Missä vaiheessa ei ole enää järkeä jatkaa? (Imetyksestä)

["Äiti"]

Tilanne tämä: minulla on 2kk ikäinen vauva, alussa imetys sujui mutkattomasti ja poika viihtyikin rinnalla. n.kuukauden iässä alkoi ekat rintaraivarit (?), tissille sai tosissaan houkutella, yleensä päättyi hirveään huutoon ja huuto loppui vasta kun nukahti. Yöllä söi hyvin rintaa.

Sitten viikon ajan imetys sujui suht hyvin, sitten iski rintatulehdus. Olin niin puhki ja rinta niin kipeä etten jaksanut kunnolla imettää. Poika sai pari satsia ruokaa pullosta. Tulehduksen aikaan alkoi taas raivoominen. Nyt niin pahana, ettei suostu kertakaikkiaan rinnalle hereillä.Jos edes ottaa syliin selälleen/kylelleen alkaa aivan hirveä huuto. TÄytyy siis ensin nukuttaa ja kun on horroksessa niin tissi kelpaa hyvin. Tuntuu että koko aika menee nyt siihen, että ootan millon vauva väsyy ja sais sen sit syömään. Rinnat on koko ajan täynnä kun vauva syö niin harvoin.

Illat on yhtä taistelua, kun pojalla nälkä muttei suostu rintaa ottamaan, eikä myöskään nukahtamaan muualle kun rattaisiin piiitkän heijaamisen ja huudon jälkeen, sitten nostan sängylle ja syötän iltasyötön.

Mulla on aivan hirveä stressi siitä saako vauva tarpeeksi maitoa ja muutenkin ahdistaa koko syömisrumba. Tässä lisänä pyörii isoveli 1v9kk, joka myöskin kaipais huomiota, mutta suurin osa mun päivästä menee siihen kun imetän tai pumppaan maitoa. (Imetyshetket sitten pitkiä kun vauva välillä nukkuu ja välillä syö.)

Kuinka kauan tätä on järkeä jatkaa kun ei kerran ole kummallekkaan millään tapaa mukavaa? Haluaisin kyllä imettää, mutten tiedä kauanko mun mielenterveys kestää tätä stressaamista..
Usein kuulee sanottavan että "pulloäidit" on itsekkäitä, mutta kumpi on itsekkäämpää, se että syötän ja tuputan rintaa puol väkisin koska minä tahdon imettää vai että annan pullosta ruokaa, että vauvaa mahan täyteen sillon kun haluaa?

Ja kiitollisena otan myös vinkkejä vastaan, miten imetyksen saisi taas sujumaan.

 

["vieras"]

Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä muut ajattelee? Eikö tärkeintä ole, että homma toimii ja vauva saa mahansa täyteen?

Olisiko teilläpäin jotain imetysohjaajaa, yleensä neuvolasta saa tiedon. Ainakin meillä oli neuvolan ilmoitustaululla yhden sellaisen nimi ja yhteystiedot. Hän voisi auttaa sua eteenpäin tuossa ongelmassa.

 

["mami"]

No huh. Miten oot jaksanut edes näin pitkään? Oma jaksaminen on tässä kyllä lastenkin etu, ihan turha itseään ajaa piippuun imetyksen takia kun kerran on tarjolla todella laadukasta korviketta! Kaikki ei mee aina niin ku etukäteen suunnitteli ja se on vaan elämää... tee itsellesi ja vauvallesi palvelus ja anna pullosta ihan vaan korviketta. Lapselle tärkeintä on ravinto, tuli se sitten tissistä tai pullosta ja kaikein tärkeintä on jaksavainen ja äiti joka laittaa vauvan tarpeet ensiksi.
Ja tässä tapauksessa mielestäni on itsekästä yrittää jatkaa väkisin imetystä, koska joku (imetyshörhö) voi ajatella että pulloäiti on itsekäs...

