mistä johtuu että haluan kuolla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SäSurunPyyhitSilmistäniPois
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

SäSurunPyyhitSilmistäniPois

Vieras
itkettää vaan ja haluan pois...kaikki ahdistaa ja tuntuu ettei kukaan minua rakasta ja kaikki vain tahtovat pahaa minulle...tuntuu että, oman lapsenikin 1 vuotta, olisi parempi ilman minua.

en suunnittele mitään, mutta henkinen kipu on niin kovaa ja ahdistavaa että mietin "mitä jos kuolisin"...tajuasivatko ihmiset sitten kuinka paha olla minun oli...ja olisiko lapsen helpompi katsella hautakiveä kuin itkevää äitiä, jolla on tälläisiä ajatuksia...lapsen isästä ei ole apua, olemme eronneet...hän pitää sukuineen vaan pilkkanaan.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja SäSurunPyyhitSilmistäniPois:
itkettää vaan ja haluan pois...kaikki ahdistaa ja tuntuu ettei kukaan minua rakasta ja kaikki vain tahtovat pahaa minulle...tuntuu että, oman lapsenikin 1 vuotta, olisi parempi ilman minua.

en suunnittele mitään, mutta henkinen kipu on niin kovaa ja ahdistavaa että mietin "mitä jos kuolisin"...tajuasivatko ihmiset sitten kuinka paha olla minun oli...ja olisiko lapsen helpompi katsella hautakiveä kuin itkevää äitiä, jolla on tälläisiä ajatuksia...lapsen isästä ei ole apua, olemme eronneet...hän pitää sukuineen vaan pilkkanaan.....

 
Minulla oli samanlaisia ajatuksia toisen lapsen syntymän jälkeen. Ennen ristiäisiä. Mietin, mitä tapahtuisi, jos minua ei olisi. Oli samalla tavalla paha olla, ei ollut ketään, joka välitti, paitsi mies.
Voisiko vielä tuossa vaiheessa olla baby blues (mikä on suomenkielinen nimi?)

Kyllä lapsi tarvitsee äitiään, sitä enemmän jos muut sukulaiset ovat huonoja.
 
:hug: Sun kannattaa mennä puhumaan ammatti-ihmiselle. Tosin jos sanot siellä että haluat kuolla niin lääkkeet saat. Vaikket olisi mitään edes yrittäny tai edes aikoisi mitään yrittää, mut jos edes haluat kuolla niin lääkettä ne määrää...

Ystävän tuki olis varmaan parasta nyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JuiceFani:
:hug: Sun kannattaa mennä puhumaan ammatti-ihmiselle. Tosin jos sanot siellä että haluat kuolla niin lääkkeet saat. Vaikket olisi mitään edes yrittäny tai edes aikoisi mitään yrittää, mut jos edes haluat kuolla niin lääkettä ne määrää...

Ystävän tuki olis varmaan parasta nyt.

En suosittele että menet puhumaan itsemurha-ajatuksista tai kuoleman ajatuksista ammatti-ihmisille, ainkaan jos näillä ammatti-ihmisillä tarkoitetaan neuvolan terkkareita tai terv.keskuslääkäriä tms.

He saattavat ymmärtää väärin masentuneen äidin, he saattavat ajatella että äidillä on realiteettitaju kadonnut ja että äiti tekee heti kotimatkalla jotain itselleen tai lapselleen tai itselle JA lapselle. Ja sitten sitä koneistoa ei pysäytä mikään.

Eikö ap sulla ole KETÄÄN ystävää kenelle puhua??
Tiedätkö, MIKÄ on pielessä, MIKSI olet noin masentunut?

Millä ihmeen perusteella olet Opamoxit saanut? Miksi ei mitään muuta lääkitystä? Miksi ei keskusteluapua?

