Missä iässä sitä AD/HD:ta voi ryhtyä tutkituttamaan? Milllaisia teidän AD/HD:t oli pienenä?

[se yhden illan äiti]

Lapsi oli vauvana todella rauhallinen ja tyytyväinen. Lähti aikaisin liikkeelle, motorisesti nopea oppimaan. Liikkumaan oppimisen jälkeen rauhallisuus karisi pois. Hermostui, jos ei onnistunut pääsemään tahtomaansa paikkaan tai onnistunut mitä nyt olikaan tekemässä, olkoon kyse lelun tutkimisesta tai ruoan lappomisesta suuhun. Valjaat tuli tarpeeseen niin syöttötuolissa, vaunuissa kuin ruuhkaisissa paikoissa karkailun vuoksi.

Nyt 4-vuotiaana on lyhyt pinnainen. Lyö kun hermostuu, karjuu, hankala saada kontaktia kun suuttuu tarpeeksi, viskoo tavaroita, rämpyttää valoja, rikkoo niitä, heittelee kenkiä, potkii seiniä ja ovia. Uhkaillut karkaamisella ja auton alle juoksemisella. Vaikea totella ohjeita suoraan, kai sitä voisi auktoriteettiongelmaksikin kutsua. Joskus kompromissiin voisi tyytyä. Esim. oven pistäminen kiinni on hänestä tyhmää ja minä käsken pistää sen kiinni saattaa käydä pistämässä sen puoliksi auki, jos olen sulkenut sen. Suuttuessaan on tulta ja tappuraa, myrksyä ja salamoita, sitten saattaa tulla ja halata lujaa, kertoa kuinka rakastaa kovasti. Nips, naps, vaihde päälle ja pois. Karkailee kun ollaan yleisillä paikoilla. Muutaman kerran on meinannut itku päästä. Siihen menee tasan se yksi nanosekuntti, vaikka huutaessa toiselle lapselle, että mennään, viuh!

Pienenä leikit oli taaperokärryillä juoksemista pihassa edestakaisin tai neliön mallista rataa. Keskittyy kyllä lyhyisiin satuihin ihan hyvin. Videoihinkin, kappas kummaa. Legoja ja muita rakennusjuttuja näpertelee kauan. Koko ajan äänessä, äänekäs ja karjuu paljon leikeissä. Juoksee, hyppii sohvilta ja sohville. Odotan milloin lasta ollaan poimimassa palotikkailla pihan korkeimmasta puusta. Keksii uskomattomia tarinoita mitä kaikkea hänelle on tapahtunut. Ja sitten muuten on rehellinen, suoran rehellinen. Esimerkiksi lupasi lahjonnalla mennä omaan sänkyyn kiltisti nukkumaan. Kun isänsä sitten muisti kysyä, että nukkuuko koko yön omassa sängyssään, niin tokaisee naurahtaen. "No en todellakaan, tulen jossain vaiheessa teidän viereen".

Kiukkuinen kuin mikä. Illat ja vauhdin katkaisu, kun on ärtynyt, on vaikeaa. Sillä ei ole väliä kantaako lapsen 100 kertaa omaan sänkyynsä per ilta tai oikeammin meidän sänkyyn, koska ei anna muiden nukkua. Siinä missä se on toisilla tehonnut, tämän kanssa se on jokin tahtojen taistelu. Voitto, joka hänen on saatava.

Tämän lapsen kanssa vaaditaan tosi pitkää pinnaa ja välillä se tuntuu olevan aika työn takana saada. Kuten nyt, tätä kirjoittaessa. Veti uskomattoman juoksukierroksen, huutaa, rääkyy, kiljuu ja riehuu.

Olenko minä kasvattanut lapsen jotenkin väärin?

 

[JONSERED Karhunkantaja]

En usko, että olet kasvattanut väärin.:hug:

Minullakin on tuollainen muksu. Ja kolme muutakin ns. vaativaa lasta. Ja Legoja yläkerta täynnä, että AlQaida saa rakennella...

Omasta kokemuksestani sanoisin, että siinä ekanluokan paikkeilla voi olla hyvä tutkituttaa kunnollisella neuropsykkarilla, että opettajakin saa "käyttöohjeen" lapseen. Ei siis tarvita mitään diagnoosia, vaan apua arkeen.

