Minusta tuntuu

[Kiitos&anteeksi]

Koska ketään muuta ei kiinnosta, kerron palstalle miltä minusta tuntuu:

Minä olen olemassa vain muiden tarpeita varten. Ketään ei kiinnosta minun tunteet eikä mielipiteet eikä tarpeet. Minulla ei ole mitään omaa arvoa, olen vain itsestäänselvyys ja muita varten. Olen lihava ja muutenkin homssuinen olento, jonka tehtävä on siivota, kantaa ja laittaa ruokaa, pyykätä, tiskata, kuunnella muita ja selvitellä muiden asioita ja tyydyttää miehen tarpeita ja sikäli kaikesta huolimatta tarpeellinen.

Sekä kotona että töissä. Tunteilleni on syynsä.

Kerroin vaikkei ketään kiinnosta. Kiitos kuitenkin.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no herkee rypemästä itse säälistä ja tee jotain. homsuiselle ja lihavalle ulkomuodolle voi tehdä jotain, se on vain omasta halusta kiinni. opetat sen muiden palvomisen ja sanelet selvät säännöt. kuka siivoo kuka tiskaa ja kuka tekee mitä ja milloin. Hankit itsellesi harrastuksen ja jätät ukon vahtimaan tenavia. kukaan ei arvosta eikä tee sinun eteen mitään, jos et itse sitä vaadi

 

[vierailija]

 

[Kiitos&anteeksi]

no herkee rypemästä itse säälistä ja tee jotain. homsuiselle ja lihavalle ulkomuodolle voi tehdä jotain, se on vain omasta halusta kiinni. opetat sen muiden palvomisen ja sanelet selvät säännöt. kuka siivoo kuka tiskaa ja kuka tekee mitä ja milloin. Hankit itsellesi harrastuksen ja jätät ukon vahtimaan tenavia. kukaan ei arvosta eikä tee sinun eteen mitään, jos et itse sitä vaadi

Tää se oli voimaannuttava puheenvuoro. Suurin ongelmahan tässä kaikessa on se että olen päästänyt itseni pulskaan ja homssuiseen olomuotoon. Kun kaiken ajan palvelen muita - en löydä enää intoa enkä energiaa vielä lähteä energisenä vielä omaksumaan uuden terveellsien elämäntavan ja salille.

Ei ole mitään ukkoja kenelle jättää lapset. On miesystävä, mutta hän ei ole mikään lapsenvahti, mutta varmaan jätän hänetkin koska hänestä on vain vaivaa enkä jaksa tässä synkkyydessäni todellakaan hänen tarpeitaan tyydyttää. Koen täydellistä riittämättömyyttä enkä halua että joku edes koskee laardejani. Hän "innostaa" mua salille jne...jättämään herkut. Pitäisi olla hoikempi ja pursuta energiaa. Parempi on olla ilman häntä.

 

[vierailija]

Yksinhuoltajan arkea?

Ei auta kuin löytää se uusi lapsenvahtimies?

Tai karsia lapsille tarjottavan palvelun vaatimustasosta?

 

[vierailija]

Mieti kumpaa sä nyt teet, kierit itsesäälissä vai olet masentunut? Molempiin löytyy apua mutta se vaatii sulta sen, että lopetat puheet ja toimit.

 

[vierailija]

Tottakai sinusta tuntuu kaikki paskalta kun et saa tarpeeksi terveellistä ruokaa ja liikuntaa, aloita pikku muutoksilla esim. pullaa vain joka toinen päivä sitten joka kolmas jne..

 

[Kiitos&anteeksi]

Tottakai sinusta tuntuu kaikki paskalta kun et saa tarpeeksi terveellistä ruokaa ja liikuntaa, aloita pikku muutoksilla esim. pullaa vain joka toinen päivä sitten joka kolmas jne..

Olen kyllä ollut alkuvuoden miehen toiveesta kokonaan ilman karkkeja, pullaa, keksejä tms. Koska voisi alkaa odottaa tuloksia? Liikkumassa käyn 2 kertaa viikossa.

 

[Kiitos&anteeksi]

Mieti kumpaa sä nyt teet, kierit itsesäälissä vai olet masentunut? Molempiin löytyy apua mutta se vaatii sulta sen, että lopetat puheet ja toimit.

Varmaan sekä että. En vielä ole tiedostanut mitä apua tähän tilanteeseen vosin saada. Esim kävelenkö terveyskeskukseen ja kerron nää mun jutut? Olen kuvitellut ettei sieltä löydy apua pahemminkaan voiville.