Pelkkä lääkitys ei nimittäin auta. Tarvitaan keskustelua, jotta selivää, mikä on syynä olotilaan.
 
sain opamoxit paniikkikohtauksiin, jotka lääkäri diagnosoi "elämäntilanteesta johtuvaa", sitten jouduin perus kokeisiin ettei ole fyysisiä sairauksia. lääkärille soittoaika ja kysyi ovatko opamoxit auttaneet, sanoin että on ainakin nukkumaan ja määräsi lisää 100kpl lääkkeitä. terv.keskuspsykolle aika tammikuussa vasta, mutta uskallanko hänelle kertoa tästä todellisesta ahdistuksesta ja ajatuksista ilman että vievät lapseni?

taustalla;
vaikea ero
huoltajuuskiistat
henkinen ja aikoinaan fyysinen väkivalta
seksuaalinen hyväksikäyttö exän taholta
raskauden keskeytys painostettuna (itse en tiedä edes teinkä oikean ratkaisun)
vaikea nuoruus
vaikea lapsi
yksinäisyys
:( kyllähän noita syitä riittää...mutta ennen en sentään näin pitkälle ajatellut...alkaa ihan itkettää kun ajattelen sitä jos kuolisin...uskaltaisinko tehdä sen ja olisiko niin oikeasti parempi, entä lapseni....
 
:hug: Mä myös suosittelen ammatti-ihmistä. Siltikin, vaikka pelkäät menettäväsi lapsen. Ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus ja täytyy olla hyvin painavat syyt siihen, että vievät lapsen sulta.

Lapsellesi olet koko maailma, hänen ei varmasti ole parempi ilman sua. :) Ei vaikka joskus olisit "huono äiti" - niin me kaikki joskus ja jopa monta kertaa päivässä.

Suosittelen myös, että mahdollisuuksien mukaan aloitat jonkin harrastuksen, vaikka lapsenkin kanssa, tai jos ei niin ainakin pidät kiinni päivittäisistä rutiineista parhaasi mukaan, ei tietenkään orjallisesti. Yrität saada nukuttua kunnon yöunet, syöt hyvän aamiaisen, käytte puistossa, syöt joka päivä lämpimän ruoan (sisko väittää, että tää nimenomaan on tunne-elämälle tosi tärkeää, jännä juttu!) jne. - ei niin että pitäisi pusertaa jostain energiaa irti kuitenkaan eli rohkeasti vaan laiskotellen esim. ruokahuollon ja sellaisten kanssa, valmisruokia ynnä muuta kehiin. Ellet ole nimenomaan innostunut ruoanlaitosta (täällä nimimerkki ei niin innostunut).

Ota rohkeasti ystäviin yhteyttä - eihän tilanteesi varmasti heitä ilahduta mutta toivottavasti, luultavasti he kuitenkin vilpittömästi haluavat olla avuksi ja ovat iloisempia siitä, että tietävät kuin siitä, että eivät tiedä.

Tsemppiä :hug: :hug: :hug:
 
Iso hali sinulle! Oletko ollut koko joulun ajan yksin lapsen kanssa? Kyläily helpottaa aina hetkeksi. Vai?
Miksi mietit vielä raskauden keskeytystä... Se on jo mennyttä ja nyt kannattaa katsoa eteen päin ja jatkaa pienen kanssa elämän matkaa eteenpäin.
Onko sulla esim mummo joka auttaisi sinua jaksamaan, vai voitko äidin kanssa puhua näistä asioista ollenkaaan?
Onneksi täällä on ystäviä! Meille voi kertoa :) ja saada halauksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi suru:
Alkuperäinen kirjoittaja JuiceFani:
:hug: Sun kannattaa mennä puhumaan ammatti-ihmiselle. Tosin jos sanot siellä että haluat kuolla niin lääkkeet saat. Vaikket olisi mitään edes yrittäny tai edes aikoisi mitään yrittää, mut jos edes haluat kuolla niin lääkettä ne määrää...

Ystävän tuki olis varmaan parasta nyt.

En suosittele että menet puhumaan itsemurha-ajatuksista tai kuoleman ajatuksista ammatti-ihmisille, ainkaan jos näillä ammatti-ihmisillä tarkoitetaan neuvolan terkkareita tai terv.keskuslääkäriä tms.

He saattavat ymmärtää väärin masentuneen äidin, he saattavat ajatella että äidillä on realiteettitaju kadonnut ja että äiti tekee heti kotimatkalla jotain itselleen tai lapselleen tai itselle JA lapselle. Ja sitten sitä koneistoa ei pysäytä mikään.

Eikö ap sulla ole KETÄÄN ystävää kenelle puhua??
Tiedätkö, MIKÄ on pielessä, MIKSI olet noin masentunut?

Millä ihmeen perusteella olet Opamoxit saanut? Miksi ei mitään muuta lääkitystä? Miksi ei keskusteluapua?

Pelkkä lääkitys ei nimittäin auta. Tarvitaan keskustelua, jotta selivää, mikä on syynä olotilaan.


Kirjotin ehkä vähä huonosti. Siis just toi että heti tulee lääkettä jos vähänkää mainittee että haluu kuolla. Ja se ei siis oo välttämättä kyllä hyvä. Ei ne lääkkeet mitään ratkase. Eli ei välttämättä kannata mainita tosta kuolemanhalusta. Mut juttelu ammatti-ihmisen kans muuten voi auttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
sain opamoxit paniikkikohtauksiin, jotka lääkäri diagnosoi "elämäntilanteesta johtuvaa", sitten jouduin perus kokeisiin ettei ole fyysisiä sairauksia. lääkärille soittoaika ja kysyi ovatko opamoxit auttaneet, sanoin että on ainakin nukkumaan ja määräsi lisää 100kpl lääkkeitä. terv.keskuspsykolle aika tammikuussa vasta, mutta uskallanko hänelle kertoa tästä todellisesta ahdistuksesta ja ajatuksista ilman että vievät lapseni?

taustalla;
vaikea ero
huoltajuuskiistat
henkinen ja aikoinaan fyysinen väkivalta
seksuaalinen hyväksikäyttö exän taholta
raskauden keskeytys painostettuna (itse en tiedä edes teinkä oikean ratkaisun)
vaikea nuoruus
vaikea lapsi
yksinäisyys
:( kyllähän noita syitä riittää...mutta ennen en sentään näin pitkälle ajatellut...alkaa ihan itkettää kun ajattelen sitä jos kuolisin...uskaltaisinko tehdä sen ja olisiko niin oikeasti parempi, entä lapseni....

:'( :hug: :hug: ymmärrän että elämää voi olla masentava joskus,meillä kaikilla on vaikeuksia,muista sen :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
sain opamoxit paniikkikohtauksiin, jotka lääkäri diagnosoi "elämäntilanteesta johtuvaa", sitten jouduin perus kokeisiin ettei ole fyysisiä sairauksia. lääkärille soittoaika ja kysyi ovatko opamoxit auttaneet, sanoin että on ainakin nukkumaan ja määräsi lisää 100kpl lääkkeitä. terv.keskuspsykolle aika tammikuussa vasta, mutta uskallanko hänelle kertoa tästä todellisesta ahdistuksesta ja ajatuksista ilman että vievät lapseni?

taustalla;
vaikea ero
huoltajuuskiistat
henkinen ja aikoinaan fyysinen väkivalta
seksuaalinen hyväksikäyttö exän taholta
raskauden keskeytys painostettuna (itse en tiedä edes teinkä oikean ratkaisun)
vaikea nuoruus
vaikea lapsi
yksinäisyys
:( kyllähän noita syitä riittää...mutta ennen en sentään näin pitkälle ajatellut...alkaa ihan itkettää kun ajattelen sitä jos kuolisin...uskaltaisinko tehdä sen ja olisiko niin oikeasti parempi, entä lapseni....

Kyllä suututtaa lukea, että ihmiset eivät saa apua vaan lääkepurkin mukaansa, kun on näin paljon yhdelle ihmiselle annettu ongelmia kantaakseen.
Tuollaiset lääkärit saisi viedä sinne navetan taakse. Pitäisi olla moraalista selkärankaa hoitaa kunnolla pienten lasten äidit.
 

Yhteistyössä