Mistä motivaatio terveellisempiin elämäntapoihin?

["saamaton"]

Tämä on ihan kamalaa, kun huomaa että pyöristyy koko ajan, ylimääräistä on siellä ja täällä. Näytän rumalta.
Olen aina ollut hoikka, siro ja pieni. Näin oli lapsen syntymän jälkeenkin, eron tultua v.2009 olin vielä hoikka mutta siitä ehkä vuoden päästä aloin hiljalleen lihomaan. Myönnän syynä on varmasti se että herkut (karkit, suklaa, keksit) maistuu liian usein, joskus söin 1 suklaalevyn/päivä. Ja myöskin liikunta on vähentynyt (vauva-aikana tein pitkiä vaunulenkkejä päivittäin). Tiedän että ongelma on ruokavaliossa, tai siis noissa herkuissa. Mutta en saa niitä millään jätettyä pois.

Olen niin monta kertaa luvannut itselle että nyt aloitan treenaan kunnolla, ja vähennän herkkuja. Mut joo, ajatustasolle toi on jäänyt. Toki olen hankkinut salikortin, mutta olen vain käynyt satunnaisesti töiden jälkeen ohjatuissa jumpissa.

Mittani ovat n.166cm ja 62kg. Vuonna 2009 painoin n.54kg, ja tämä olisikin tavoitepaino. Mitat ei kerro kuitenkaan koko totuutta, moni voi ajatella et eihän toi ny mikään läski ole mutta olen mä. Ylimääräistä on kasvoissa, selässä, vatsassa ja löytyyhän toki kaksoisleuka, allit ja jenkkakahvat ja reisissäkin varmasti ylimääräistä on. Katson haikeudella vanhoja kuvia jossa olen hoikka, ei ylimääräisiä ja voin sanoa et olen jopa ollut silloin aika kaunis. Nyt ei kukaan mieskään ole kiinnostunut, mut kukapa ois tälläisestä vatsamakkaroista omaavasta nuoresta naisesta?

Mistä motivaatiota? Ei ole ketään kenen kanssa lähteä lenkille tai saada tukea. Haluaisin olla kesäkunnossa 2013 ja pukea ihania mekkoja päälle.

Olipas melkoinen vuodatus.

 

["Jenis"]

Mä oon sua pari senttiä lyhyempi, painan pari kiloa vähemmän, ja tavoitepaino on pari kiloa sua vähemmän Eli todellakin tiedän tunteen, kun tuntee olevansa ylipainoinen vaikka ei muiden silmissä olekaan. Ei siihen varmaan mitään poppaskonstia ole, mulla on lasten myötä jotenkin mennyt aika herkuttelupainotteiseksi tämä elämä... ennenkin olen kyllä tykännyt hyvästä ruuasta, mutta ns. kotoillessa se jotenkin korostuu.

Ehkä sitten keväällä hirmuinen tsemppi päälle, kun alkaa taas aurinko paistaa?

 

["aloittaja"]

Mä tarttisin varmaan sellaisen orjapiiskurin paha omatunto kun kaapissa lojuu Da-Capo suklaakonvehteja (tai ei niitä enää oo ku muutama). Vaikka kuinka päätän että huomenna loppuu herkkujen syöminen ja alkaa treenaaminen, niin töiden jälkeen olen vakaasti sitä mieltä et mun on pakko saada jotain hyvää ja äkkiä. Ja kierre on tämä et melkein joka päivä jotain hyvää suustaan alas pistää. Työ on aika kiireistä ja stressaavaa ja aina ei hädin tuskin kerkeä ruokataukoa pitämään, joten ehkä tästä syystäkin sorrun herkkuihin.

Kai se ennen kevättä pitää se tsemppi saada päälle? ei nää kilotkaan ihan hetkessä ole tullut, eikä ne ihan hetkessä lähdekkään.

 

[täällä ois lenkkikaveri!]

täällä myös yksi laihduttelija,ois ihanaa saada toinen laihduttaja kaveriksi lenkkipoluille,jumppaan.löytyiskö pääkaupunkiseudulta?

 

["vieras"]

Aloita sitten uuden vuoden kunniaksi..kuten moni muukin Siis ihan tosi, mulla toimii silleen, ja ainakin jaksaa sitä jonkin aikaa, joulun alla on kaikista pahin aika aloittaa, kun joka tuutista tulvii kaikenlaisia jouluherkkuja

 

[....]

Itselläni on samat mitat ja tavoitemitat! Tiedän todellakin tunteen. Harmittaa kun ei oikein saa revittyä itseään mihinkään.

Käytin alkusyksystä satasen ryhmäjumppaan ja -joogaan, ja jaksoin siellä käydäkin vähä päälle kuukauden. Mutta jotenkin koko viikon aina ahdisti odottaa sitä iltaa kun taas pitäis jumppaan mennä, ja lopulta vain lopetin. Hävettää koska loppujen lopuksi ne tunnit eivät olleet niiiiin kamalat, mutta se valmistautuminen niihin, niin rasittavaa. Olen vain niin hiton laiska, mrrr!

 

["aloittaja"]

Viime uuden vuoden jälkeen aloitin herkuttoman kuukauden, mutta en onnistunut. Aiemmin olen pitänyt herkuttomia tammikuita ja olen onnistunut. Mutta viimeksi kompastuskiveksi muodostui se, että kun töihin aika moni tuo herkkuja ja kaikkea hyvää (kieltäydyin kyllä), mutta sitten meillä oli vierailija töissä ja se toi fazerin sinisiä konvehteja, ja pakkohan se yks oli ottaa. Sen jälkeen sorruin.

Mut joo toi uus vuos vois olla sellainen, täytyy sitä kokeilla. Ellei sit jo aiemmin. Tosin joo, tä joulunaika on kyl pahin kun leivotaan pipareita ja syödään kaikkea hyvää.