 

[vierailija]

Paras keino kohti parannusta on hyväksyä tosiasiat. Kaikki kertomasi on tunteiden sävyttämää, joka kertoo ettet ole vielä sinut luomasi kohtalosi kanssa. Niin kauan kuin koet tilanteesi suruna, itsesäälinä, masennuksena, arvottomuutena tms. tunneperäisenä reaktiona et voi päästä eteenpäin elämässäsi.

 

[Kiitos&anteeksi]

Paras keino kohti parannusta on hyväksyä tosiasiat. Kaikki kertomasi on tunteiden sävyttämää, joka kertoo ettet ole vielä sinut luomasi kohtalosi kanssa. Niin kauan kuin koet tilanteesi suruna, itsesäälinä, masennuksena, arvottomuutena tms. tunneperäisenä reaktiona et voi päästä eteenpäin elämässäsi.

Tarkoitatko että minun hyväksyä että tämä on kohtaloni, olla työkone muita varten, ja sen hyväksymällä kokisin jälleen itseni arvokkaaksi ja pääsisin itsesäälistä?

Tiedostan hyvin, että kirjoitukseni oli tunteiden sävyttämää - jopa otsikoin kirjoitukseni niin. Luijan kiitos lähimmäisteni ei tarvitse kärsiä tunteideni vuodatuksesta. Nyt koin pakkoa ilmaista tunteeni anonyymisti palstalla. Normaalisti koen, että minulla ei ole oikeutta tunteisiini ja siksi keskityn pyykkäämiseen ja hymyilen vaikka itkettää.

Tarkoitit varmasti hyvää, mutta en tiedä onko tuo hyvä neuvo ja miten se hyödyttäisi minua.

 

[vierailija]

Ei asia miksikään muutu jos et uskalla vuodattaa tunteitasi niille lähimmäisillesi.

 

[vierailijaAP]

Mä aktiivisesti mieti mitä muut tarvii ja toivoo ja kun joku jotain sanoo, painan sen mieleeni ja pyrin huomioimaan. Miettiikö joku muu mitä mä toivon, kysyykö? Jos joskus toivon esim. että voisiko kaikki tulla syömään samaan aikaan eikä niin että vuorollaan kaikki tulee nostamaan ruuat pöytään ja levittää kaiken ympäri keittiötä ja laittaa kaappeihin, niin välittääkö siitä kukaan? Koko päivän olen siivonnut ja nyt taas on kaikki hujan hajan ja keittiö täynnä leivänmurua yms.

Varmasti vika kasvatuksessa?

 

[vierailija]

no herkee rypemästä itse säälistä ja tee jotain. homsuiselle ja lihavalle ulkomuodolle voi tehdä jotain, se on vain omasta halusta kiinni. opetat sen muiden palvomisen ja sanelet selvät säännöt. kuka siivoo kuka tiskaa ja kuka tekee mitä ja milloin. Hankit itsellesi harrastuksen ja jätät ukon vahtimaan tenavia. kukaan ei arvosta eikä tee sinun eteen mitään, jos et itse sitä vaadi

Harrastuksen hankkiminen tai selvien sääntöjen sanoleminen ei auta siihen, että kukaan rakastaisi tai olisi sinun tunteistasi oikeasti kiinnostunut. En ole ap mutta kärsin vähän samasta. En ryve itsesäälissä enkä ole kenenkään orja mutta joinain hetkinä esim. ystävänpäivänä kylmä totuus tulee vastoin kasvoja, ettei minulla ole ketään ihmistä joka edes joskus kysyisi mitä minulle kuuluu. Olen kyllä mukava työkaveri ym. mutta en siltikään löydä ihmisiä joita oikeasti kiinnostaisi joskus minunkin tunteeni. Mukaan lukien omat vanhemmat oma mies.

 

[vierailija]

Harrastuksen hankkiminen tai selvien sääntöjen sanoleminen ei auta siihen, että kukaan rakastaisi tai olisi sinun tunteistasi oikeasti kiinnostunut. En ole ap mutta kärsin vähän samasta. En ryve itsesäälissä enkä ole kenenkään orja mutta joinain hetkinä esim. ystävänpäivänä kylmä totuus tulee vastoin kasvoja, ettei minulla ole ketään ihmistä joka edes joskus kysyisi mitä minulle kuuluu. Olen kyllä mukava työkaveri ym. mutta en siltikään löydä ihmisiä joita oikeasti kiinnostaisi joskus minunkin tunteeni. Mukaan lukien omat vanhemmat oma mies.

No jo on outo mies ja vanhemmat jos niitä ei kiinnosta mitä sinulle kuuluu.