Itselläni on se hyvä puoli, että olen diagnosoitu adhd-aikuinen ja ehkä sitä kautta pystyn jollain tavalla asettumaan lapsen asemaan ja hoksaamaan, kuinka olisin halunnut itseäni autettavan.

PItkää pinnaa ja huumoria! Ja selkeyttä kaikkeen elämään.

 

[D325OH]

Tärkein hoito on oikea ravinto: LISÄAINEET POIS E621 JA ATSOVÄRIT ERITYISESTI! Omega3, kromi, sinkki, karnosiini ja D3 öljypohjaisena. Aivot tarvii oikeaa ravintoa. Valkoinen vilja ja sokeri pois ruokavaliosta, niin alkaa napero rauhottumaan!

 

[alkuperäinen]

En usko, että olet kasvattanut väärin.:hug:

Minullakin on tuollainen muksu. Ja kolme muutakin ns. vaativaa lasta. Ja Legoja yläkerta täynnä, että AlQaida saa rakennella...

Omasta kokemuksestani sanoisin, että siinä ekanluokan paikkeilla voi olla hyvä tutkituttaa kunnollisella neuropsykkarilla, että opettajakin saa "käyttöohjeen" lapseen. Ei siis tarvita mitään diagnoosia, vaan apua arkeen.

Itselläni on se hyvä puoli, että olen diagnosoitu adhd-aikuinen ja ehkä sitä kautta pystyn jollain tavalla asettumaan lapsen asemaan ja hoksaamaan, kuinka olisin halunnut itseäni autettavan.

PItkää pinnaa ja huumoria! Ja selkeyttä kaikkeen elämään.

Se diagnoosi on sinänsä hyvä, että se selkeyttää asioita muille ihmisille, ettei pääsisi niihin ihmisiin, jotka vain "kuvittelee, että lapsella on jotain, koska se on cool" <--- palstatotuuksia. Olisi varmaan pitänyt mainita vielä alkuperäisessä viestissä, että meillä on miehellä saatu vihdoin aikuisiässä diagnoosi ja lääkitys. Tosin, jotkin asiat muistuttaa miestä todella paljon lapsessa, niin osa on aivan toisenlaista. Mies ei ole koskaan ollut koheltaja ja hirvittävän ylivilkas liikkuvaisessa mielessä. Tekemisissään kyllä, suunnitelmissaan, ajatuksissaan. Jännityksen etsijä ja häntä ei käsketä, häntä pyydetään. Ja saanut samanlaisia raivokohtauksia. Minä itse olen ollut koheltaja, unohtelija, riehuja, ihminen, jonka on edelleen kamalan vaikea keskittyä.

 

[alkuperäinen]

Niin ja kiitos Jonsered

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tärkein hoito on oikea ravinto: LISÄAINEET POIS E621 JA ATSOVÄRIT ERITYISESTI! Omega3, kromi, sinkki, karnosiini ja D3 öljypohjaisena. Aivot tarvii oikeaa ravintoa. Valkoinen vilja ja sokeri pois ruokavaliosta, niin alkaa napero rauhottumaan!

Ei ole noin yksioikoista...

Mutta se on kyllä totta, että addi-aivot tarvitsevat valtavasti energiaa. Itse olen ollut sokeri-vetoinen. Ilman sokeria en olisi ollut lainkaan toimintakykyinen...

Kunnollista ruokaa ja rasvahappoja, riittävän usein ja tasaisesti.

 

[Sassykatti]

Omasta kokemuksestani sanoisin, että siinä ekanluokan paikkeilla voi olla hyvä tutkituttaa kunnollisella neuropsykkarilla, että opettajakin saa "käyttöohjeen" lapseen. Ei siis tarvita mitään diagnoosia, vaan apua arkeen.

Mun mielestä tutkimuksiin kannattaa hakeutua ennen koulun alkua, vaikka käsittääkseni dg:tä ei alle 4-vuotiaalle saakaan. Kun asiat on selvitelty ja kuviot selvillä ennen koulun alkua, on mahdollista saada heti siihen alkuun tarvittavat tukitoimet niin ettei lapsen motivaatio kärsi ja koulun alku sujuu mahdollisimman sujuvasti.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mun mielestä tutkimuksiin kannattaa hakeutua ennen koulun alkua, vaikka käsittääkseni dg:tä ei alle 4-vuotiaalle saakaan. Kun asiat on selvitelty ja kuviot selvillä ennen koulun alkua, on mahdollista saada heti siihen alkuun tarvittavat tukitoimet niin ettei lapsen motivaatio kärsi ja koulun alku sujuu mahdollisimman sujuvasti.

