Missä vaiheessa raskautta teille on tullut niitä kuuluisia "mielialan vaihteluita"/ raivonpuuskia?

["Timjami"]

Olen odottanut alkuraskaudesta asti koska ne kuuluisat raivonpuuskat ja mielialan vaihtelut iskevät. Välillä asia muistuu mieleen kun luen asiasta jostain. Nyt menossa rv 25 ja tuntuu, että leijun edelleen vain kokoajan pilvissä ja olen ikionnellinen tästä raskaudesta. Mikään ei tunnu töissä haittaavan ("juu ei se mitään vaikka suunnitelmat muuttuivat viimehetkellä ja joudun tekemään ylimääräistä työtä nopeasti/ Ei minulla ollut mitään menoa heti töiden jälkeen niin ei haittaa vaikka hommat venyivätkin tänään jne.) vaikka ennen raskautta ärsyynnyin tällaisista asioista usein. Myös kotona olen kokoajan hyvällä tuulella ja ennen kun mieheni ehtii teen lähes kaikki kotityöt mitä aikaisemmin olemme tehneet puoliksi. Kokkailen miehelle hänen lempiruokiaan ja usein myös sellaisia mitä en itse pysty allergioidenitakia syömään. Alkuraskaudestakin oksensin suurinpiirtein hymyillen, ihanaa nyt on varmaan pikkuisella kaikki hyvin. Ainoa muutos mitä olen mielialassani huomannut ovat naurunpuuskat mitä ihmeellisimmistä asioista (myös sellaisista mistä olisin aikaisemmin suuttunut) ja hihittelen vedet silmissä ikuisuuden enkä pysty lopettamaan vaikka kaikki kahvilassa tuijottaisivat.

En tiedä vaikuttaako asiaan se, että lasta olen toivonut jo kauan ja olin jo melkein luopunut toivosta ja aloittanut surutyöni etten ikinä tulisi raskaaksi, kun tulinkin raskaaksi. Ensin odotin ainakin neljä vuotta, että miehenikin oli valmis aloittamaan yrityksen. Yritysvaihe venyikin sitten reiluun 3 vuoteen ja epätoivo iski jo monta kertaa hoitojen edetessä. Nyt koko asia tuntuu vain ihanalta ja ihmeelliseltä.

 

["vieras"]

Noin mullakin meni eka raskaus Ja nyt tässä toisessa menossa rv22 ja haluttais hakata kaikki, eniten mieheni. Että semmosta.

 

["vieras"]

No, tuohan selittää kaiken, raskautesi oli hoitoalkuinen. Jos tulisin raskaaksi hoidosta, olisin samalla lailla ikionnellinen. Kun olin vuosia sitten raskaana normaalialkuisesti, sain raivareita rv 5. Tosin meni sitten kesken se ilo.

 

[ei kaikille tule]

Mulla alkoi noin viikon kuluttua plussauksesta. Lapsi oli todellakin toivottu ja halusta tehty mutta mulle iski kriisi päälle, voin huonosti ja oksensin, pelkäsin miten kaikki elämässä tulee muuttumaan, itku oli herkässä, olin väsynyt ja kiukkuinen...

Mutta mua lohdutettiin että yleensä ne jotka on alkuraskaudessa käyneet sen kriisin läpi, on paremmin turvassa baby bluesilta, kun ei synnytyksen jälkeen putoa niin korkeaa alas pilvilinnoistaan.... mitenkään sua pelottelematta valitettavasti meille osuikin sit koliikkivauva ja temperamenttinen tapaus, mutta hyvin siihen nähden on mennyt.

 

[ei kaikille tule]

ainiin, onnea raskaudesta <3

 

[tiiru]

En usko että vaikuttaa asiaan kyllä. Joillekin tulee ja joilekin ei...

 

[ei tullut]

Missään vaiheessa. Alussa olin vähän järkyttynyt elämänmuutoksesta (lapsi oli kyllä toivottu), sitten olin tosi reipas ja onnelinen aina tähän asti, lapsi nyt 4 kk. Vähän aikaa on ollut ns. normalisoitumista jo ilmassa tässä olossa, eli hormonit eivät kai enää hyrrää niin täysillä joten en oo ihan yltiöpäisen onnellinen ja jaksava koko ajan.

 

["Vieras"]

Mulla ei ollut kummallakaan kerran mitäön tuollaista ja molemmat lapset on tekemällä tehtyjä ja siis todella toivottuja.
Mun kaveri nyt viimeisillään ja se on ollut ihan mahdoton, nyt viimeset pari kuukautta. Alkuun kerto kuinka riitelee miehensä kanssa, nyt se onnistuu suuttumaan ihan kaikesta ja kenen tahansa kanssa. Heillekin tämä lapsi on todella toivottu ja hartaasti tehty, eli en usko että sillä merkitystä.

 

[Nenja]

Mä oon tosi temperamenttinen ja tuohdun nollasta sataan helposti ja voisin vaikka heitellä lautasia lattiaan välillä. Kun tulin raskaaksi odotin kauhulla niitä hormooniryöppyjä, mutta mä muutuinkin erittäin seesteiseksi ja rauhalliseksi... Vasta synnytyksen jälkeen aloin saada "kohtauksia".

