Missä kohtaa tein väärin lapseni kanssa?

[Fleur de la Cour]

Mun lapseni täyttää kohta 9 vuotta. Hän oli aikanaan sellainen ns. helppo vauva, nukkui paljon ja söi hyvin ja hymyili aina suloisesti. Sittemmin huomasimme hänen kyllä olevan melko herkkä ja tarkkaavainen ja hän oppi tiedollisia asioita helpolla, mutta oli sitten varsin temperamenttinen kun toimintaa vaativaa piti oppia. Olin kotiäitinä hänen kanssaan 4½-vuotiaaksi asti. Ensin tein kaksivuorotyötä jolloin pystyin olemaan tyttöni kanssa enemmän yhdessä, aamupäivät iltavuoropäivinä ja vapaapäivät viikolla. Sittemmin siirryin kolmivuorotyöhön ja tyttö kävi eskarinsa ja aloitti koulun. Lahjakkaaksi lapseksi on todettu ja käyttäytymisen kanssa on ollut ongelmia koulussakin. Keksii aina jotain huomionhakuista, koska kokee koulunkäynnin tylsäksi. Mutta nyt siis kysyisin, että missä kohdin tein lapseni kanssa väärin kun tuntuu, että nykyään kadotan itsekin otteen lapsestani. Olen mielestäni aina ymmärtänyt kuitenkin itse lastani ja jaksoin puolustaa häntä kaikkea negatiivista palautettakin vastaan, mutta nyt tokaluokkalaisena kun kävimme vakavat keskustelut ja tuntuu, että tyttökin antoi periksi ja hommat alkaneet sujua niin kotona taasen ei mikään onnistu. Mulla ei ole enää mitään otetta lapseeni enkä tiedä mitä muuttaisin elämässäni?

 

[minna]

oli aika sekava ja laaja sepustus, sori ei osaa ottaa kantaa...

 

[M Y R K K Y]

Vaikeeta mennä sanomaan missä mennyt vikaan.Eihän sitä voi osoittaa todeksi.
Ja tuo ajattelutapa on vahingollinen,missä itse tehnyt virheen.
Eihän se auta....

Nyt olis hyvä ajatella ettet vaan tee lapsen puolesta liikaa.Saako rangaistukset jos tekee väärin,ettet puolustele liiaksi?

Ehkä kaipaa haasteita..voisiko opettaja tälle jotain?Meillä pojalla on ekstrakirjat,ns lisävihot ja ne ovat vuotta vanhemmille.

 

[väärin?]

ADHD?

 

[Vieras]

oli aika sekava ja laaja sepustus, sori ei osaa ottaa kantaa...

Joo, ei ollut oikein päätä ei häntää.

 

[niina]

no pelkästään kirjoituksesi perusteella, jossa lähinnä kerrotaan siitä miten paljon/vähän lapsesi on ollut päiväkodissa, ei voi mitenkään ottaa kantaa "mitä teit väärin".

 

[tyttöjen äiti]

Onko hän siis sellainen, että kun yrittää keskustella, niin ei saa otetta, koska ei pysty puhumaan kuin lapselle. Onko siis sellainen lapsi, johon ei pysty ottamaan auktoritetti asemaa ja joka yllättää sinut heti, jos yrität ikäänkuin johtaa keskustelua.

 

[B]

Olin kotiäitinä hänen kanssaan 4½-vuotiaaksi asti.
käyttäytymisen kanssa on ollut ongelmia koulussakin. Keksii aina jotain huomionhakuista, koska kokee koulunkäynnin tylsäksi.
Olen mielestäni aina ymmärtänyt kuitenkin itse lastani ja jaksoin puolustaa häntä kaikkea negatiivista palautettakin vastaan

Noissa kohtaa. Liian pitkään kotona ja äidin "ei mun lapsi" asenne kun lapsi häiriköi.

 

[Fleur de la Cour]

Vaikeeta mennä sanomaan missä mennyt vikaan.Eihän sitä voi osoittaa todeksi.
Ja tuo ajattelutapa on vahingollinen,missä itse tehnyt virheen.
Eihän se auta....

