ja elämistä varten ja äiti repi ne rahat. Mullakin on kauheen mustasukkanen luonneja oon sen perinyt ja en sovi sen takia olemaan parisuhteessa. Mä olen omista lapsistakin pikkasen mustasukkanen ja mun on pakko saada tietää mitä ne tekee ja mä en tykkää sitä että ne seurustelis. En mä olis silti ikinä selvinnyt ilman äidin apua lasten hoidosta ja kaikista asioista ja senki takia mä olen aina sen puolella tapahtu mitä tapahtu ja toivon että mun lapset ajattelee musta samalla lailla ja oon sen sanonut niille.

 

[vierailija]

Edelleen sama tilanne....
Ap