 

[Minni:)]

Koko raskauden ajan.

 

[Kaxx]

Mulle ei tullut kummassakaan raskaudessa. En mitenkään erityisesti pilvissäkään leijunut, mutta ei tullut sitten mitään raivonpuuskiakaan tai mielialan vaihteluita.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27319095]No, tuohan selittää kaiken, raskautesi oli hoitoalkuinen. Jos tulisin raskaaksi hoidosta, olisin samalla lailla ikionnellinen. Kun olin vuosia sitten raskaana normaalialkuisesti, sain raivareita rv 5. Tosin meni sitten kesken se ilo.[/QUOTE]

Tässä ei musta oikein logiikka pelaa. Raskausriehumisia selitellään yleensä hormoneilla. Samat hormonit ne ovat, oli sitten raskaus vuosia odotettu, hoidolla alkuun saatu tai täysi vahinko, jota ei haluaisi.

 

["vieras"]

Mulla on takana monta raskautta, ja olen raskausaikana ailahtelevainen, etenkin alussa ja lopussa hormonien vuoksi. Raskauden jälkeen mielialan suhteen asiat ovat selkeitä ja oookoo. Vauva pelastaa tilanteen!

 

[Helmi S]

Mulla on ollut viimeiset viikot.
Muutenkaan mun tunne-elämä ei ole ihan tasaisimpia, mutta silloin oli kyllä pitkäkestoiset pms-oireet.

 

[Lex]

Ei kyllä missään vaiheessa, ei edes sitä tavallista määrää =)

 

[Ken guru]

Ei ole ollut mitään mielialan vaihteluja. Tässä raskaudessa oli vaihe jossain puolessa välissä (rv 25 tms) kun tunsin itseni lihavaksi, ja silloin olin n. viikon pahalla tuulella. Mutta se tunne meni ohi kun vatsa kasvoi enemmän (ihme logiikkaa). Nyt lopussa on ollut pari päivää jolloin olo on ollut ahdistunut ja toivoton kun raskaus vaan kestää ja kestää...mutta nyt taas hyvällä mielellä odotan. Max viikko kun on joka tapauksessa jäljellä kun sitten jo käynnistellään.

 

["vieras"]

esikoisesta olin ihan normaali, toisen kanssa olin aivan raivohullu.. Itkin ja raivosin vuoronperään enkä voinut sille mitään.. Nyt kuopus 5kk enkä ole ihan varma kykenekö vieläköön näissä imetyshuuruissa ihan täysin rationaaliseen ajatteluun...

 

["näin täällä"]

[QUOTE="vieras";27319095]No, tuohan selittää kaiken, raskautesi oli hoitoalkuinen. Jos tulisin raskaaksi hoidosta, olisin samalla lailla ikionnellinen. Kun olin vuosia sitten raskaana normaalialkuisesti, sain raivareita rv 5. Tosin meni sitten kesken se ilo.[/QUOTE]



Olen normaalisti, helposti ollut raskaan 5 kertaa, neljä lasta. Olen nauttinut raskauksista ja ollut elämäni kunnossa.

 

["mimmi"]

En ole saanut raivareita raskaana ollessa, normaalitilanteissa olen suuttunut jos on ollut tarpeen.

 

[-----]

Esikoista odottaessa olin koko ajan raivona jostakin, mutta toista lasta odottaessa olin rauhallisempi kuin koskaan ennen Mieskin sanoi, että en ole normaalistikkaan niin rauhallinen Esikoinen oli tyttö ja tämä toinen poika, tuskin mitään merkitystä, mutta ajattelin nyt mainita

 

[fortunate]

Ei missään vaiheessa, ihan normaali itseni olin (muidenkin mielestä).

Eikä tullut syntymän jälkeenkään, tavallisena itsenäni mentiin kaikki ne vaiheet kun ois "pitänyt" tulla jotain hormoonimyrskyjä.
Lapsi oli täysin suunnittelematon ja odotin yksin, en ollut edes halunnut lasta.

 

[Moraalinvartija]

Kahdesta ensimmäisestä lapsesta olin ihan "normaali" koko odotusajan.
Kolmatta odottaessani tulin täysin hulluksi joskus melko alkuvaiheessa. En varsinaisesti raivonnut, siis heitellyt kamaa tms. Sain vaan sellaisia itkuhepuleita, että oksat pois. Siis esim syynä se, että muistin kesken päivän että minun täytyy käydä ostamassa maitoa vielä jossain vaiheessa. Auto tien sivussa yli tunnin, itkin niin etten pystynyt ajamaan. Seisoin auton vieressä ja ulvoin miehelle puhelimeen.

Ei todellakaan kuulu normaalisti repertuaariini tuollaiset.

 

[jaajj12]

Ei missään vaiheessa. Ei tullut mitään ruokahimojakaan. Ihan normaali olin omasta mielestäni. Synnytyksen jälkeen oli muutaman päivän itkuherkkänä.

 

[Harmaa koira]

Mulla on nyt mielialanvaihteluita ja raivonpuuskia. Raskaana ollessa ei ole ollut.