Missä menee raja jos ei jaksa?

[puhki kulunut..]

Olen tässä todella väsyneenä, hyvä kun jaksan kirjoittaa, että missä menee jaksamisen raja?
Fyysiset oireet tulleet kuvaan, psyykkiset olisin vielä jaksanut. ts. väsymys, ärtyneisyys, seksiin mielenkiinto lopahtanut, yleinen jaksamattomuus, asunnosta poistuminen voi venyä viikkoihin. ainut ulkoilu ulkopuolella on kaupanläpi juoksu..
Olen avohoidossa psykiatrisella, mutta tuntuu etten saa puhuttua kaikkea sitä että helpottaisi. sairastan siis bibolaarisuus-häiriötä.
Uhmaikäiset lapset eivät edesauta jaksamista millään lailla.
Olen nyt debrakine-lääkityksellä(1000mg) ja oiheisapuna tarv. opamox. (15mg)
lääkevaihtoja on monenlaisia, mutta ennenkaikkea tarvitsisin lapsistani lomaa, mutta olen ihminen jolla tiukat rajat toisten auttamisen vastaan ottoon.
Mies löytyy mytta 05.00 aamulla lähtö ja takaisin tulo 17.30-19.30 joten lapsenhoitoon en saa apua häneltä. viikonloput painaa turhaa työtä josta tapeltu myös.
Aikaisemman puolen vuoden valitus loppui avioeroon ensimmäisen lapsen kohdalla.
mista siis jos palstalaisilla on ollut kokemuksia lääkityksestä joka todella auttaisi minua jaksamaan arjen, joka sairauteni takia on raskaampaa kuin onkaan...!!?? tämä ei tietenkään sovi tänne kirjoitettavaksi mutta jos tämä joitain innostaisi kokemuksilta vastata??!!

 

[Koivunkäpy]

suosittelisin ihan jo juttelemaan lääkärin kanssa tuosta lääkityksestä, tiedän kyllä että sitä käytetään myös masennukseen, ja maanis-depressiivisyyteen, mutta se ei ole siihen paras lääke.
Daprakine aiheuttaa yllättävän paljon väsymystä, itse syön sitä migreenin estoon 500mg*2.

 

[mamma ja pojat]

Voisit saada perhetyöntekijän kotiin auttamaan lasten kanssa.

 

[LisaMarie]

Kuten itsekin tuolla mainitsit, niin kyllä se vaan se aisasta puhuminen se paras apu on. Monesti mielialaongelmissa terapia on se toimivin apu.
Ensinäkin on tosi tärkeää puhua näistä jutuista puolison kanssa ja ennenkaikkea tärkeää on, että puoliso ummärtää kyseessä olevaa sairautta. Muuten käy niin, että vaikeana aikana tosiaan päädytään eroon.
Terapeutin nkanssa puhumienen auttaa myös näkemään oman elämän realistisemmin. Eihän vika ole ymmärryksessä, vaan sisäisessä vaatimustasossa, omissa odotuksissa itseä kohtaan, vääristyneessä käsityksestä itsestä ja omista kyvyistä. Terapeutti auttaa näkemään asiat niinkuin ne on sen oman vääristyneen kuvan läpi.
Minulla ei ole Bipoa, vaan ADHD, joka usein diagnosoidaan bipolaarihäisiröksi, koska rajut vireystason vaihtelut kuuluu asiaan ja ilman diagnoosia (tietoa omista poikkeavista timintatavoista tai paremminkin niiden syistä ja työkaluista joilla selvitä niistä) masennus ja ahdistus on lähes väistämättömiä seurauksia.

 

[pehmix]

Terapia tosiaan voisi jossain määrin auttaa. Ovathan lapset päiväkodissa? Tuossa tilanteessa ei todellakaan kannata pitää lapsia päivää kotona, vaan päiväkodissa sen aikaa kuin isä on töissä! Ei se lapsillekaan ole hyvä olla kaikkia päiviä kotona väsähtäneen äidin kanssa.

Ja ehdottomasti lääkityksen säätö! Bipolaarisesta ei niinvain parannu, joten lääkehoidon on tärkeää olla kohdillaan.

 

[vieras]

Tuo Opamox aiheuttaa syvää väsymystä, sitähän määrätään usein unilääkkeeksikin.

 

[puhki kulunut...]

Kiitos kaikille vastauksista, jotenkin oletin että vastaukset ovat lapsekkaita ja tyrmätään minut maan alle heti. Mies ymmärtää siis minua sataprosenttisesti sairauteni takia, koska sairastaa vakavaa sairautta itsekkin. MUTTA hänellä on ongelma joka poistuessaan auttaisi minua jopa 50%, hän kärsii työnarkomaniasta!! ottaa kaikki työt vastaan ja ikinä ei osaa sanoa ei tahi kiire kotiin töiden takia.
Olen siis mielestäni yksin huoltaja kahdelle lapselle. voi kumpa osaisin kertoa asioista niin että ymmärtäisimme kaikki mitä tarkoitan!!
Mutta edelleen kiitos vastanneille!!