Ja kaikille, jotka nyt tulevat haukkumaan mut hulluksi kun tälläsiä päästelen suustani, niin kyllä, itse olen imettänyt pitkään molempia muksuja, mutta antanut toisinaan myös pullosta, jos on itsellä ollut väsynyt olo. Tai siis mies on antanut ja itse olen nukkunut. JA jos olisi imetyksen kanssa ollut jotain niin kyllä olisin pulloon tarttunut ihan täyspäiväisesti, hetkeäkään epäröimättä...
Koska ainoa asia mikä merkitsee on se että lapsi saa ruokaa ja hyvä äiti huolehtii siitä että lapsi saa sitä tarpeeksi. Sai sitä sitten tissistä tai pullosta.

 

["alma"]

En jaksaisi. Meillä imetys takkusi alusta asti, ja kaksi kuukautta jaksoin taistella. Imetyshetket päättyivät usein siihen, että minä itkin ja vauva itki.
Tein varmasti asioita alussa väärin, mutta oli miten oli, meidän elämästämme tuli paljon helpompaa ja ihanampaa, kun lopetin imetyksen.

 

["äiti"]

Kiitos vastauksista. En tosiaan tiiä miten oon jaksanu. Yks päivä jo päätin että nyt loppuu imetys, mutta en saanut rinnoista pumpattua maitoa ja tarjosin vauvalle rintaa , jolloin söikin siitä hyvin. nyt taas sitten takkuaa.
Oon itkeny tän asian takia, en edes tiedä miksi on niin vaikeaa se pulloon siirtyminen. En ole edes mikään imetysfanaatikko, itsellä on yks pullolapsi ja toinen täysimetyksellä 4kk. Kai se tuo ympäristön (ja neuvolan) painostus saa aikaan sen että pakko yrittää.
Neuvolaan oon soittanukkin tästä ja sieltä sai vastauksen: Sun pitää nyt vaan jaksaa yrittää, kyllä se siitä joskus helpottaa..

 

[Eedla]

Ap, käyppä sivulla maitolaituri.imetys.fi. Sieltä voit saada neuvoja.

Mulla oli keskimmäisellä pahat rintaraivarit ja pahimmassa vaiheessa sain imetettyä vain kun vuava oli uninen. Mutta meillä se meni ohi ja imetin lasta sitten vuoden vanhaksi asti vielä. Yks mitä imetystukiäidit neuvo ohjeeksi tuollaisessa tapauksessa on läheisyys. Eli pidät vauvaa kantoliinassa, mielellään vaikka niin että ootte kumpikin ilman paitaa. Läheinen ihokontakti houkuttaa vauvaa rinnalle. Ja et väkisin tuputa sitä tissiä, jos ei ota niin ei ota. voisit myös kokeilla syöttää eri asennoissa. Mulla keskimmäinen hermoistui kans jo pelkästään siitä kun sen laittoi imetysasentoon (vaikkei tissiä vielä näkyny eikä kuulunu) ja syöminen helpottui kun aloinkin syöttää häntä eri asennossa. Tähän löytyy vinkkejä tuolta maitolaiturilta sekä imetystuen sivuilta (olikohan se imetyksentuki.fi tai jotain sinne päin). Jos susta tuntuu ettet oo vaikeuksista huolimatta valmis lopettamaan imettämistä niin yritä saada apua tuohon ongelmaa. Jos sen sijaan oot satavarma että et kadu imetyksen lopettamista niin eihän sua kukaan pakota imettämään. Mutta sen sanon että jos vähänkään epäröit niin älä lopeta ennenkuin oot kokeillu eri kikkoja koska sitte kadut koko loppuelämän sitä että tuli lopetettua imetys ennen aikojaan.

