Toggle sidebar

Mistä kotihoidettu jää paitsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "muu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

"muu"

Vieras
Ja KOTIhoidetulla en tarkoita, että KOTONA oltaisiin vaan eikä ihmisiä (ja varsinkin muita lapsia) nähtäisi?

Meidän alueelta löytyy kerhot, puistot ja avoimet päiväkodit, jotka ovat täynnä kaiken ikäisiä lapsia. Poika olisi tarkoitus pitää kotihoidossa viisivuotiaaksi asti, kunnes on pakko mennä koulu suorittamaan loppuun. Olen ajatellut, että aktiivisen äidin (kai sitä äitikin osaa askarrella, ulkoiluttaa tuntitolkulla yms.) kotihoidettu lapsi ei jää mistään paitsi jos asuinalue on suotuisa. Mitä mieltä olette?
 
Eipä kait se jää mistään paitsi.. varsinkin, jos on semmonen kerho missä ollaan ilman äitiä muutama tunti viikossa :) meijän 4v oikeen toivois, että hakisin jo ruuan jälkeen kotiin hoidosta, mutta tällähetkellä en pysty kun on töitä.. mut ehkä vuoden vaihteessa loppuu tytö niin sitten vähennän hoitopäivät ihan minimiin mutta pidän vähän aikaa kumminkin :)
 
tappeluista (pakko osata pitää puolensa, jos ryhmässä joku huonosti käyttäytyvä), valtavasta melusta, todella usein toistuvista sairauskierteistä (+täit, madot), pakkonukuttamiselta ja mahdollisilta ilkeiltä tädeiltä. Okei, itse en pitänyt aikanani tarhasta olosta, pieninä annoksina olisi voinut olla hyvä. Onneksi sain pari vuotta olla kotona. Nyt teen töitä kotoa käsin, jotta lapsi voisi olla kotona, vaikka tässä yhteiskunnassa kotihoitoa ei kyllä pätkääkään arvosteta.
 
Siitä ettei häntä tarhata tai laitosteta.
Saa rakentaa omaa persoonaansa rauhassa ja elää omaa rytmiään, luovuus kehittyy kun joskus on pikkasen tylsääkin eikä järjestettyä ohjelmaa tunnista, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen...
 
Riippuu nyt todella asuinalueesta. Meillä päin kotona hoidettavalle isommalle lapselle ei löydy kavereita edes niistä kerhoista saati mistään puistoista. Omien lasteni parhaat kaverit ovat olleet jo tarhakavereita. Kaveriporukkaan voi ulkopuolisen olla vaikea päästä, näin kävi mm. esikoiselleni, joka kävi eskarin päiväkodissaan ja meni kouluun ihan toisella alueella.
 
Itse en ole kokenut että meillä jäi lapset mistään paitsi. Meillä on myös niitä tappelukavereita omasta takaa. Jos ois vain yksi lapsi niin sit en ole varma oppiiko pitämään puoliaan muita vastaan samalla tavalla kuin hoidossa olleet.
 
Mehän siis asumme käytännöllisesti katsoen keskellä metsää. Lähin lapsiperhe ovat 2km päässä, mutta vanhin (8-vuotias) menee kyllä itsekseen pyörällä sinne varsin sujuvasti, samoin kuin toiselle kaverilleen joka asuu n. 3km päässä. Toiseksi vanhin (5-vuotias) käy kerhossa johon ajan autolla, ja 8-vuotiasta ajan myös harrastuksiin pari kertaa viikossa. 1,5 ja 3-vuotiaat ei edes kavereita sillä tavalla kaipaa.

En koe, että lapset jäisivät yhtään mistään paitsi. Saavat herätä kun heräävät, 8-vuotias saa kunnon aamupalan ennen koulua, voidaan syödä yhdessä perheenä ja pienempien ei tarvitse elää aikatauluelämää. Ja päiväunet saa nukkua kun nukuttaa.
 
Meillä esikoinen oli kotihoidossa eskariin asti. Perhekahviloissa ja kerhoissa käytiin joka viikko monta kertaa. Ei jäänyt paitsi muusta kuin negatiivisista asioista. On meidän lapsista se rauhallisin eikä puhu huutamalla kuten pikkuveljensä, jotka siis ilmeisesti hoidosta on tuon huutamalla puhumisen oppinut. Hyvin sopeutui eskariin ja kouluun vaikka ei minkäälaista hoitotaustaa ollut ennestään.
 