Nyt olis hyvä ajatella ettet vaan tee lapsen puolesta liikaa.Saako rangaistukset jos tekee väärin,ettet puolustele liiaksi?

Ehkä kaipaa haasteita..voisiko opettaja tälle jotain?Meillä pojalla on ekstrakirjat,ns lisävihot ja ne ovat vuotta vanhemmille.

No kun nyt esimerkiksi tänään jokaikisestä asiasta olis saanut antaa rangaistuksen. Jos hetkeksikin käännän selkäni niin tekee jonkun asian joka on kielletty ja väärin. Ihan kuin kaksivuotiaan kanssa eläis enkä siis todellakaan itse aio vahtia kuin kaksivuotiasta kun on kerran jo kohta yhdeksän ja taidoissaankin sillä tasolla. Ulkoilumme perheen kesken oli ainoa joka sujui vaikka sinne mennessäkin lapsi protestoi asiaa koko ajan ja osoitti mieltään ettei halua ulkoilemaan. Eli siis emme enää kykene rankaisemaan kun siitä ei ole varsinaista hyötyä, lapsi uhmaa meitä vaikka saisi kuinka kovia rangaistuksia.

 

[Fleur de la Cour]

Olin kotiäitinä hänen kanssaan 4½-vuotiaaksi asti.
käyttäytymisen kanssa on ollut ongelmia koulussakin. Keksii aina jotain huomionhakuista, koska kokee koulunkäynnin tylsäksi.
Olen mielestäni aina ymmärtänyt kuitenkin itse lastani ja jaksoin puolustaa häntä kaikkea negatiivista palautettakin vastaan

Noissa kohtaa. Liian pitkään kotona ja äidin "ei mun lapsi" asenne kun lapsi häiriköi.

Ei se ole 'ei mun lapsi' -asennetta jos haluaa asiallista kohtelua lastaan kohtaan ongelmissa. Ja sitä paitsi koulutuspäivillä viime viikolla luennolla istuessani totesin hiljaa itsekseni, että taisi se mikkosen akka olla sittenkin oikeassa kun päiväkodeissa kehitellään läjäpäin näitä resistenttejä bakteerikantoja joiden kanssa sairaaloissa taistellaan. Joku kai kohta väittää vian olevan siinä, että teen liikaa työtä ja olen paljon poissa ja liian urakeskeinen.

 

[ninaTT]

Kuulostaa siltä, että älyllisesti lahjakas mutta emotionaalisesti vielä kypsymätön lapsi kokee koulun tylsäksi. Koska tunne-elämä on vielä kypsymätöntä, tylsistyminen purkautuu huonolla tavalla.

Kuten k a t a ehdotti, lapselle voisi yrittää tarjota älyllisiä haasteita.

Ja 9-vuotias on vielä sen verran nuori, ettei tuo emotionaalinen kypsymättömyys ole mitenkään yllättävää; joillakin vaa kestää kauemmin kun toisilla. Se voi olla turhauttavaa jos lapsi on älykäs mutta ei viisas mutta mun mielestä tuon ikäisellä ihan normaalia vielä.

 

[poppaliina]

Olin kotiäitinä hänen kanssaan 4½-vuotiaaksi asti.
käyttäytymisen kanssa on ollut ongelmia koulussakin. Keksii aina jotain huomionhakuista, koska kokee koulunkäynnin tylsäksi.
Olen mielestäni aina ymmärtänyt kuitenkin itse lastani ja jaksoin puolustaa häntä kaikkea negatiivista palautettakin vastaan

Noissa kohtaa. Liian pitkään kotona ja äidin "ei mun lapsi" asenne kun lapsi häiriköi.

höpö höpö

:headwall:

 

[Fleur de la Cour]

ADHD?

Ei ole vaan lahjakas lapsi. Tämä on testattu ja tutkittu.