 

[Iitu-74]

Moikka! Kukaan ei pysty sanomaan kuinka kauan kannattaa jatkaa. Se on ihan sinusta itsestäsi ja omasta jaksamisesta kiinni. Itse itkin neuvolassa samaa asiaa esikoiseni kohdalla hänen ollessa 4kk. Mulla oli aivan ihana ja tukeva neuvola täti, joka sanoi, että pää-asia on tyytyväinen vauva ja tyytyväinen äiti. Yhteiselosta katoaa aika nopeasti se äitiyden ihanuus, jos äiti ei pysty tyydyttämään lapsensa perusasioita niinkuin ruokaa. Näin ainakin itse koin sen. Toisen lapsen kohdalla imetys onnistui, hänen muutaman rintaraivarit olivat ohimeneviä.
Neuvoksi, voisi kokeilla imettämäistä esim täysin pimeässä. Tämä tehosi meillä. En tiedä miksi, ehkä tilanne oli vauvalle yllättävä. Tai kokeilla jotain aivan uutta asentoa.

 

["äiti"]

eedla: tuota mä vähän pelkäänkin että alan katumaan jos nyt lopetan. Olisikohan järkeä jos asettaisin takarajan tälle hommalle, esim.jos ei 2viikkoon helpota niin sitten lopetan? tiistaina on neuvola, jospa siihen asti jaksan ja sieltä saisin sitten neuvoa.

Eniten mua "pelottaa" se ettei vauva saa tarpeeksi ruokaa.

 

[Eedla]

[QUOTE="äiti";24910056]eedla: tuota mä vähän pelkäänkin että alan katumaan jos nyt lopetan. Olisikohan järkeä jos asettaisin takarajan tälle hommalle, esim.jos ei 2viikkoon helpota niin sitten lopetan? tiistaina on neuvola, jospa siihen asti jaksan ja sieltä saisin sitten neuvoa.

Eniten mua "pelottaa" se ettei vauva saa tarpeeksi ruokaa.[/QUOTE]

Sori mutta neuvolasta et välttämättä saa kunnollista ohjeistusta, riippuen toki kuinka paljon sun terkka on perehtyny imetykseen. Valitettavasti suuri osa neuvolan terkkareista ei ole perillä viimeisimmistä imetysjutuista. Mä suosittelisin että etsit käsiisi imetystukiäidin joka voisi neuvoa ja olla henkisenä tukea. Millä paikkakunnalla asut?

 

["vieras"]

Meilläkin imetys on takkuillut alusta asti ja rintaraivareita ollut syntymästä saakka. Vauva on saanut syntymästä saakka lisämaitoa. Vauvalla on ollut paljon mahavaivoja ja siksi välillä kieltäytyi syömästä. Oltiin justiin sairaalassa kun vauvan pituus oli -1 käyrällä ja oli refluksioireita. Siellä syöttöpunnituksissa huomattiin että multa ei tulekaan tarpeeksi maitoa, vaikka vauva saattoi imeä jopa tunninkin kerrallaan ja molemmista rinnoista ja näytti että sitä heruis kunnolla. Siksi vauva hermostui. Vaihdettiin korvikemerkkiä ja mahavaivat helpottui ja refkuksioireet väheni. Saatiin ohjeeksi antaa enemmän lisämaitoa. Nyt sitten oma maidontuotanto vähenee, kun vauva syö mielummin pullosta. Itkin miehelle sitä kun joudun kohta lopettamaan imetyksen. Mies lohdutti ja sanoi: "Joskus se loppuu kuitenkin". Onhan tää kuitenkin raskasta, kun vauva on vasta 2kk.

 

["äiti"]

Moikka! Kukaan ei pysty sanomaan kuinka kauan kannattaa jatkaa. Se on ihan sinusta itsestäsi ja omasta jaksamisesta kiinni. Itse itkin neuvolassa samaa asiaa esikoiseni kohdalla hänen ollessa 4kk. Mulla oli aivan ihana ja tukeva neuvola täti, joka sanoi, että pää-asia on tyytyväinen vauva ja tyytyväinen äiti. Yhteiselosta katoaa aika nopeasti se äitiyden ihanuus, jos äiti ei pysty tyydyttämään lapsensa perusasioita niinkuin ruokaa. Näin ainakin itse koin sen. Toisen lapsen kohdalla imetys onnistui, hänen muutaman rintaraivarit olivat ohimeneviä.
Neuvoksi, voisi kokeilla imettämäistä esim täysin pimeässä. Tämä tehosi meillä. En tiedä miksi, ehkä tilanne oli vauvalle yllättävä. Tai kokeilla jotain aivan uutta asentoa.

