Toggle sidebar

Mistä johtuu vauvakuume? Miten se taltutetaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti x1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

Äiti x1

Vieras
Johtuuko vauvakuume hormoneista vai mistä?
Koska poden ko. kuumetta vaikken ole ollenkaan varma haluanko toista lasta.
Ärsyttää kun tuo veto lisääntyä on tosi voimakas, mutta en ole varma riittääkö minulta rakkautta toiselle lapselle samoissa määrin kuin esikoiselle.
Varsin typerä tunne, ihan kuin halu vauvaan olisi pelkästään biologinen tms.
Miten vaimennan tuon hormonien kutsun?
Vai koettaako alitajuntani kenties kertoa minulle, että kyllä sitä rakkautta riittäisi toiseenkin lapseen?
Analyyseja ja hypoteeseja kehiin, kiitos. :p
 
Vauvalla se hiljennetään. Tai sitten sillä, ettei sitä kuuntele ja on tekemättä.

Itsellä varmaan krooninen kuume, neljättä nyt varovasti yritetään. Eikä kyllä huoleta, että riittääkö rakkaus kaikille lapsille. Se on varmaan ainut asia mikä ei pelota.
Jos vauva nyt saadaan niin sitten hiljennän kuumeen kyllä jo lopullisesti pois. Muuten se ei varmaan ikinä hiljene.
 
Ihan turha tuommoinen riittääkö rakkaus-pelko! Ihan varmasti riittää.
Toisaalta kyllä aika hiljentää vauvakuumeen, meillä kolme lasta enkä enää yhtään enempää halua. Kai sen tietää milloin lapsiluku on täys. Teillä ei taida vielä olla ;)
 
Ei ole ikinä vauvakuumetta ollut mutta tiedän mitä teen jos sellainen iskee. Lainaan siskon ja kaverin lapsia ja lähden 7 alle 9-vuotiaan kanssa perjantaina neljän jälkeen tuonne paikalliseen automarkettiin shoppailemaan. Veikkaan että parin tunnin ostosreissun jälkeen se vauvakuume on hävinnyt :D
 
  • Tykkää
Reactions: Inhimillinen tekijä
Jos et haluais niin ei sulla olis kuumettakaan! mulla oli vaikea eka synnytys ja silti halusin toisen. Ei ollut mitään erikoista kuumetta, ajattelin vain järjellä, että en halua, että tämä ensimmäinen jää yksinäiseksi. nyt on pitkästä aikaa oikee vauvakuume, ja mietin et mitä tässä tekis. Tekiskö kolmannen vaiko jäiskö tähän. Rakkautta riittää kyllä, sitä ei tarvi pelätä. Mut se, et ihmisellä on taipumus mukavuudenhaluun, joka kyllä kasvaa, mitä vanhemmaksi lapset käy.
 
En edes erityisemmin välitä vauvoista. Esikoisen vauva-aika oli rankkaa. Mutta kun mietin pidemmällä tähtäimellä, niin ajatus ei olekaan niin kamala. Esikoinen on nyt 1v7kk joten ikäero alkaisi olla loistava.

Olen aina kokenut "rakkaustankkini" rajalliseksi. Minulla on aina ollut vain muutama ystävä kun ei kerta kaikkiaan energia riitä monen suhteen ylläpitoon. Pelkään siis, että tämä toteutuisi myös lasten kohdalla. Rakastin esikoista heti kun plussasin. Olin odottanyt häntä saapuvaksi. Toista en odota. En kaipaa siis samalla tavoin kuin ensimmäistä.. Mutta jokin osa minussa haluaa raskaaksi ja uuden ihmisen alulle.
Asia on alkanut vaivaamaan päivittäin.
Ihan kuin sisällä kiistelisi kaksi osapuolta, enkä tiedä kumman äänen mukaan toimia. Mies haluaa toisen, mutta voi myös ihan hyivn tyytyä yhteen. Asia on siis minun käsissäni.
 
Ihminen on silloin itsekäs ja kokee omaavansa niin erinomaiset geenit, että ne pitää monistaa uudelleen ja uudelleen.