Olen tehnyt havainnon, että kotihoidossa olleet (siis jos kotona on normaalit hyvät olot lapselle, ei päihteiden käyttöä jne.) ovat rauhallisempia, jaksavat odottaa vuoroaan ja myös keskittyvät koulussa paremmin. Mietin voisikohan se johtua siitä, että lapsi on saanut kotoaan tarpeeksi huomiota, hellyyttä, hyvän perusturvan, kuin taas tarhassa lapset joutuvat kilpailemaan huomiosta. Jos saat kolhun, ei tarhan tädit aina sitä kerkeä huomaamaan. Työtä on paljon ja se on stressaavaa. Ryhmäkoot ovat isoja. Tarhassa "vahvemmat" jyräävät ja valitettavasti hoitajilla saattaa tulla vallanhalua, joka kohdistuu lapsiin. Lapselle tarhassa käynti on stressitekijä ja se käy koko pitkästä työpäivästä. Oikeastaan se on jopa pidempi, kuin aikuiselle 8-tunnin työpäivä, koska lapsen ajantaju ei ole niin nuorena vielä kehittynyt. On tilanteita, jolloin on lapsi on pakko laittaa tarhaan, silloin osa-aikahoito voisi olla parempi vaihtoehto, jos vain mahdollista. Lapselle paras paikka on kotona, jossa hänet huomioidaan yksilönä, omana itsenään ja hän saa itsekin osallistua päivän kulkuun ilman pakottamista. Kotona voit itse vaikuttaa lapsesi kasvatukseen ja arvomaailmaan, kuin siten, että näet lastasi pari tuntia päivässä.
 
  • Tykkää
Reactions: Aurinkoisia ajatuksia
Alkuperäinen kirjoittaja Jepuli:
En koe, että lapset jäisivät yhtään mistään paitsi. Saavat herätä kun heräävät, 8-vuotias saa kunnon aamupalan ennen koulua, voidaan syödä yhdessä perheenä ja pienempien ei tarvitse elää aikatauluelämää. Ja päiväunet saa nukkua kun nukuttaa.
Click to expand...

No meillä oli kyllä päivärytmit jo ennen kuin lapsi meni hoitoon. Etkö tiedä, että säännöllinen päivärytmi tuo lapselle turvaa ja helpottaa kaikin puolin elämää? Auttaa myös uniongelmaista? Rytmeissä ei ole yhtään mitään vikaa, oli lapsi sitten kotihoidossa eli ei. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pajukko:
Meillä esikoinen oli kotihoidossa eskariin asti. Perhekahviloissa ja kerhoissa käytiin joka viikko monta kertaa. Ei jäänyt paitsi muusta kuin negatiivisista asioista. On meidän lapsista se rauhallisin eikä puhu huutamalla kuten pikkuveljensä, jotka siis ilmeisesti hoidosta on tuon huutamalla puhumisen oppinut. Hyvin sopeutui eskariin ja kouluun vaikka ei minkäälaista hoitotaustaa ollut ennestään.
Click to expand...

Ihan varmasti joo, kotonahan ne ei niitä pahoja tapoja opi ja kotikasvatuksella ei ole mitään merkitystä siihen, kuinka lapsi käyttäytyy...

Meillä lapsi hoidossa, eikä todellakaan puhu huutamalla eikä ole mikään riehuja. Mutta meillä onkin aina KASVATETTU lasta, eikä jätetty hoitopaikan huoleksi.
 
Ei jää paitsi mistään. Todellakaan. Lämmöllä muistelen omaa lapsuuttani ja sitä ettei koskaan tarvinnut mennä hoitoon. En käynyt edes kerhossa ja ihan täyspäinen ja sosiaalinen aikuinen minusta tuli. Sama "kohtalo" on miehelläni ja hänkin on siitä erittäin tyytyväinen. Tällä hetkellä olen kotona lasten kanssa ja 5-vuotias käy kerhossa 2xvko.

Työssäni olenkin sitten lto:na päiväkodissa. Usein perheet kysyvät mielipidettä lapsen jäämisestä kotiin esim äitiysloman ajaksi. Vastaan yleensä, että koti on useissa tapauksissa lapselle paras paikka, mutta jos kotihoito ei ole mahdollinen, niin päiväkoti on ihan hyvä kakkonen!

Tsemppiä päätökseesi :)
 
[QUOTE="vieras";27022443]No meillä oli kyllä päivärytmit jo ennen kuin lapsi meni hoitoon. Etkö tiedä, että säännöllinen päivärytmi tuo lapselle turvaa ja helpottaa kaikin puolin elämää? Auttaa myös uniongelmaista? Rytmeissä ei ole yhtään mitään vikaa, oli lapsi sitten kotihoidossa eli ei. :)[/QUOTE]

Siis meillä on nukkumaanmenoaika ja selkeät ruoka-ajat, ne ovat rytmittäneet lasten elämän riittävän hyvin eikä sen kummempia ole tarvinnut. Eikä se elämää kaada jos lapsi herää vähän aikaisemmin/myöhemmin tai menee nukkumaan vähän aikaisemmin. En herättele muita kuin koululaista jos tuntuu, että menee turhan pitkäksi. Yleensä heräävät aamupalalle niin kuin kaikki muutkin. Jos eivät niin syövät sitten kun heräävät.

