Norjassa on eniten klassisen naisen piirteitä (isot makuukamarisilmät, pyöreät poskipäät, ei liian terävä/vahva leuka, kauniit hiukset). Toisaalta pidän kovasti ranskalaisten naisten luonteen elävyydestä, leikkisyydestä, intohimosta ja kuplivuudesta.
Suomen alapuolelle sijoittaisin omassa maussani vain meksikolaiset (muut latinomaat aika tasoissa), afrikkalaiset, aasialaiset Japania lukuunottamatta sekä Britannian, USA:n, ehkä Saksan ja Alankomaiden (liikaa pituutta) naiset. Jostain syystä myöskään tanskalaisista naisista en ole välittänyt koskaan.
Jotkut naiset Suomessa ovat kyllä todella kauniita ja näin, mutta olemuksen päättäväisyys ja vahvuus ei ole ollenkaan makuuni. Olemus ja ulkonäkö on hieman eri asioita. Vaikka ulkonäkö olisi ihan kunnossa, jos olemus on joko
-liian vahva <-- voiman uhkuminen, kävelytyyli, kiroilu...
-liian synkeä <-- mustaa päällä, naama norsunv...
-liian "ei-freesi" <-- tästä lookista hyvä esimerkki Martina Aitolehti
-liian trendikäs
niin ei hyvät kuoret pelasta. Olemus on kaiken a ja o. Siksi ranskattaret ovat omassa listassani korkealla, vaikka kuoret eivät heillä aivan kärkeä ole yleisesti. Samalla perusteella latinonaiset ovat ulkonäöltään yleisesti selvästi suomalaisnaisten alapuolella, MUTTA hyväntuulinen, ystävällinen, eloisa olemus antaa paljon anteeksi.
