Mistä saisin apua ja mitä pitäisi tehdä? Kyse minusta, kuukautishirviöstä.

[Neuvoja tarvitaan]

Tämä alkaa jo viikko ennen kuukautisia. Huomasin asian nyt kun ensimmäistä kertas vuosiin kirjasin ylös kuukautiseni. Viikko sitten sain älyttömän kiukuttelukohtauksen, jota ihmettelin itsekin. Sitten rauhoituin viikoksi kunnes alkoi kuukautiset.

Syvä masennustila, väsymys, älytön ruokahalu. Nämä vielä kestäisin. Mutta kun olen ihan tosissani sitä mieltä, että mies on surkeuden perikuva ja olen hänestä aina ottamassa eroa. Jos en ole jättämässä miestäni, niin sitten saan lasten kanssa aivan hillittömiä raivareita. Kiehun sisältä ja saan vain vaivoin olemaan käyttämättä väkivaltaa. Miestä olen joskus lyönytkin.

Tiedän oireiden johtuvan kuukautisista, mutta silti en pysty käyttäytymään järkevästi. Ja joka ainoa kuukausi olen tosiaan eroamassa miehestä. Itken hänelle miten suhteemme on aivan surkea ja miten mies on yksi iso paska. En ymmärrä miten mieheni kestää minua. Etenkin kun kuukautiset kestää pahimmillaan jopa 10 päivää ja kierto on lyhyt. Muun ajan olen kyllä kiltti ja meillä menee ihan hyvin. Toki miehessä on ihan oikeastikin vikaa, mutta ei sentään eroamiseen asti. Tai mistä minä tiedän kun ajatukset ailahtelee niin rajusti. Mitä jos nämä kuukautisajatukset onkin niitä oikeita?

Lapsille olen hiljattain pystynyt välttämään raivareitani. Ja isommalle olen selittänyt asiaa ja pyytänyt tietysti aina anteeksi. Nykyään taidan kohdistaa enemmän mieheeni.

Mitä voisin tehdä? Olen nuorempana kokeillut ehkäisypillereitä, mutta ne ei sovi ollenkaan. Olen samanlainen sekopää kuukaudet ympäri. Olen yrittänyt kaikenlaiset vitamiinit ja meditaatiot, mutta niistä ei ole apua. Ja ennen kuin joku alkaa syyttelemään, niin näistä oireista olen kärsinyt yhtä kauan kuin kuukautiset on olleet. Ihan ensimmäisistä kuukautisista lähtien. Haluaisin jo päästä tästä helvetistä. Pelkään sitäkin, että teen jotain peruuttamatonta hormonihuuruissani.

 

[TULKINNANVARAINEN]

enpä osaa auttaa, kun itsellä melkein samat fiilikset. nytkin ottaa koko porukka päähän, mur mur!!! ärsyttää ihan kaikki! huono latu hiihtäessä, koirat pyörii jaloissa, lapset tappelee jne. hormoonikierukka auttoi ainakin minulla

 

["nii"]

Moi, itsellä hieman samankaltaista ollut, pitkää lekurin kans vatkattu eri hormoneja, nyt kun käytössä ehkäisyrengas nuvaring aina esim. kolme kertaa putkee niin en aina meinaa syödä perhettä yksi mahdollisuushan on myös syödä mielialapillereitä kuureina mut ite en ole halunnut, ruokavalio kyllä vaikuttaa eli ei kannata noina ruokahalukausina repsahtaa roskaruokaan tms. Helpottaa kuulemma lekurin mukaan kun vaihdevuodet lähenee, oon nyt 37. Kannattaa kyllä satsata siihen et löytää sopivan hormonitasapainon.

 

[apuaaa]

Vähän lievempää täällä, mutta samat hirviötunnelmat! Onko mistään yrteistä tai ruuista apua?

 

["mie"]

Mulla oli kanssa ihan hirveitä raivareita jossain vaiheessa ennen kuukautisten alkua. Näin vaan punasta jos esim. roskalaatikon kansi ei auennut ja rupesin hulluna potkimaan sitä. Ja muita vastaavia juttuja. Alkoi keskenmenon jälkeen. Puhuin jälkitarkastuksessa lääkärille joka tarjosi masennuslääkkeitä joita en halunnut, koska en ollut asentunut. Puolisen vuotta myöhemmin sain toiselta lääkäriltä 3kk estrogeenikuurin ja vips pms-hulluus oli taakse jäänyttä elämää siinä hurjassa mittakaavassa. Mulla oli tullut km seurauksena joku hormoniepätasapaino kai siis.

 

["vieras"]

Mulla on kohta neljä vuotta kolmannen syntymästä, vuosi meni ennen kun alko menkat uudestaan ja sittenpä musta kuoriutukin ihan hirvee pms-hirviö! Mä ihmettelin, että miten mulla tulee päiviä, jotka on ihan mustia, mä olen ihan hirveellä päällä, tekis mieli tappaa joku ja kaikki on niin helvetin ilotonta. Sitten tajusin, että tämä fiilis tulee aina noin viikko ennen menkkoja, kestää sen yhden päivän, alakulo kestää kyllä useamman päivän.

Vuosien kuluessa on helpottanu jonkun verran, mutta nykyään saan ihan hirveitä raivareita. Saatan hermostua jostain yhtäkkiä ja huudan niin, että itekin hämmästyn, ettei nyt niin isosta asiasta ollu kyse. Sitten tajuan, että aha, viikko kuukautisiin.

Se, että itse tietää ja tunnistaa, mistä on kyse, helpotti mulla ainakin. Koska ensin aina pelästyin, että oonko masentunu vai peräti sekoamassa, kun olo oli niin järkyttävän kamala. Toisaalta sitten ennen menkkoja yritän vähän skarpata syömisiä, niin olo on vähän parempi, nälkä vaan pahentaa oloa, liiasta syömisestä tulee hirvee morkkis Ja tietty liikunta helpottaa aina oloa, etenkin ulkoilu. Joskus oon kuullut, että ois jopa mielialalääkitystä saatavilla, esim joku kuuri pari päivää ennen menkkoja, toinen kuulemma ois joku hormonaalinen ehkäisy.

 

[rockyroad]

Mulla on pahinta terää kiukuttelulta vienyt Life -kaupasta hommattu Damiana femme sensitive -niminen tuote. Alkoi auttaa parin kuukauden syömisen jälkeen. Tai jo ekassa kierrossa oli pientä helpotusta, tokassa ja enemmän.

Mulla alkoi pms-oireet pahana kolmannen lapsen syntymän jälkeen. Jonkun aikaa meni ennen kuin tajusin, mistä siinä oli kyse. Mulla oli viikon ajan ennen menkkoja hirveä vitutus päällä, lapset ei tehneet mitään oikein vaan kaikki ärsytti ja mies oli ihan pärssiistä. Menkkojen alettua olo helpottui. Nyt kun syön tota Damianaa, olen noita-akka vain päivän tai parin ajan ja vähän vähemmän kuin ennen.

Myös liikunta auttaa. Kunnon hiihtolenkki tai salirääkki pahimpana päivänä tekee hyvää ainakin mulle.