Siinähän se on,"paikkeilla"

 

[alkuperäinen]

Voisin neuvolassa vielä puhua. Tarhassa tietysti tuntevat vesselin, onneksi on siellä hivenen rauhallisempi kuitenkin, esimerkiksi ei kuulemma turvaudu nyrkkeihin yhtä helposti. Ja mitä tulee ravintoon, niin ruokavalio on normaali. Se riittää! Mutta yksin ravinnosta ei takuulla vastaus rauhoittumiselle löydy, tarvitaan tässä muitakin keinoja. Sokerille on uskomattoman perso, selvästi kävisi sillä jos vain saisi sitä syödä niin paljon kuin haluaa. Ei sitä voi kuitenkaan 4-vuotiaalle syöttää. Se hyvä puoli on, että diggailee paljon vihanneksista. Niitä syö eniten ruokaillessa. Ja aromivahvennetta vältetään muutenkin.

 

["mii"]

Meillä on 7kk vauva, joka hermostuu todella herkästi. Suuttuu leluille, hermostuu jos häntä siirretään kun hän haluaa katsoa jotain, ei jaksa oikein yrittää edes uusia motorisia taitoja, koska hermostuu sitä ennen. On kuitenkin kehittynyt motorisesti normaalisti. Olen miettinyt onko lapsen käytös normaalia. Hän rauhoittuu kuitenkin katsoessaan televisiota taa meidän kissaa. Vauvaa piti alkaa viihdyttämään jo tämän ollessa reilu 2 kk.

 

[alkuperäinen]

Lomaa! Saan opiskella rauhassa! Lapset meni yökyläilemään! Upea tunne. Vapaus!

 

[kiekuva kana]

Voi vitsi..ihan kuin olisit mun esikoisesta kirjoittanut.. :O
Oon kuitenkin ajatellut että ei mitään AD/HD-juttuja olisi kun keskittyy esim. satuihin ja elokuviin pitkiäkin aikoja..

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Voi vitsi..ihan kuin olisit mun esikoisesta kirjoittanut.. :O
Oon kuitenkin ajatellut että ei mitään AD/HD-juttuja olisi kun keskittyy esim. satuihin ja elokuviin pitkiäkin aikoja..

Minä saatan keskittyä tuntikausia itseäni kiinnostaviin asioihin... en muista edes syödä tai nukkua.

 

["Heidi"]

Minä saatan keskittyä tuntikausia itseäni kiinnostaviin asioihin... en muista edes syödä tai nukkua.

Mäkin olen tollanen. Ja äijä on varma että mulla on ADHD, se on lukenut asiasta ja väittää että tuo olisi yks oire. Mitä muita oireita aikuisela on? Mä olin lapsena tosi villi, sen mä muistan mut nyt mä olen mielestäni ihan ok, no keskittyä en osaa mihinkään mikä ei kiinnosta mut kun joku kiinnostaa niin sillon se homma menee ihan liiallisuuteen.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

[QUOTE="Heidi";22822896]Mäkin olen tollanen. Ja äijä on varma että mulla on ADHD, se on lukenut asiasta ja väittää että tuo olisi yks oire. Mitä muita oireita aikuisela on? Mä olin lapsena tosi villi, sen mä muistan mut nyt mä olen mielestäni ihan ok, no keskittyä en osaa mihinkään mikä ei kiinnosta mut kun joku kiinnostaa niin sillon se homma menee ihan liiallisuuteen.[/QUOTE]

Aikuisen oireet eivät lapsen oireista juuri eroa... ainoastaan siinä, että aikuinen on voinut oppia käsittelemään ja peittelemään niitä.

Kaikilla ei ole impulsiivisuutta tai ylivilkautta, ne voivat olla olemassa pään sisällä, ihminen näyttää olevan haaveksija ja onneton laapamato ja saamaton vätys, mutta pään sisällä tapahtuu koko ajan niin paljo, ettei sieltä ehdi muuhun maailmaan.

Asiat ja tavarat hukassa, miljoona projektia kesken, sosiaaliset taidot moottorisahan luokkaa, miljoonat ajatukset solmussa, turhautuuhan siinä...