 

[M Y R K K Y]

Vaikeeta mennä sanomaan missä mennyt vikaan.Eihän sitä voi osoittaa todeksi.
Ja tuo ajattelutapa on vahingollinen,missä itse tehnyt virheen.
Eihän se auta....

Nyt olis hyvä ajatella ettet vaan tee lapsen puolesta liikaa.Saako rangaistukset jos tekee väärin,ettet puolustele liiaksi?

Ehkä kaipaa haasteita..voisiko opettaja tälle jotain?Meillä pojalla on ekstrakirjat,ns lisävihot ja ne ovat vuotta vanhemmille.

No kun nyt esimerkiksi tänään jokaikisestä asiasta olis saanut antaa rangaistuksen. Jos hetkeksikin käännän selkäni niin tekee jonkun asian joka on kielletty ja väärin. Ihan kuin kaksivuotiaan kanssa eläis enkä siis todellakaan itse aio vahtia kuin kaksivuotiasta kun on kerran jo kohta yhdeksän ja taidoissaankin sillä tasolla. Ulkoilumme perheen kesken oli ainoa joka sujui vaikka sinne mennessäkin lapsi protestoi asiaa koko ajan ja osoitti mieltään ettei halua ulkoilemaan. Eli siis emme enää kykene rankaisemaan kun siitä ei ole varsinaista hyötyä, lapsi uhmaa meitä vaikka saisi kuinka kovia rangaistuksia.

Ehkä perheneuvola vois olla teidän paikka.
Ja musta sun pitää vahtia nyt häntä kuin 2 veetä.Auttaako puhelimen,tietokoneen ym pelikoneiden poisotto,kaverit,harrastukset tms.?Mitä saa rangaistukseksi?

Saako positiivista palautetta riittävästi?
Onko perheessä tapahtunut muutosta,sisarusta tms???
Harrastaako mitään?

 

[B]

Olin kotiäitinä hänen kanssaan 4½-vuotiaaksi asti.
käyttäytymisen kanssa on ollut ongelmia koulussakin. Keksii aina jotain huomionhakuista, koska kokee koulunkäynnin tylsäksi.
Olen mielestäni aina ymmärtänyt kuitenkin itse lastani ja jaksoin puolustaa häntä kaikkea negatiivista palautettakin vastaan

Noissa kohtaa. Liian pitkään kotona ja äidin "ei mun lapsi" asenne kun lapsi häiriköi.

Ei se ole 'ei mun lapsi' -asennetta jos haluaa asiallista kohtelua lastaan kohtaan ongelmissa. Ja sitä paitsi koulutuspäivillä viime viikolla luennolla istuessani totesin hiljaa itsekseni, että taisi se mikkosen akka olla sittenkin oikeassa kun päiväkodeissa kehitellään läjäpäin näitä resistenttejä bakteerikantoja joiden kanssa sairaaloissa taistellaan.

Jaksoit puolustaa häntä kaikkea negatiivista palautettakin vastaan, toi lause antoi "ei mun lapsi" mielikuvan.

 

[Fleur de la Cour]

no pelkästään kirjoituksesi perusteella, jossa lähinnä kerrotaan siitä miten paljon/vähän lapsesi on ollut päiväkodissa, ei voi mitenkään ottaa kantaa "mitä teit väärin".

No neljä ja puolivuotiaaksi yhteiskunnan palvelujen luota pois ja sittemmin neljä ja puoli vuotta vahvasti yhteiskunnan palvelujen piirissä. Nyttemmin koululaisena aamu-ja iltapäivähoidossa koulupäivän lisäksi. Aika 50/50 mun mielestä.

 

[poppaliina]

Kuulostaa siltä, että älyllisesti lahjakas mutta emotionaalisesti vielä kypsymätön lapsi kokee koulun tylsäksi. Koska tunne-elämä on vielä kypsymätöntä, tylsistyminen purkautuu huonolla tavalla.

Kuten k a t a ehdotti, lapselle voisi yrittää tarjota älyllisiä haasteita.

