No tuossapa se kysymys oikeastaan tulikin. Lapseni (esikoinen, joten hei vielähän tää tietysti on lastenleikkiä!) on nyt kolme kuukautinen ja olen sen kolme kuukautta odottanut milloin tämä käy vaikeaksi. Koko raskausajan ja oikeastaan jo ennen sitä, jokaiselta kuuli vain sitä, että muistathan sitten miten rankkaa lapsen kanssa oleminen on. Jaksaminen on kovilla, omaa aikaa ei ole jne.
Niin ei ole vielä tapahtunut. Mua ei juurikaan väsytä, en koe olevani vankina kotona ja jaksan tehdä muutakin kuin olla vauvan kanssa, esimerkiksi opinnäytetyön sain juuri valmiiksi. Milloin se rankkuus siis alkaa? Sittenkö, kun lapsi oppii liikkumaan?
Mitkä asiat siihen vaikuttavat, että vauva-aika koetaan rankkana? Vai onkohan vaan niin, että siitä "kuuluu puhua", miten väsyttää eikä jaksa ja kaiken joutuu yksin tekemään.
Summa summarum, minulle maalailtiin tästä kaikesta paljon pahempi kuva kuin mitä se on tähän asti ollut. Sitä helvitillistä, mutta kuulemma niin kovin palkitsevaa aikaa odotellessa
Niin ei ole vielä tapahtunut. Mua ei juurikaan väsytä, en koe olevani vankina kotona ja jaksan tehdä muutakin kuin olla vauvan kanssa, esimerkiksi opinnäytetyön sain juuri valmiiksi. Milloin se rankkuus siis alkaa? Sittenkö, kun lapsi oppii liikkumaan?
Mitkä asiat siihen vaikuttavat, että vauva-aika koetaan rankkana? Vai onkohan vaan niin, että siitä "kuuluu puhua", miten väsyttää eikä jaksa ja kaiken joutuu yksin tekemään.
Summa summarum, minulle maalailtiin tästä kaikesta paljon pahempi kuva kuin mitä se on tähän asti ollut. Sitä helvitillistä, mutta kuulemma niin kovin palkitsevaa aikaa odotellessa