Minustakin tuntuu että koko vauva-aika menee tähän taisteluun. Joskus olen jopa vihainen vauvalle, kun ei suostu syömään rintaa. Lisäksi typerää kyllä, ottaa niin itsetunnon päälle, kun ei pysty omaa lastaan ruokkimaan..

 

["äiti"]

Sori mutta neuvolasta et välttämättä saa kunnollista ohjeistusta, riippuen toki kuinka paljon sun terkka on perehtyny imetykseen. Valitettavasti suuri osa neuvolan terkkareista ei ole perillä viimeisimmistä imetysjutuista. Mä suosittelisin että etsit käsiisi imetystukiäidin joka voisi neuvoa ja olla henkisenä tukea. Millä paikkakunnalla asut?

Tässä oulun kupeessa asun pienellä paikkakunnalla.

 

[sissia]

Hienoa kun olet jaksanut imettää!!! olen myös kokenut rintaraivareita imettäessäni 3 lastani. nuorimman kanssa sujui jo paljon paremmin!Olen kiinnittänyt huomiota että maidon tullessa vuolaasti vauva syö mielummin vatsallaan vatsani päällä, myös kantoliinassa imettäminen on ollut hyvä! oletko käynyt imetystuki ryn sivuilla? voisit myös käydä imetystuki ryhmässä. Itsellä oli ensimmäisen kanssa todella haastavaa, mutta koin niin tärkeäksi lapsen imetyksen etten halunnut luovuttaa!! Voimia sinulle!! Olet hieno äiti!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24910066]Meilläkin imetys on takkuillut alusta asti ja rintaraivareita ollut syntymästä saakka. Vauva on saanut syntymästä saakka lisämaitoa. Vauvalla on ollut paljon mahavaivoja ja siksi välillä kieltäytyi syömästä. Oltiin justiin sairaalassa kun vauvan pituus oli -1 käyrällä ja oli refluksioireita. Siellä syöttöpunnituksissa huomattiin että multa ei tulekaan tarpeeksi maitoa, vaikka vauva saattoi imeä jopa tunninkin kerrallaan ja molemmista rinnoista ja näytti että sitä heruis kunnolla. Siksi vauva hermostui. Vaihdettiin korvikemerkkiä ja mahavaivat helpottui ja refkuksioireet väheni. Saatiin ohjeeksi antaa enemmän lisämaitoa. Nyt sitten oma maidontuotanto vähenee, kun vauva syö mielummin pullosta. Itkin miehelle sitä kun joudun kohta lopettamaan imetyksen. Mies lohdutti ja sanoi: "Joskus se loppuu kuitenkin". Onhan tää kuitenkin raskasta, kun vauva on vasta 2kk. [/QUOTE]

Niin ja mulla vaikutti sekin kun joudun imettämään kumin kanssa. Vauva joutuu imemään kovempaa eikä maitoa tule niin hyvin.

 

[Nannaliina76]

Mun mielestä on ihan tapauskohtaista ja äidin jaksaminen ratkaisee asian. Jos itsestä tuntuu ettei kertakaikkiaan enää jaksa niin en jatkaisi. Mun vauvani lopetti tissittelyn 3,5kk iässä ja sen jälkeen vain öisin kelpasi rinta. Nyt ei kelpaa enää öisinkään kun saman tien alkaa kuvailemasi raivoaminen. Pumppaan maidot mutta en ole itse kokenut sitä rasitteeksi mutta sehän on tosiaan ihan tapauskohtaista.Mua harmittaa kamalasti imetyksen loppuminen kun en ole ennemään aiemmilla viidellä kerralla onnistunut kuin 4kk asti ja maito on loppunut stressin ollessa niin hirveä. Nyt vielä jatkan sen takia pumppaamista mutta vauva saa kyllä jo kiinteitä ja korvikettakin ja ämmää sitten sen mitä rinnat vielä tuottaa.
Kuuntele itseäsi ja se oma jaksaminen on kuitenkin lapsiperheessä aika tärkeä juttu! Viis tosiaan muista,ei kukaan kuitenkaan voi tietää Sinun väsymyksesi ja jaksamisesi rajoja! Tsemppiä!

