Mistä sais rohkaisua täydelliseen irtiottoon -siis työpaikan ja uran vaihdokseen?

["Muutos"]

En viihdy nykyisessä työssäni enää, joka ikinen päivä on vain vaikeampi mennä töihin. Haluan tehdä jotain ihan muuta, ja varmaan vuoden päivät olen kipuillut jo asian kanssa. Nyt vihdoin olen keksinyt jotain, joka kiinnostaisi mutta ihan hirveä epävarmuus iski. Miten uskallan edes laittaa työhakemusta, mitä jos pääsenkin haastatteluun, mitä jos pääsenkin sinne töihin, mitä jos se ei olekaan mun juttu, mitä jos ne nauraa mut pihalle sieltä? Pitäisi laittaa palkkatoive jo hakemukseen, eikä mulla ole edes pienintäkään hajua siitä, mitä voisin pyytää palkkaa. Tähän saakka työnantaja on tarjonnut työasun, joten ei ole tarvinnut miettiä sitä asiaa. Nyt pitäisi osata pukeutua itse, enkä edes tiedä miten tuossa työssä kuuluu pukeutua?

Mistä mä saan rohkaisua repäistä itseni irti nykyisestä työstä, tiedän ettei se ole mun juttu enää. Haluan kehittyä, edetä urallani, oppia lisää uusia asioita, olla pätevä ja hyvä ja huippuammattilainen -enkä mä koe että nykyisessä työssäni (siis nykyisellä työnantajalla) voisin saavuttaa mitään näistä.

Miten te olette uskaltautuneet työpaikan tai jopa uran vaihdokseen?

 

[onni löytyy arjesta]

Luota itseesi =) kaikki ovet avoinna äläkä polta siltoja =)

 

[Kokemusta]

Samaa sanoisin kuin edellinen eli luota itseesi. Olet ilmiselvästi pohtinut asiaa jo niin pitkälle, että olet muutokseen valmis, suorastaan tarvitset sitä, sellainen tunne tuli. Tsemppiä

 

[Samoin]

Sama täällä, mulla on viimeiset neljä vuotta aamuisin töihin lähteminen tuntunut siltä että mieluummin purisin omin hampain vasemman käteni poikki kuin menisin sinne. Ei riitä ihan yksi tai kuusikymmentä kertaa kun olen tullut töistä itkien kotiin.

Opiskelupaikkaa olen hakenut aktiivisesti, mutta ei vielä ole tärpännyt. Nyt koko elämäntilanteeni on muuttunut niin, ettei minun olisi enää muutenkaan järkevää asua koko kaupungissa (perhe nyt hajasijoitettuna kun ollaan eri kaupungeissa töissä). Uudella paikkakunnalla on juuri tullut myyntiin unelmieni talo sopuhintaan, joten nyt olen kunnostautunut työnhaussa. Joka päivä lähtee 3-10 hakemusta, oli firmoissa paikkoja tarjolla tai ei. Kaksi haastattelua takana, jännittää.

Elämä kantaa kyllä, ja asioilla on taipumusta järjestyä. Omalla uranvaihdon viivästyksellä oli selvästi tarkoitus; olisimme todennäköisesti päätyneet eroon jos olisin päässyt työstäni aiemmin irti ja uusiin tuuliin hulivilivaihetta eläessäni.

 

[Sma täällä]

Kun vaan uskaltaa vaihtaa työtä ettei vanhasta työstä tule paheksuntaa kun lähden..