 

[Vilma vasikka]

Meidän 6-vuotiaalla pojalla diagnosoitiin kuukausi sitten ad/hd ja meno kuulostaa samanlaiselta. Poika jaksaa askarrella, rakentaa legoilla... mutta aina on taistelu saada poika korjaamaan jälkensä, ja samat ongelmat myös eskarissa. Meillä aloitettiin lääkitys, mutta en oo oikein tyytyväinen siihenkään... nyt poika haluais vaan askarrella, ulos pitää melkein pakottaa... ja ennen ei meinannut sisällä pysyä ja koko ajan oli touhussa

 

[Mieki]

Mä olen vähän alkanut miettiä josko mun kohta 3-v tytöllä ois jotain adhd-suuntaista. Hän puhuu lähes taukoamatta, on erittäin vilkas, motorisesti ollut aina taitava, mahtava mielikuvitus (neljä varsin todellista mielikuvituskaveriakin). Tarha ja tutut kommentoi että on tosi vilkas. Toisaalta, keskittyy erittäin hyvin kirjoihin ja musiikkiin, maalaamiseen... Muuten on luonteeltaan erittäin perustyytyväinen. Mä oon kallistunut siihen että on vaan vilkas, mutta en sitten tiedä.

Eikö tutkimuksiin ala päästä neljävuotiaasta?Tosiaan kannatta olla asiat selvitettynä ennen koulun allkua ja muutenkin tietysti mahd. nopeasti lapsen ja perheen tukemiseksi

Itselläni olen aikuisena alkanut epäilemään adhd:ta.

 

["Heidi"]

Aikuisen oireet eivät lapsen oireista juuri eroa... ainoastaan siinä, että aikuinen on voinut oppia käsittelemään ja peittelemään niitä.

Kaikilla ei ole impulsiivisuutta tai ylivilkautta, ne voivat olla olemassa pään sisällä, ihminen näyttää olevan haaveksija ja onneton laapamato ja saamaton vätys, mutta pään sisällä tapahtuu koko ajan niin paljo, ettei sieltä ehdi muuhun maailmaan.

Asiat ja tavarat hukassa, miljoona projektia kesken, sosiaaliset taidot moottorisahan luokkaa, miljoonat ajatukset solmussa, turhautuuhan siinä...

Hui, kuulostaa tutulta kaikki. Hitto kun mä en saa edes siivottua vaikka yritän aina aloittaa vaan äijä on ainut joka siivoaa meillä ja mä saan tehtyy just ne jutut jotka on kivoja, muut jää kesken. Innokkaasti aloitan ja sit jään tekemään muuta "hetkeksi". Ja tunnen itteni maailman laiskimmaksi. Hitto jos äijä on oikeessa. Ja poika on huolestuttavasti samanlainen kuin mä. Kannattaako käydä lääkärissä vai onko tähän oikeesti mitään apua? Ja tartteeko toisaalta apua?

 

[Criminal Mind]

Meillä 4 vuotias käy nyt toimintaterapeutilla mutta diagnooseja ei "anneta" ennen 5 ikävuotta, on vielä niin pieni... Sittenkin mennään vasta psykologille tai neurolle.

 

[Penaalin terävin kynä]

[QUOTE="Heidi";22822896]Mäkin olen tollanen. Ja äijä on varma että mulla on ADHD, se on lukenut asiasta ja väittää että tuo olisi yks oire. Mitä muita oireita aikuisela on? Mä olin lapsena tosi villi, sen mä muistan mut nyt mä olen mielestäni ihan ok, no keskittyä en osaa mihinkään mikä ei kiinnosta mut kun joku kiinnostaa niin sillon se homma menee ihan liiallisuuteen.[/QUOTE]