Eli kyllä meillä on päivärytmi, ei vaan sellaista että "nyt mennään ulos ja nyt mennään sisään" vaan ovat miten tykkäävät kunhan ovat syömässä kun on syömäaika ja pienemmät sängyssä kun on nukkumaanmenoaika.


Yhden eron olen muuten meidän lapsissa ja lasten serkuissa huomannut. Meidän lapset käyttäytyy paljon paremmin kun äiti on pitänyt kotona jöötä niin on opittu miten pitää olla, kun taas tarhassa tädit eivät aina huomaa huonoa käytöstä.
 
En koe, että mun muksut ois mistään jääneet paitsi...kaikki kotihoidossa. Vanhin aloitti nyt tosin eskarin. Kyläiltiin ja kyläillään, että sai leikkiseuraa, kerhoon meni heti, kun ikä salli, kerhossa kaksi kertaa viikossa, 2,5h/kerta. Kesäisin oli kesäkerhossa ma-pe. Muskarissa on muksut olleet ja vanhin vielä sen lisäksi jumpassa, liikuntakoulussa jne.... Päinvastoin oon sitä mieltä, että ois paljosta jäänyt paitsi, jos ois ollu päivähoidossa. Lähinnä ajattelen noita kiireettömiä aamuja, koska nyt kun eskari alkoi, saa sitte tottua aamuherätyksiin ja niitä piisaa opiskelu- ja työhaluista riippuen piiiiitkälle tulevaisuuteen.

Pienemmille ei vielä oo tarjolla kerhoa, ovat 1v4kk ja 2v7kk, mutta käydään leikkipuistoissa, kyläillään jne. Kerhon aloittavat heti sinä vuonna, ku täyttävät kolme, eli vanhin neiti pääsee ens vuoden alusta heti kerhoon.
 
[QUOTE="vieras";27022454]Ihan varmasti joo, kotonahan ne ei niitä pahoja tapoja opi ja kotikasvatuksella ei ole mitään merkitystä siihen, kuinka lapsi käyttäytyy...

Meillä lapsi hoidossa, eikä todellakaan puhu huutamalla eikä ole mikään riehuja. Mutta meillä onkin aina KASVATETTU lasta, eikä jätetty hoitopaikan huoleksi.[/QUOTE]


?
 
Huonoista asioista jää paitsi, eli ei mistään hyvästä. Ei päiväkoti ole mikään paratiisi jos kotona on asiat hyvin. Kotihoito on aina se ykkösvaihtoehto. Monilla vanhemmilla on ihan väärä kuva päiväkodeista, ei ne mitään parhaita kasvatusympyröitä ole.
 
Ei välttämättä mistään.

Mutta kyllä pahimmassa tapauksessa voi jäädä ilman koulumaailmassa tarvittavia sosiaalisia taitoja (ryhmätyötaidot, isossa ryhmässä oleminen jne).

Ystäväni on ollut kotona esikoisensa syntymästä lähtien ja on edelleen (lapset nyt 9-, 7 ja 2,5v). Varsinkin keskimmäisen kanssa on esikoulun ja koulun aloittaminen ollut todella vaikeaa. Lapsi ei osaa olla osana lapsiryhmää. Loukkaantuu itse aivan hirveästi aivan pienen pienistä asioista, mutta ei toisaalta itse osaa huomioida muiden tunteita. Ja koska ei itse osaa huomioida toisia lapsia, jää hän helposti yksin. Josta loukkaantuu sitten hirveästi... Opettajalta tuntuu menneen suurin osa ensimmäisistä kouluviikoista sen varmistamiseen, että tämä lapsi pärjää edes jotenkin (ok, toki koulua on käyty vasta vähän yli 2 viikkoa, joten ehkä tilanne paranee)

Ja ehkäpä hänellä olisi näitä samoja ongelmia vaikka olisi elämänsä ollut hoidossa, mutta jotenkin itsestäni ainakin tuntuu, että ei kotihoito ole tuota sosiaalisuutta ainakaan auttanut.

