Z
"zxc"
Vieras
Nyt ollaan miehen kanssa todellisessa umpikujassa. Jatkuva syyttely ja oleminen vain vanhempina lapsille ovat ainut asiat mitkä meidät yhdistää. Riidellään ja sovitaan taas seuraavaan päivän asti, ja taas kaikki alkaa alusta. En ole valmis rikkomaan perhettä, en vaan voi tehdä sitä lapsilleni (vaikka monien mielestä se on väärin). En voi rikkoa niinden pieni maailmaa.
Mistä voisi hakea apua? en ole valmis haluako mies lähteä mukaan, mutta minun on ainakin saatava jutella jonkun kanssa? Ja mielummin joku sellainen paikka mistä ei jää mitään" todisteita", mistä voisi sitten olla varma, ettei mikään lasten suojelu jne pääse noiden käsiksi. Onko sellaista edes olemassa?
Mitä mä teen? Lapset ovat minun maailmani, tiedän niiden olevan isän yhtä lailla kuin minunkin, utta en vaan voi olla eross aheistä. Miehen mielestä teen "vain omia juttuja" ja koti ja perhe kärsii. Omija juttuja ovat siis mm. joulumakeisten tekeminen sukulaisille, vanhan krääsän myyminen torissa jne....
Nyt on vaihtoehtona sitten että olen kynnysmattona ja saan "pelastettua" perheen, käyn sitten vaikka kirkossa itkemässä aina välillä, kun en saa tyydytettyä omat tarpeeni.Tai ero, mun ja lasten maailman ja elämän romahdus, ja epätietoisuus mitä siitäkin seuraa...
Olen itkenyt nyt silmät päästä, en oikeasti tiedä mitä tehdä.
Mistä voisi hakea apua? en ole valmis haluako mies lähteä mukaan, mutta minun on ainakin saatava jutella jonkun kanssa? Ja mielummin joku sellainen paikka mistä ei jää mitään" todisteita", mistä voisi sitten olla varma, ettei mikään lasten suojelu jne pääse noiden käsiksi. Onko sellaista edes olemassa?
Mitä mä teen? Lapset ovat minun maailmani, tiedän niiden olevan isän yhtä lailla kuin minunkin, utta en vaan voi olla eross aheistä. Miehen mielestä teen "vain omia juttuja" ja koti ja perhe kärsii. Omija juttuja ovat siis mm. joulumakeisten tekeminen sukulaisille, vanhan krääsän myyminen torissa jne....
Nyt on vaihtoehtona sitten että olen kynnysmattona ja saan "pelastettua" perheen, käyn sitten vaikka kirkossa itkemässä aina välillä, kun en saa tyydytettyä omat tarpeeni.Tai ero, mun ja lasten maailman ja elämän romahdus, ja epätietoisuus mitä siitäkin seuraa...
Olen itkenyt nyt silmät päästä, en oikeasti tiedä mitä tehdä.