 

[Iitu-74]

[QUOTE="äiti";24910073]Minustakin tuntuu että koko vauva-aika menee tähän taisteluun. Joskus olen jopa vihainen vauvalle, kun ei suostu syömään rintaa. Lisäksi typerää kyllä, ottaa niin itsetunnon päälle, kun ei pysty omaa lastaan ruokkimaan..[/QUOTE]

Tämä on niin tuttua. Imetykseen liittyy niin valtava määrä tunteita. Onko sulla lähellä mitään tukiryhmää johon voisit ottaa yhteyttä. Netistä saa myös paljon tietoa.
Itse aikoinaan taistelin sen pari kuukautta ja sitten tein vaan päätöksen, että se loppuu. En jaksanut enää, tunnisitin itsessäni myös nämä suuttumuksen tunteet siitä, että vauva ei syö. Olin aivan lopen uupunut. Muutamia kuukausia jatkoin vielä yöimetyksillä, koska se sujui, mutta lapsi rupesi nukkunmaan yöt 7kk ikäisenä, niin sekin loppui silloin.

 

[Eedla]

[QUOTE="äiti";24910078]Tässä oulun kupeessa asun pienellä paikkakunnalla.[/QUOTE]

Oulussa on pilvin pimein imetystukiäitejä, saisitkohan mistään kenenkään numeroa? Mä olin kans keskimmäisen kanssa ihan puhki ja harkitsin jo imetyksen lopettamista (mutta kans koin että katuisin jos sen tekisin ja siirsin sen päätöksen tekemistä koko ajan). sain erään imetystukiäidin numeron, joka oli itse kärsiny samasta ongelmasta kuin minä vauvani kanssa, ja se auttoi jaksamaan. Sain myös neuvoja joiden avulla tilanne helpottui. Suosittelisin sulle jotain samankaltaista.

 

["äiti"]

Olen käynyt ahkerasti tuolla imetystuen sivuilla ja sieltä saanutkin aina voimaa jatkaa. Huomasin että oulussa on imetystukiryhmä, täytyy miettiä jos siellä kävis.

Mä luulen että maitoa tulee tarpeeksi, varma en tietenkään voi olla. Tiistaina tosiaan se neuvola niin sielläpä sitten näkee onko vauva kasvanut.

 

[Eedla]

[QUOTE="äiti";24910128]Olen käynyt ahkerasti tuolla imetystuen sivuilla ja sieltä saanutkin aina voimaa jatkaa. Huomasin että oulussa on imetystukiryhmä, täytyy miettiä jos siellä kävis.

Mä luulen että maitoa tulee tarpeeksi, varma en tietenkään voi olla. Tiistaina tosiaan se neuvola niin sielläpä sitten näkee onko vauva kasvanut.[/QUOTE]

useammin on niin että raivoaminen johtuu siitä että maito heruu liian vuolaasti kuin siitä että sitä ei tulisi.

mene ihmeessä imetystukiryhmään!!! siellä saat neuvoja. käy ensin siellä ryhmässä ennenkuin lopetat imetyksen, tulisko sieltä apu.

 

["äiti"]

14.11 on seuraava kokoontuminen, jos sinne asti jaksais sinnitellä. tietäspähän sitten ainakin tehneen kaikkensa. Mitenhän niinkin luonnollinen asia kuin imetys voi olla näin hirmuisen hankalaa?