Juu, tuo keskittyminen esim. hyvään kirjaan niin, ettei kuule, vaikka muut puhuttelevat, on ihan normaalia sekä lapselle että aikuisiän adhd:lle. Itselläni yksi oire on lievä luki- ja kirjoitushäiriö sekä kykenemättömyys erottaa oikeaa vasemmasta. Siis erotan, mutta vasta melkoisen pähkäilyn ja muistisääntöjen avulla. Lisäksi aina on tuhat rautaa tulessa, saatan paneutua intohimoisesti pariin kolmeen projektiin kerralla, mutta en sitten onnistu viemään niistä oikein yhtäkään loppuun saakka. Ja kiinnostus lopahtaa sitten jossain vaiheessa, pitkäjänteisyys puuttuu. Itse olen hyvin vilkas ja liikkuvainen myös motorisesti ja paras lääke oman oireyhtymäni rajoittamiseen on liikunta. 1-2 krt päivässä 40 minsaa kunnon hikiliikuntaa auttaa ehdottomasti itseäni. Kofeiinipitoisia juomia en voi juoda lainkaan. Omega-3 lisä on muuten auttanut itselläni. Lisäksi auttaa se ajatus, ettei adhd ole suinkaan pelkästään negatiivinen asia, vaan sitä voi pitää suoranaisena vahvuutena. Ainakaan meidän kanssa ei ole tylsää Toisekseen ihmiset kiittävät minua usein avarakatseisuudesta, en ole nalkuttavaa tyyppiä vaan katson mieheni mokia sormien läpi, sattuuhan niitä jatkuvasti myös itselle Sopiva kumppani auttaa kyllä kummasti pitämään jalat paremmin maanpinnalla, täydentää ihanasti Minulla on lennokkaita ajatuksia ja suunnitelmia ja mieheni sitten toteuttaa ne.
Itse en muuten ollut erityisen väkivaltainen pienenä, olin vain sellainen "naurava häirikkö", joka joutu jatkuvasti luokasta ulos lörpöttelyn ja nauramisen vuoksi. Varsinainen ilopilleri siis, valitettavasti vain vähän väärässä paikassa, eli luokkahuoneessa...

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kofeiinihan rauhoittaa...:O siis addeja. Stimulantit antavat aivoille sen lisäpotkun, joka sekoittaa nentin, mutta tasaa addin.

Hahmotushäiriöt ovat ilmeisesti aika yleisiä, siksi addin kannattaa ajaa Volvolla... tai ainakin hankkia Volvon ratti: näkee heti, kumpi on Vasen ja kumpi Oikea

 

["Heidi"]

Juu, tuo keskittyminen esim. hyvään kirjaan niin, ettei kuule, vaikka muut puhuttelevat, on ihan normaalia sekä lapselle että aikuisiän adhd:lle. Itselläni yksi oire on lievä luki- ja kirjoitushäiriö sekä kykenemättömyys erottaa oikeaa vasemmasta. Siis erotan, mutta vasta melkoisen pähkäilyn ja muistisääntöjen avulla. Lisäksi aina on tuhat rautaa tulessa, saatan paneutua intohimoisesti pariin kolmeen projektiin kerralla, mutta en sitten onnistu viemään niistä oikein yhtäkään loppuun saakka. Ja kiinnostus lopahtaa sitten jossain vaiheessa, pitkäjänteisyys puuttuu. Itse olen hyvin vilkas ja liikkuvainen myös motorisesti ja paras lääke oman oireyhtymäni rajoittamiseen on liikunta. 1-2 krt päivässä 40 minsaa kunnon hikiliikuntaa auttaa ehdottomasti itseäni. Kofeiinipitoisia juomia en voi juoda lainkaan. Omega-3 lisä on muuten auttanut itselläni. Lisäksi auttaa se ajatus, ettei adhd ole suinkaan pelkästään negatiivinen asia, vaan sitä voi pitää suoranaisena vahvuutena. Ainakaan meidän kanssa ei ole tylsää Toisekseen ihmiset kiittävät minua usein avarakatseisuudesta, en ole nalkuttavaa tyyppiä vaan katson mieheni mokia sormien läpi, sattuuhan niitä jatkuvasti myös itselle Sopiva kumppani auttaa kyllä kummasti pitämään jalat paremmin maanpinnalla, täydentää ihanasti Minulla on lennokkaita ajatuksia ja suunnitelmia ja mieheni sitten toteuttaa ne.
Itse en muuten ollut erityisen väkivaltainen pienenä, olin vain sellainen "naurava häirikkö", joka joutu jatkuvasti luokasta ulos lörpöttelyn ja nauramisen vuoksi. Varsinainen ilopilleri siis, valitettavasti vain vähän väärässä paikassa, eli luokkahuoneessa...