Ja tämän kaverin nuorimmainen on aivan tolkuttamattoman ujo ja äitinsä helmassa kiinni oleva. Kun tulevat esim meille leikkimään (kahdeksi – kolmeksi tunniksi) niin hän ei poistu äitinsä sylistä missään vaiheessa. Ymmärrän toki ujouden, mutta kyllä tämänkin lapsen kohdalla tietty itsenäistymiseen ”patistaminen” voisi jo vähitellen tehdä hyvää. Käyvät kyllä seurakunnan perhekerhossa, mutta sielläkin lapsi vain istuu äitinsä sylissä koko ajan.
 
Kiitos kaikille kivoista vastauksista! Meille ei toista lasta ole tulossa, mutta yksi hyvän ystäväni lapsi tulee hoitoon meille seuraaviksi vuosiksi ja näillä kaveruksilla on ikäeroa sitten 1v 2kk. Kahdelle varmaan riittää vielä syli varmasti oikein hyvin :)

Sitä mietin, että kannattaako pojan aloittaa kuitenkin kerho valmiuksien mukaan 3-4 vuotiaana vaikka minulla olisi yksi tai kaksi hoitolastakin? Siis että olisi sen 3h 2 x viikossa ilman äitiä "omassa ympäristössä"?

ap
 
JOS asuinalue on suotuisa, JOS on kerhoja, JOS on kavereita, JOS kotona askarrellaan, lauletaan, liikutaan ja muuta, niin ei välttämättä yhtään mistään.

Jos taas äiti ottaa hoitolapsia niin ei sekään välttämättä mikään ideaali tilanne ole. Hoitolapsi tarvitsee myös hoivaa, syliä jne, ja kun oma lapsi on tottunut olemaan numero 1, voi tulla aikamoista mustasukkaisuutta. Yhtäkkiä sinne tuleekin toinen lapsi viemään äidin, tunkeutuu omaan kotiin ja leluihin. Puolensa kaikella.
 
Olen ajatellut hoitolapsi asiaa tarkkaan, ja tullut siihen tulokseen ettei siitä kovin paljon haittaa voi olla jos parhaan ystäväni lapsi täällä budjailee arkisin :) Monellahan on kaksi lasta, itse en omaa toista halua mutta hoidon tarpeessa olevaa ystävän lasta voisin hoitaa oman lisäksi mielelläni.

ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jepuli:
Siis meillä on nukkumaanmenoaika ja selkeät ruoka-ajat, ne ovat rytmittäneet lasten elämän riittävän hyvin eikä sen kummempia ole tarvinnut. Eikä se elämää kaada jos lapsi herää vähän aikaisemmin/myöhemmin tai menee nukkumaan vähän aikaisemmin. En herättele muita kuin koululaista jos tuntuu, että menee turhan pitkäksi. Yleensä heräävät aamupalalle niin kuin kaikki muutkin. Jos eivät niin syövät sitten kun heräävät.

Eli kyllä meillä on päivärytmi, ei vaan sellaista että "nyt mennään ulos ja nyt mennään sisään" vaan ovat miten tykkäävät kunhan ovat syömässä kun on syömäaika ja pienemmät sängyssä kun on nukkumaanmenoaika.


Yhden eron olen muuten meidän lapsissa ja lasten serkuissa huomannut. Meidän lapset käyttäytyy paljon paremmin kun äiti on pitänyt kotona jöötä niin on opittu miten pitää olla, kun taas tarhassa tädit eivät aina huomaa huonoa käytöstä.
Click to expand...

No meillä mentiin ihan säännöllisesti kotona ulos (aamupalan jälkeen, välipalan jälkeen ja päivällisen jälkeen), lisäksi päikkärit on lounaan jälkeen noin puolilta päivin. Eli ihan samalla tavalla, kuin tekevät nyt tarhassa. Ja mitä tuohon käyttäytymiseen tulee, niin edelleenkin olen sitä mieltä että kaikki lähtee siitä KOTIkasvatuksesta. Meillä lapsen käyttäytyminen ei ole muuttunut miksikään sen jälkeen kun aloitti tarhassa, ihan yhtä kiltti on kuin kotonakin, tarhassakin hoitajien mukaan yksi fiksuimmista lapsista, vaikka ikää on vasta 2 :)
 
[QUOTE="muu";27023434]Olen ajatellut hoitolapsi asiaa tarkkaan, ja tullut siihen tulokseen ettei siitä kovin paljon haittaa voi olla jos parhaan ystäväni lapsi täällä budjailee arkisin :) Monellahan on kaksi lasta, itse en omaa toista halua mutta hoidon tarpeessa olevaa ystävän lasta voisin hoitaa oman lisäksi mielelläni.

ap[/QUOTE]
Ja lapsi ei ehdi edes kahta täyttää ennen kuin tämä lapsi meillä aloittaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa