Suunnilleen heti.
Jos siis lähtökohtana pidetään sitä, että se uusi kumppani on "ihan vaan kaveri", eli uutta kumppania ei aleta heti istuttamaan mihinkään isäpuolen tai äitipuolen rooliin, vaan esitellään lapsille siinä missä esiteltäisiin uusi naispuolinenkin kaveri.
En mä uusia naapureitakaan lapsilta piilottele ensimmäistä puolta vuotta tai peräti vuotta, joten miksi sitä miesystävääkään tulisi piilossa pitää?
Ja vähän ontuvalta tuntuisi se, että ensin tapailen miestä kuukausitolkulla ja kun olen hänet itselleni sopivaksi todennut, niin vasta siinä kohtaa esittelisin hänet lapsille. Mitäs, jos se mies ei enää siinä kohtaa tunnukaan enää siihen samaan porukkaan sopivan? Jos hällä ei vaikka kemiat kertakaikkisesti synkkaa lasten kanssa...siinä sitä sitten oltaisiin tapailtu jo puoli vuotta, kenties jo vuosikin aivan turhaan.
Oman mieheni lapseni tapasi noin 24 tuntia siitä, kun olimme tavanneet ensimmäisen kerran. Tosin ihan vain ohimennen, mutta silti. Ensimmäinen ns. kunnon tapaaminen järjestettiin muistaakseni viikon sisään.
En tiedä muiden lapsista, mutta näille omilleni on ainakin ihan normaalia se, että elämään tulee uusia ihmisiä. Ja välillä niitä myös katoaa elämästä. Ei se ole mitään maatajärisyttävää, vaan ihan vaan perus elämää.