Missä vaiheessa viimeistään pitäisi kertoa raskaudesta hyvälle ystävälle?

["Mietteliäs"]

Siinäpä kysymys. Tarkoitan tällä sitä, että missä vaiheessa kertominen tulee ns. niin myöhäisessä vaiheessa, että ystävä voi pahastua siitä miksei ole kuullut asiasta aiemmin? Siis jos tyyliin kertoisi vaikka vasta sitten kun lapsi on syntynyt, tai vaikkapa kuukauden sisällä syntymässä. Ystäväni, jolle kertominen siis tuntuu pulmalliselta asuu vieläpä ulkomailla, joten välttämättä emme edes ehdi tavata livenä ennen lapsen syntymää.

Hankalalta tämä kertominen tuntuu siksi, että jo edellisen lapsen syntymän jälkeen ystäväni jossain vaiheessa kysyi: "Ettehän te enää tämän jälkeen tee enempää lapsia?" Eli tiedän, etten varmasti tule sieltä suunnasta ainakaan iloisia onnitteluja kuulemaan. Ystäväni on itse lapseton, ja on tainnut kokea aika harmillisena sen, miten kasvava perhe rajoittaa minun vapaa-aikaani ja matkusteluani.

 

[vieras*]

Kertoisin siinä vaiheessa kun muillekin. Jos ystävä pahastuu uutisesta, niin ajattelisin, ettei uutisen viivyttäminen ainakaan parantaisi asiaa. Jos hän on "mustasukkainen" kasvavalle perheellesi sun ajastasi, voisi vielä kaupan päälle tuntua siltä, että suljet hänet ulkopuolelle, jos saisi tietää todella myöhään. Toi on kyllä kurja tilanne, jos joku läheinen suhtautuu nihkeästi itselle niin tärkeään ja ihanaan asiaan

 

[Sursar]

Yleensä oon itse kertonut parhaille ystäville ensimmäisten joukossa raskaudestani. Parhaimmalle jo testauksen jälkeen. Jos hän on oikeasti hyvä ystävä, miksi ihmeessä viivyttää kertomista ja pelätä toisen reaktiota?

 

["ööh"]

_hyvälle_ ystävälle mielestäni kerrotaan silloin kun päätös alkaa yrittämään vauvaa on tehty, varmasti hän tietää jo vauvahaaveista.

 

["Mietteliäs"]

Muille hyville ystävilleni olenkin jo kertonut. Ja tiedän että sukulaisille kertomisenkin aika alkaa olla lähellä kun kohta on eka ultra, ja raskaus alkaa näkyä jo päällepäin. Siltä tässä vähän on itsestäkin tuntunut, että lähiaikoina pitäisi jo kertoa, mutta toistaiseksi olen jänistänyt. Aiemmista raskauksistakin olen muistaakseni kertonut viimeistään tässä vaiheessa.

Siksihän minä jänistän, kun tiedän ettei toinen tule uutisesta riemastumaan. Hän on tosiaan hyvistä ystävistäni ainoa perheetön. Pelkään että tämä etäännyttää meitä ennestään, kun fyysinen välimatkakin on nykyään pitkä, ja elämäntilanteet niin erilaiset. Silti hän on minulle rakas.