Ja 9-vuotias on vielä sen verran nuori, ettei tuo emotionaalinen kypsymättömyys ole mitenkään yllättävää; joillakin vaa kestää kauemmin kun toisilla. Se voi olla turhauttavaa jos lapsi on älykäs mutta ei viisas mutta mun mielestä tuon ikäisellä ihan normaalia vielä.

Tämä selvitys kuulostais järkevältä! Itsellekin tuli mieleen, että älyllisesti lahjakas lapsi saattaa turhautua ja siitä johtua häiriökäyttäytyminen. Toisaalta en usko sen olevan ainoa joka asiaan vaikuttaa.
Onko huomattavissa murrosiän alkamisen merkkejä? Ettei olis jo puberteetti alkamassa ja lapsi on aika hukassa oman tunnemaailmansa kanssa.

 

[nyt harmaa]

Voi kuule mulla hyvin samankaltainen tilanne tokaluokkalaisen poikani kanssa. Kaikkeni olen yrittänyt ja apua hakenut, saamatta sitä. Tai no, mun avunpyyntöön vastattiin yrittämällä ottaa lapsi huostaan, onneksi oikeus katsoi asian toisin, koska perusteluja ei ollut. Nyt olemme taas tyhjän päällä. Tilanne on onneksi rauhoittunut huomattavasti, ja pojan päästyä toiminnanohjauksen luokalle, on koulukin alkanut sujua. Eniten tulosta on tuottanut positiivinen palaute pojalle. Mahdollisimman paljon yritämme välttää negatiivista palautetta ja rangaistuksia, ja pyrkiä siihen positiiviseen, ihan pienimmästäkin asiasta. Se on ollut vaikeinta meille vanhemmille, mutta ajan kanssa sen on itsekkin sisäistänyt. Myös se että lapsi tietää että välitämme hänestä kaikista tyhmistä tempuista huolimatta, on auttanut.
Voimia sinulle, äläkä syytä itseäsi missään nimessä!!!! Itse tein sen virheen, ja multa meni vaan turhaa energiaa siihen itseni soimaamiseen. Varmasti olet sinäkin parhaasi tehnyt :hug:

 

[vieras]

Tulee mieleen "liika älykkyys"

 

[Fleur de la Cour]

Onko hän siis sellainen, että kun yrittää keskustella, niin ei saa otetta, koska ei pysty puhumaan kuin lapselle. Onko siis sellainen lapsi, johon ei pysty ottamaan auktoritetti asemaa ja joka yllättää sinut heti, jos yrität ikäänkuin johtaa keskustelua.

Tavallaan, mutta toisaalta taas ei, mutta koska minä ja mieheni ei anneta vedättää eikä siis luovuta auktoriteettiasemasta missään nimessä niin homma on aika hurjaa kun meillä 'keskustellaan'. Se on siis henkisesti hyvin raskasta.

 

[niina]

Mutta et kai itse vaan ajattele että kyseiset hoitoon viemiset tai viemättä jättämiset olisi syynä ongelmiin... Lapsella voi olla ongelmia oli hän kotihoidossa sitten 6vuotta tai vaan 10kk. Ei ole suoraan verrannollisia nuo asiat.

 

[Minttu]

Meillä on aivan samaa pojan kanssa. Hän on nyt 5,5vuotias ja olemme menossa perheneuvolaan.
Olemme keskustelleet neuvolan tädin kanssa ja hoitotätien kanssa. Olen siis ottanut apua vastaan ja keskustellut muidenkin hänen kanssaa tekemisissä olevien kanssa.
Yhtään erimielisyyksiä ei ole ollut mutta onhan se välillä kipeää kuulla kritiikkiä omasta lapsestaan.
Tuota perheneuvolaa/psykologia suosittelen muillekin, ei siellä hulluksi leimata vaan oikeasti halutaan auttaa ahdistunutta lasta/vanhempaa.

 

[nyt harmaa]

ADHD?

Ei ole vaan lahjakas lapsi. Tämä on testattu ja tutkittu.

Minun lapsellani on todettu adhd, ja hän on keskiverto ikäisiään lahjakkaampi testien mukaan.

 

[M Y R K K Y]

Onko hän siis sellainen, että kun yrittää keskustella, niin ei saa otetta, koska ei pysty puhumaan kuin lapselle. Onko siis sellainen lapsi, johon ei pysty ottamaan auktoritetti asemaa ja joka yllättää sinut heti, jos yrität ikäänkuin johtaa keskustelua.

Tavallaan, mutta toisaalta taas ei, mutta koska minä ja mieheni ei anneta vedättää eikä siis luovuta auktoriteettiasemasta missään nimessä niin homma on aika hurjaa kun meillä 'keskustellaan'. Se on siis henkisesti hyvin raskasta.

Entä koulukiusaamista,masennusta....
Ja edelleen -harrastaako jotain??
Onko kaverit muuttuneet,vaihtuneet?

 

[Fleur de la Cour]

Vaikeeta mennä sanomaan missä mennyt vikaan.Eihän sitä voi osoittaa todeksi.
Ja tuo ajattelutapa on vahingollinen,missä itse tehnyt virheen.
Eihän se auta....

Nyt olis hyvä ajatella ettet vaan tee lapsen puolesta liikaa.Saako rangaistukset jos tekee väärin,ettet puolustele liiaksi?

Ehkä kaipaa haasteita..voisiko opettaja tälle jotain?Meillä pojalla on ekstrakirjat,ns lisävihot ja ne ovat vuotta vanhemmille.

No kun nyt esimerkiksi tänään jokaikisestä asiasta olis saanut antaa rangaistuksen. Jos hetkeksikin käännän selkäni niin tekee jonkun asian joka on kielletty ja väärin. Ihan kuin kaksivuotiaan kanssa eläis enkä siis todellakaan itse aio vahtia kuin kaksivuotiasta kun on kerran jo kohta yhdeksän ja taidoissaankin sillä tasolla. Ulkoilumme perheen kesken oli ainoa joka sujui vaikka sinne mennessäkin lapsi protestoi asiaa koko ajan ja osoitti mieltään ettei halua ulkoilemaan. Eli siis emme enää kykene rankaisemaan kun siitä ei ole varsinaista hyötyä, lapsi uhmaa meitä vaikka saisi kuinka kovia rangaistuksia.

Ehkä perheneuvola vois olla teidän paikka.
Ja musta sun pitää vahtia nyt häntä kuin 2 veetä.Auttaako puhelimen,tietokoneen ym pelikoneiden poisotto,kaverit,harrastukset tms.?Mitä saa rangaistukseksi?

Saako positiivista palautetta riittävästi?
Onko perheessä tapahtunut muutosta,sisarusta tms???
Harrastaako mitään?

Ihan normi lapsen arkea meillä koitetaan elellä, vaikka siis minä olen vuorotyöläinen ja se aiheuttaa joitakin ikävyyksiä kuten, että yövuoron aikaan kavereita ei saa kutsua kylään. Muuten tyttö kyllä harrastelee pari-kolme kertaa viikossa säännöllistä harrastusta ja isänsä vie liikuntjuttuihin aina kun ehtii. Kavereita on ja niiden kanssa viettää aikaa aina kun vaan ehtii. Naapurustossa ei valitettavasti ole kavereita joten omalla pihalla ei pahemmin viihdy eli lukee, katsoo telkkaa tai touhuaa omia juttujaan kotosalla mieluiten yksin. On ainoa lapsi. Käy mummuloissa säännöllisesti meidän töiden ja menojen vuoksi. En tiedä jaksetaanko antaa positiivista palautetta kun huomionhakuisuus välillä menee tytöllä överiksi. Nyt on hiihtoloma ja sen ilmeisesti nyt huomaa kun ei ole vissiin tarpeeksi haasteita. Mulla valitettavasti tänä vuonna talviloma eri aikaan kuin tytöllä.