Missä menee väsymyksen ja masennuksen raja?

Kyllä tää elämä voi olla p:stä, mun hermo ei kestä enää yhtään ainutta kiukkukohtausta. Poika on nyt 6,5kk ja kai hän sitten on sellainen "vaativa" lapsi... tai sitten mä oon vaan tosi paska äiti,
tänäkin aamuna taas kun piti nukkumaan mennä päikkäreitä partsille ni kaveri sai sellasen hepulin ettei siinä auttanut mitkään hyssyttelyt eikä sylittelyt, tunnin sitten itki siinä ja minä myös... miks se tuntuu niin hiton pahalta kun ei tiedä miksi lapsi itkee, oikeen aina alkaa suututtamaan kun tuntee ittensä niin hyödyttömäksi ettei edes oman lapsensa itkuja osaa tulkita tai ei ainakaan saa itkua loppumaan.... nyt tuntuu taas siltä että jos oisin tienny mitä tuleman pitää ni oisin jättänyt koko pojan tekemättä!
joo- seuraavaksi joku ehdottaa että juttele neuvolassa, neuvolan täti tietää mitä tehdä, en taida jutella, neuvolan tädin mielestä meillä on kaikki niin paljon paremmin kuin muilla eikä meillä oo mitään hätää, no miten hitossa sille voi sanoa että "no katoppa kun kaikki on päin #&%£$!*"...
niin no siitä pääsemmekin pointiini eli mikä menee sen piikkiin etten oo nukkunu yli puoleen vuoteen kunnolla ja mikä on jo sitten sitä masennusta?
ja sitten jos joku vois vielä kertoo että mistä mä löydän mun elämänilon ni kiitollinen olisin?
Tänään on todella huono päivä.....
Kiitti jos joku viittii laittaa mietteitään

 

Mikä rooli miehelläsi on arjen pyörityksessä=
Kai käy töissä kuten yleensäkin?
Mutta entä oma vapaa-aika?? Ja ystävät?
Saatko lastasi viikonloppuhoitoon vaikkapa mummolaan ja löhtisit jonnekin?

Minä olen huomannut, että se oma aika on maailman kalleinta aikaa
Vaikkei sitten muuta tekisi kuin nukkuisi, mutta ompahan saanut olla itsekseen muista välittämättä!!

 

mieheni tekee 2-vuorotyötä, kotona ollessaan auttaa kaikin tavoin. ystäväni on kaikonnut pikku hiljaa luotani, kellään muulla ei ole lapsia, ovat niin eri tilanteessa elämissään ettei aikaa jää meikäläiselle, poika on ollut pari kertaa hoidossa mummilla, mutta ei senkään voimalla jaksa kotosalla "tapella" pojan kanssa....
oma aika on ollut lähi aikoina sitä että käyn välillä kaupassa yksin... jiihaa...

 

Oon sitä mieltä et sua vaivaa krooninen univelka. Mulla ainakin oli ton ikäisen lapsen kanssa tilanne se, et hermot meni heti kun lapsi vähänkin rääkäisi. Kerran kun oli 8 kk eikä suostunut nukkumaan päiväunia haluamaani aikaan (yritin nukuttaa vaunuissa n. 45 min!), hermostuin niin että nostin vauvan eteisen lattialle ja jätin siihen huutamaan kaikissa talvitamineissaan ja menin soffalle makaamaan! Sieltä sitten huutelin vauvalle, että " jos et nuku niin mä en sua hoida enkä riisu enkä leiki sun kanssa!" \|O Ihan kuin sen ikäinen osais ite riisua ja jotain tästä maailmasta ymmärtäis... :ashamed: Olin vaan niin väsynyt kaikesta valvomisesta ja jatkuvasta hoitamisesta.

Suosittelen et teet sille univelka-asialle jotain, että saat nukuttua kunnolla. Se jo helpottaa kummasti. Voihan olla et asiassa on jotain muutakin mut aloita vaikka siitä päästä, kyllä sä sit huomaat auttaako se vai ei. Tsemppiä tuleviin päiviin!

 

Nojoo... mulla oli sikäli samantyylinen tilanne, että kotiin jäätyäni minulla ei ollut yhtään kaveria/tuttua joka olisi ollut lapsen kanssa kotona.
Olin siis koko äitiysloman aikani yksin, ja ne sinkkukaverit, jotka menivät ja tulivat ja viettivät railakkainta menokauttaan, eivät jaksaneet ymmärtää mitä ihanaa kotielämisessä ja vauvanhoidossa voisi olla. Siis kaikki kaverit haihtuivat ja vaihtuivat.

Olin tuolloin alta 20-v (nyt 24) eli kovin nuori itsekin, ammattikoulun juuri päättänyt. Mies vielä opiskeli ja vapaa-aika meni kilpa-urheiluun. Kyllä siinä kaipasi todella jotain fiksua aikuista seuraa.

Itse aloitin sitten aktiivisen liikunnan ja hommasin aina jotenkin lapselleni hoitajan siksi aikaa, että pääsin hikijumppaan tai shoppailemaan.
Ja kun omaa aikaa pystyi järjestämään, pystyi myös ottamaan kontaktia taas kavereihin ja nopeasti neuvolan kerhoissa/tapaamisissa tutustui muihinkin samassa tilanteessa oleviin.

Jos ei muuta, niin laita ilmoitus neuvolan seinälle, että äidit lapsostensa kanssa kahvikierrokselle ja alottakaa vaikka sinun luotasi! Yhteystiedot ilmoitukseen niin varmasti joku kysyy ja houkuttelee toisenkin mukaan

Aurinkoisia ilmoja ja mielelle piristystä

 

mulla on ollut saman tyylinen tilanne.
mun mielestä olet väsynyt.
esikko oli 1v3kk kun muutimme uudelle paikkakunnalle missä ei ollut kuin muutama tuttu.kuopus syntyi kun esikko oli 1v9kk.
alusta lähtien kuopus oli vaativa.ei nukkunut kunnolla öitä.illat roikkui tissillä.ei ollut ketään joka olisi lapsia apuna hoitaa.tietty mies mut hän kävi töissä.teki myös 2 vuorotyötä.
kuopuksen täytettyä 8 kk hän aloitti sairastelut.nukkui vielä vähempi öisin mitä aikaisemmin.korvatulehduksia oli 2 kertaa kk:ssa.
nvla lääkäri totesi kerran et lapsi on terve ku pukki.käskivät nvlassa pitää unikoulu.no seurauksena yöllä itki lapsi ja äiti.
silloin päätin et otan vauvan viereen nukkumaan ja annan maitoa yöllä et hän nukkuu.
2 vuotta meni et en nukkunut kunnolla öisin.
tulipas pitkä sepustus.
voimia sinulle ja laita vaikka y-viestiä jos haluat keskustella enempi

 

Moi! Myös meillä on etsintäkuulutettu kadonnut huumorintaju...sain ohjeen äidiltäni 80vee, että alahan tyttö miettiä millainen sinusta on tullut.En tiedä auttoiko, mutta olen miettinyt ja tosikko olen nykyisin, huomaan.Mulla vauva 3kk ja nukkuu hyvin, mutta silti olo on kuin paperipussi päässä kokoajan. Riitelen jopa itsekseni ja jos pienintäkin neuvoa esim. miehen sukulaisilta vauvan hoidossa,heti mulla herne nenässä,että pitävät mua huonona äitinä.On vähän niin, että jos tuo lapsi tällä iällä on ihme,niin äiti on nykyisin vähintäänkin ihmeellinen!!?? Mutta...aloitin joku viikko sitten minipillereiden syönnin ja on selvästi tasapainottanut isompia hormonipiikkejä..ihmeellinen asia nuo hormonit mutta vaikuttavat mielialaan tosi paljon.Ainakin mulla..mutta mulla onkin vaihdevuodet seuraava vaihe on tuota ikää jo niin paljon. Pitäisi osata pysäyttää se "vatvontamylly" mikä päässä pyörii meillä naisilla kokoajan ja osata elää tätä hetkeä.Mutta kun kaikki maailman murheet tarttuu takkiin, minkäs teet. Positiivista ajattelua voi yrittää treenata, kun alkaa oikein härdelli pyöriä päässä, vois yrittää pysäyttää hetkeksi. Mutta jos tuntuu kenkkumaiselta, ohita se neuvolan täti ja marssi suoraan lääkärin puheille.Meillä ainakin tuppaa olemaan neuvolassa sellaista hymistely-meininkiä ettei kehtaa vaikeista asioista puhua.
Koeta jaksaa..kaikki mikä ei tapa vahvistaa :$
Ai niin, olen tässä äitiyslomalla määritellyt lehmäytymisen käsitten...se on sitä, että märehtii neljän seinän sisällä, erittää maitoa ja on ISO.Mulle meinaa käydä niin....

 

\

Kyllä tää elämä voi olla p:stä, mun hermo ei kestä enää yhtään ainutta kiukkukohtausta. Poika on nyt 6,5kk ja kai hän sitten on sellainen "vaativa" lapsi... tai sitten mä oon vaan tosi paska äiti,
tänäkin aamuna taas kun piti nukkumaan mennä päikkäreitä partsille ni kaveri sai sellasen hepulin ettei siinä auttanut mitkään hyssyttelyt eikä sylittelyt, tunnin sitten itki siinä ja minä myös... miks se tuntuu niin hiton pahalta kun ei tiedä miksi lapsi itkee, oikeen aina alkaa suututtamaan kun tuntee ittensä niin hyödyttömäksi ettei edes oman lapsensa itkuja osaa tulkita tai ei ainakaan saa itkua loppumaan.... nyt tuntuu taas siltä että jos oisin tienny mitä tuleman pitää ni oisin jättänyt koko pojan tekemättä!
joo- seuraavaksi joku ehdottaa että juttele neuvolassa, neuvolan täti tietää mitä tehdä, en taida jutella, neuvolan tädin mielestä meillä on kaikki niin paljon paremmin kuin muilla eikä meillä oo mitään hätää, no miten hitossa sille voi sanoa että "no katoppa kun kaikki on päin #&%£$!*"...
niin no siitä pääsemmekin pointiini eli mikä menee sen piikkiin etten oo nukkunu yli puoleen vuoteen kunnolla ja mikä on jo sitten sitä masennusta?
ja sitten jos joku vois vielä kertoo että mistä mä löydän mun elämänilon ni kiitollinen olisin?
Tänään on todella huono päivä.....
Kiitti jos joku viittii laittaa mietteitään

Tutulta kuulostaa. Olin samalaisessa tilanteessa esikoisen kanssa. Se kun itki 4 kk ennenkuin mun valitukset vauvan itkuisuudesta otettiin tosissaan. Vauvalla todettiin maitoallergia!
Oli tosi rasittavaa kun otin monillekin asian puheeks kun on valvottu ja vauva vaan itkee ja itkee enkä osaa tehä mitään jne... olin tosi maassa. Ja mua vaan lohduteltiin että sellasia ne vauvat on, kaikkihan ne aikansa itkee! Raivostutti kun itsellä oli tosi hätä kädessä. Monesti kanniskeltiin vauvaa koko yö vuorotellen...mutta uskon että se uni tekis sulle terää!!
Kaikki näyttää sen jälkeen valoisammalta! Voimia kovasti!!

 

KIITOS oikeesti kaikille teille!
Mä haluan kanssa uskoa että tää hermoheikkous johtuu vaan väsymyksestä, (kun tossa mietiskelin niin en muista saaneeni pahaa mieltä kunnollisten yöunien jälkeen pojan metkuista)mutta välillä, niin kuin just eilen, oli niin paska päivä että alkaa tosiaan epäilee omaa olemistaan oikeen urakalla... Säälittää poika ihan suunnattomasti kun eihän se parka ymmärrä mistä oikeen on kyse, toivottavasti se ei saa mitään iänikuisia traumoja mun oikkuilusta. kirjoitelkaa toki lisää jos joku vielä arkielämää helpottavia kikkoja mielessään piilottelee!!
mukavaa kesäpäivää kaikille!

 

Pikahoito-ohjeita väsymykseen:
1.Anna vauveli hoitoon esim. isälleen ja mene itse vaikka hotelliin tai kaverille yöksi tai pariksi nukkumaan.

2. Hommaa lastenhoitoapua useammin esim. Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta saa hoitajia ellei muuten heitä lähipiirissä. Tee sitten just sitä mikä sua eniten piristäisi esim. nuku, shoppaile, mee elokuviin, harrasta liikuntaa...

3. Missä lapsesi mummut ja kummit sekä kummin kaimat luuraavat?Nyt otat heidät kehiin ja OTAT AIKAA iTSELLESI!
Jaksat taas paremmin kun saat olla välillä omissa oloissasi.

4.Käy juttelemassa perheneuvolassa.Saat sieltä tukea ajatuksillesi ja sille, että olet HYVÄ ÄITI, vaikka välillä otatkin aikaa vain itsellesi.

5.Usko itseesi ja anna anteeksi itsellesi. On hienoa, että tunnet ja elät - myös väsymys kuuluu ihmisyyteen. Elämä on sellaista- välillä väsyttää ja kaikki tuntuu paskalta - kunnes lapsesi kasvaa ja alkaa nukkua pidempiä öitä, kuten myös sinä!

 

ootko ajatellut unikoulua? meillä nuorempi poika oli tosi huono nukkuun mutta unikoulun jälkeen helpotti. suosittelen. voit kysellä tästä lisää, jos kiinnostaa.

 

Siskon tyttö huusi yhtä kyytiä 4 kk, kunnes äitini ehdotti hänelle soijamaitoa. Huuto loppui kuin seinään! Maitoallergia...

 

Etsi seuraa muista uusista aideista. Huomaat pian, etta kaikilla aideilla on suurinpiirtein samanlaisia huolenaiheita. Helpottaa, kun loydat ystavia, joiden kanssa voit jutella ja purkaa mielta. Aitiys on sellaista, etta valilla on ihan oikeasti valittamisen aihetta, toisinaan sita valittaa ihan turhasta!