Hauskasti kuvailit. Mullakin menee oikea ja vasen aina sekaisin ja äijä kiusaa mua siitä! :O Mutta kiva kuulla että siihenkin on siis syy enkä olekaan tyhmä! Kirjoittaminen välil vaikeeta myös, muisti huono. Mä olin lapsena kamalan utelias, puhelias ja liikuvainen, en väkivaltainen mut paiskoin lelut seinään suuttuessani. Muuten mäkin olin ilopilleri ja varsinki "väärissä paikoissa". Meilläki menee niin etä mä keksin ja äijäkultani toteuttaa! Se sanoo ettei ikinä ole tylsää mun kanssa eikä ikinä tiedä mitä mä keksin ja se nauraa mun sähläyksille. Mokia tulee mut äijä selvittää tilanteet. Se on ihan mun vastakohta. ADHDhan kuulostaa kivalta ja hauskalta tyypiltä, hyvä me!

 

[pikkumy]

Joo, kofeiini rauhottaa, sitä täälläkin mulle kannetaan kun miehellä on tullut raja vastaan mun koheltamista. Saan ite siis rauhassa olla oma itteni ja määrätä muuten tuosta normilääkityksestäni (mulla 2 erilaista adhd-lääkettä, joista toista syön pysyvästi kun osottautu hoitolääkkeeksi melkeinpä kaikille muillekin sairauksilleni), illalla vaan menee välillä överiksi ja huomaan saaneeni energiajuomaa eteen

Keskittyä en osaa minäkään välillä ollenkaan, välillä keskityn niin etten kuule yhtään mitään. Tai näe. Kissakin tietää jo, tulee väillä varmistamaan ihan nenän eteen että tajuatko sä nyt ollenkaan et mä haluan huomiota. Oon pystynyt lukemaan yli tuhat sivusen kirjan lähes yhteen pötköön (jossain piti käydä välissä pakosta ja syödäkin oli pakko), eli kun kiinnostaa niin keskittymistä riittää. Ja täällä ei enää kukaan laske montako projektia mulla on kesken. Osa jopa niin hyvällä mallilla että puuttuu vain joku viimeistelyosuus. Osa aika alussa. Joskus jopa edistyn ja tulee yhtäkkiä valmista iso pino.

Lapsillahan tuo adhd diagnosoidaan vasta kun on 5v, mutta tutkia voidaan jo ennemmin ja periaatteessa tukitoimiakin aloittaa. Periytyy kyllä, eli vanhemman adhd-dg voipi olla suureksi avuksi kun lähdetään oireistoa selvittelemään. Yks mikä kantsii huomata, että ne oireet muuttuu monilla kun ikää tulee lisää, joillain helpottaa, joillain pysyy samana ja joillain pahenee sen lisäksi että ne olemassa olevat oireet muuttaa muotoaan.

Joku kysy niistä aikuisten oireista, tuolla on ihan hyvä listaus sivun lopussa millainen adhd voi olla: adhd-aikuiset, mikä on AD/HD

 

[Penaalin terävin kynä]

Kofeiinihan rauhoittaa...:O siis addeja. Stimulantit antavat aivoille sen lisäpotkun, joka sekoittaa nentin, mutta tasaa addin. /QUOTE]

Ei kyllä oman tai lähipiirini kokemuksen mukaan. Add-potilaita lääkitään amfetamiinijohdannaisilla, mutta ne eivät kyllä vaikuta samoihin reseptoreihin kuin kofeiini. Itselläni on selkeä kofeiiniyliherkkyys ja niin myös lähipiirini ihmisillä, voihan olla, ettei se liity mitenkään adhd:hen, mutta itselleni tulee todella huono olo kofeiinista. Jollain tavalla lamaannuttaa ja toisaalta saattaa saada koko kropan suunnilleen niin jännittyneeseen tilaan, että minulla on pahoinvointia. Ilman kofeiinia olen paljon tasaisempi ja "normaalimpi" ihminen

Joo, Volvoa minulle on ennenkin suositeltu

Niin ja kevyt ja katkonainen uni on myös yksi oire itselläni

 

["piia"]

Meillä tutkimukset alko 5-vuotiaana ja diagnoosi tuli 7v. Oli jo vauvasta asti rauhaton ja todella vaativa. Jos ap.n lapsi tarhassa parempi niin en usko että adhd kyseessä. Nykyään liian helposti vilkkaista lapsista tehdään sairaita. Adhd ei oo pelkkää vilkkautta.