Ehkä vilkaisu peiliin auttais; haluanko tosiaan saattaa maailmaan lisää niin mäntin näköisiä yksilöitä?
 
niin kadut myöhemmin, kun et tehny. Mulla oli tosi, tosi vaikee vauva-aika ekalla. huusi ja valvotti. Toinen syntyi, kun eka oli 2,3v. Ja ajoitus oli loistava. Toinen oli helpompi kaikin tavoin. ystävä on aivan kuule eri asia, kun oma lapsi!!!! Ajattelepa lapsesi kannalta. Sehän on ihanaa isompana, kun on sisarus.
 
[QUOTE="vieras";25053974]Ihminen on silloin itsekäs ja kokee omaavansa niin erinomaiset geenit, että ne pitää monistaa uudelleen ja uudelleen.

Ehkä vilkaisu peiliin auttais; haluanko tosiaan saattaa maailmaan lisää niin mäntin näköisiä yksilöitä?[/QUOTE]

Ja sä taidat olla niin susiruma vuorilta karannu ettei kukaan koskis suhun edes pitkällä tikulla.. Kyllä se varmasti laittaa vituttaa ja selittää miksi tommosia aivopieruja täältä löytyy.
 
[QUOTE="jeps";25053985]niin kadut myöhemmin, kun et tehny. Mulla oli tosi, tosi vaikee vauva-aika ekalla. huusi ja valvotti. Toinen syntyi, kun eka oli 2,3v. Ja ajoitus oli loistava. Toinen oli helpompi kaikin tavoin. ystävä on aivan kuule eri asia, kun oma lapsi!!!! Ajattelepa lapsesi kannalta. Sehän on ihanaa isompana, kun on sisarus.[/QUOTE]

Sisarus-asia onkin yksi mikä painaa tosi paljon. Ihan järjellä ajatellen siis sisarus on todennäköisemmin iso plussa kuin ikinä miinus. Mutta ei kai lasta voi tehdä vain "kaveriksi ensimmäiselle"? Haluan haluta tulevaa lasta. Mutta voiko sen varaan laskea, että tunteet herää kun lapsi sitten oikeasti saa alkunsa? Ja ehkä emme enää onnistukaan lapsen teossa. Tietenkään en varmasti inhoaisi uutta lasta. Totta kai välittäisin ja tahtoisin huolehtia ja olla hyvä äiti ja kasvattaa hänestä kunnon ihmisen.
Ehkä suhtaudun rakkauteen liian jyrkästi. Ehkä olenkin tullut läheisriippuvaikseksi esikoisestani. Ehkäpä toinen lapsi toisi vähän realismia elämään.

Pitää ehkä kirjoittaa ihan silmien eteen paperille plussat ja miinukset ja tehdä päätös sitten. Vaikka onhan tässä aikaa miettiä vielä.

Toisaalta tuskin koskaan katuisin uutta lasta. En voi katua uuden elämän syntyä. Mutta sitä voi katua ettei koskaan ryhtynytkään siihen.. Hmm.. Mulla siis muuttuu mieli asian suhteen useita kertoja päivässä!

ja tämä ei ole sellaista vauvakuumetta, että: "oih, vauvoja tuolla javauvoja täällä ja ihania kakkavaippoja ja tissihetkiä ja vauvan tuoksua" vaan enemmänkin sitä, että tahdotaanko me millainen perhe.
 
Vauvakuume jostuu siitä, ettei nainen saa tarpeeksi läheisyyttä mieheltään ja siksi sen puuttuvan tarpeen korvaa vauvalla. Ja taas uudella vauvalla ja taas uudella....
 
Minullakin on alkanut kova vauvakuume nousemaan. Esikoinen on 1v 8kk. Mutta silti ajatus toisesta lapsesta NYT tuntuu todella vieraalta.

Ajattelen silti asiaa lähes päivittäin. Ikääkin tulee koko ajan lisää ja hieman pelkään tuleeko lasta sitten myöhemmin ollenkaan. Ensimmäinenkin odotutti itseään.

Rakkauden riittävyyttä en kuitenkaan pelkää, ehkä enemmän mietin vauva-ajan jaksamista.
 
kiitos paljon vastauksista, niitä on mielenkiintoista lukea. :)

Kuinkakohan nopeasti tämä "kuume" menee pois jos vaan pitää ehkäisyn käytössä ja koittaa olla ajattelematta asiaa? Ärsyttää miettiä joka päivä asiaa..
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa