Mistä apua tai miten jaksan tästä eteenpäin? (pitkä purkautuminen jälleen)

[Glo]

Olen ennenkin kirjoittanut tänne asiasta. Eli mies sairastui psyykkisesti ja olemme taaperon kanssa kaksin.

Tämä kaikki alkaa tuntua niin raskaalta. Lapsi heräillyt öisin koko olemassaolonsa ajan 3 kerrasta eteenpäin joka yö. Viime viikot ovat menneet sairastelelessa ja yöunet jääneet vieläkin vähemmälle. Pikkuinen ei rauhoitu yöllä millään muulla, kuin maidolla. Tiedän senkin, että siitä pitäisi päästä jo eroon, mutta mun voimavarat eivät riitä taisteluun asiasta. Pääsen nopeammin itse takaisin uneen, kun vain annan sitä maitoa.
Olen oikeasti mielettömän väsynyt. Kuin unissakävelijä.

Se unikoulu saattaisi olla tässä tapauksessa se paras ratkaisu, mutta mistä ihmeestä revin siihen voimat?
Onneksi miehen vanhemmat välittävät paljon ja ottavat lapsen silloin tällöin muutamiksi tunneiksi, että saan hengähtää. Mun omat vanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla ja ovat aika iäkkäitä, eli eivät pysty asiassa auttamaan. Eniten olen pettynyt omiin sisaruksiini. Kaikki asuvat eri paikkakunnilla, eli en odota että kukaan ryntäisi sieltä apuun. Se vain ihmetyttää, ettei kukaan heistä ole edes soittanut ja kysynyt kuinka jaksan.

Löytyisikö neuvoja miten lähtisin tätä vyyhtiä purkamaan?
Kiitos, että jaksoit lukea väsyneen äidin tahmaisten aivojen tuotosta.

 

["kemeli"]

Oletko kysynyt kunnalta kodinhoitajaa avuksi? Ainakin kahdella kaverillani kävi muutaman kerran viikossa pari tuntia kerrallaan hoitamassa lapsia. Pääsi äiti yksin ruokakauppaan, lenkille tai vaikka nukkumaan..Ja unikouluunkin voi käsittääkseni saada ulkopuolista apua.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="kemeli";22835119]Oletko kysynyt kunnalta kodinhoitajaa avuksi? Ainakin kahdella kaverillani kävi muutaman kerran viikossa pari tuntia kerrallaan hoitamassa lapsia. Pääsi äiti yksin ruokakauppaan, lenkille tai vaikka nukkumaan..Ja unikouluunkin voi käsittääkseni saada ulkopuolista apua.[/QUOTE]

Kiitos vastauksestasi! =)
Päivät meillä sujuu ihan hyvin väsymyksestä huolimatta, kun lapsi on muuten tyytyväinen. Ns. helppo lapsi. Eli koen, että päivistä selviän ilman vaikeutta, mutta yötä odotan aina kauhulla.

Millaista apua siihen unikouluun olisi saatavilla? En ikinä olisi uskonut, että päädyn tällaiseen tilanteeseen, että omat voimat ja neuvot ovat lopussa.

 

[Slummien miljoonitär]

Minkä ikäinen lapsi tarkalleen on? Mietin vain että ottaako sairaalan unikoulu muitakuin vauvoja. Kannattaisi tarkistaa lähisairaalasta. HUSin alueella näyttäis ainakin olevan apua saatavilla hyvin, jos siis asut alueella Vauvojen unihäiriöt
Toinen vaihtoehto on että pyydät isovanhempien tai sisarusten tai muun lähimmäisen ottamaan lapsesi yökylään, että saisit nukkua.
Mites lapsen isä, minkäasteisesta psyykkisestä sairaudesta on kyse? Onko hän hoidossa ja onko paranemisennuste millainen? Ei voi muuta toivoa kuin tsemppiä ja jaksamista!

 

["Aloittaja"]

Minkä ikäinen lapsi tarkalleen on? Mietin vain että ottaako sairaalan unikoulu muitakuin vauvoja. Kannattaisi tarkistaa lähisairaalasta. HUSin alueella näyttäis ainakin olevan apua saatavilla hyvin, jos siis asut alueella Vauvojen unihäiriöt
Toinen vaihtoehto on että pyydät isovanhempien tai sisarusten tai muun lähimmäisen ottamaan lapsesi yökylään, että saisit nukkua.
Mites lapsen isä, minkäasteisesta psyykkisestä sairaudesta on kyse? Onko hän hoidossa ja onko paranemisennuste millainen? Ei voi muuta toivoa kuin tsemppiä ja jaksamista!

Tasan vuosi on pikkuisella ikää. Miehen sisko asuu toisella puolella suomea ja vanhemmat toki voisivat varmaan ottaa joskus yöksi. Mun vanhemmista siihen ei ole.
Miehelläni todettiin syvä depressio ja ahdistuneisuus. On ollut jo jonkin aikaa osastohoidossa ja paranemisennusteesta ei ole vielä ollut puhetta. Useita eri lääkkeitä jo kokeiltu ja taas aloitettiin uusi.

 

["kemeli"]

[QUOTE="Aloittaja";22835154]Kiitos vastauksestasi! =)
Päivät meillä sujuu ihan hyvin väsymyksestä huolimatta, kun lapsi on muuten tyytyväinen. Ns. helppo lapsi. Eli koen, että päivistä selviän ilman vaikeutta, mutta yötä odotan aina kauhulla.

Millaista apua siihen unikouluun olisi saatavilla? En ikinä olisi uskonut, että päädyn tällaiseen tilanteeseen, että omat voimat ja neuvot ovat lopussa.[/QUOTE]

Nyt mä en tarkalleen muista, mutta mun mielestä jostakin voi saada ihmisen kotiin auttamaan siinä yökoulussa. Eli se toinen ihminen on myös valvomassa siellä yöllä. Kannattais varmaan kysyä neuvolasta tai sitten MLL saattais olla yks taho. Mun yhdellä kaverilla kävi aikanaan tällänen unikouluihminen auttamassa, mutta siitä on kyllä jo kohta 10v aikaa.

Itse jouduin vieroittamaan pojan tuttipullosta n. 10kk iässä, kun yöheräilyt menivät ihan mahdottomaksi. Tein sen sillain karkeasti huudattamalla ja olihan se aika tuskaa. Ekana yönä huusi tunnin, tokana yönä puolituntia ja kolmantena tais kitistä vähän. Sen jälkeen nukkui hyvin, kunnes vähän alle 2 veenä jouduttiin käymään tutin kanssa kiljuminen läpi.
Toisaalta meidän tyttö taas suostui luopumaan yömaidostaan paljon kivuttomammin, tyytyi tuttiin. Lopulta antoi tutinkin pois, kun vain pyysin. Lapset näyttää näissäkin asioissa olevan erilaisia.

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="Aloittaja";22835247]Tasan vuosi on pikkuisella ikää. Miehen sisko asuu toisella puolella suomea ja vanhemmat toki voisivat varmaan ottaa joskus yöksi. Mun vanhemmista siihen ei ole.
Miehelläni todettiin syvä depressio ja ahdistuneisuus. On ollut jo jonkin aikaa osastohoidossa ja paranemisennusteesta ei ole vielä ollut puhetta. Useita eri lääkkeitä jo kokeiltu ja taas aloitettiin uusi.[/QUOTE]

No kysy tuolta sairaalasta, puhu ensin neuvolalääkärille asiasta niin saat parempaa tietoa miten kannattaa toimia. Voimia! :heart:

 

[pikkumy]

Neuvolassa varmasti on parhaiten alueellista tietoa mistä mahdollisesti saa apua siihen unikouluun. Ja tuossa tilanteessa varmasti olisi saatavilla kerran tai pari viikossa käyvään perhetyöntekijäänkin, joka voi katsoa lapsen perään kun itse käyt asioilla tai nukut jos pystyt päivällä nukkumaan edes vähän. Silloin ehkä jaksaa yötkin paremmin jos päivällä saa hetken unta?

Toinen avunsaantireitti on nyt siellä sairaalassa, missä miehesi on hoidossa. Kuitenkin joka osastolla on mahdollisuus päästä näkemään sairaalan sosiaalityöntekijää ja sitä kautta järjestää asioita, kuten apua kotiin tai vaikka tuohon öiden rikkonaisuuteen. Nuo samat sosiaalityöntekijäthän täyttää mm. potilaiden kanssa erilaisia Kelan hakemuksiakin ja järjestelee myös muuten sitä arkea (osahan tarvitsee jo osastolla toimeentulotuen että saa sairaalalaskut maksuun, eli auttavat täyttämään noitakin raha-anomuksia) kun muu hoitotiimi sitten keskittyy siihen sairauteen ja sen hoitoon.