sen myötä kun myö muutettiin maalle.
Pikkuhiljaa ja ihan huomaamattakin.
Kerrostalossa, kaupungin keskustassa ajoteiden ympäröimälle pihapiirille ei ollut lapsia laittaminen ilman aikuista valvovaa silmää, eli lasten kanssa oli ulkoiltava, halusi tai ei.
Kauppaan, torille, kioskille, kirjastoon, harrastuksiin, eskareihin ja kerhoille oli kävelymatkat, eli niihin tuli käveltyä ihan noin vaan ilman ajatustakaan, että ois pakko ollut olla auto.
Täällä maalla lapset pystyy olemaan pihalla keskenäänkin, ja vaikka pihalla tulee itsekin oltua toki noiden ihan pienempien kanssa ainakin, niin se on sit vaan sellaista olemista varsinkin talviaikaan.
Ei tuo kapea ajotien laita korkeine lumipenkkavalleineen huokuttele kävelylenkeille ja noita pikkuteitä, joita myöden kesällä ajellaan pelloille ja kesämökeille ei talvisin aurata, niin niissä ei pääse eteen- eikä taaksepäin... eli kävelylenkit on poissuljettu mahdollisuus.
Kauppaan on 10km, samoin kirjastoon jne, eli ei mitään mahdollisuutta kävellä niihin lasten kanssa, ei, vaikka noita penkkoja ei oisikaan.
Aina pitää ottaa auto persauksen alle.
Eli taas ois yks asia, mitä mie kaupungissa asumisesta kaipaan: hyötyliikuntaa, tai siis ylipäätään liikkumista jalan paikasta toiseen... Sitä oli paljon helpompi harrastaa kaupungissa.
Ja siellä oli aina jotain katseltavaakin, kun lähti kävelemään.
Jos tonne joskus pienelle lenkille lähteekin, niin varsinkin talvella näkymä on hyvin ykstoikkoinen: lunta silmänkantamattomiin... tai ainakin metsänreunaan saakka.
Pikkuhiljaa ja ihan huomaamattakin.
Kerrostalossa, kaupungin keskustassa ajoteiden ympäröimälle pihapiirille ei ollut lapsia laittaminen ilman aikuista valvovaa silmää, eli lasten kanssa oli ulkoiltava, halusi tai ei.
Kauppaan, torille, kioskille, kirjastoon, harrastuksiin, eskareihin ja kerhoille oli kävelymatkat, eli niihin tuli käveltyä ihan noin vaan ilman ajatustakaan, että ois pakko ollut olla auto.
Täällä maalla lapset pystyy olemaan pihalla keskenäänkin, ja vaikka pihalla tulee itsekin oltua toki noiden ihan pienempien kanssa ainakin, niin se on sit vaan sellaista olemista varsinkin talviaikaan.
Ei tuo kapea ajotien laita korkeine lumipenkkavalleineen huokuttele kävelylenkeille ja noita pikkuteitä, joita myöden kesällä ajellaan pelloille ja kesämökeille ei talvisin aurata, niin niissä ei pääse eteen- eikä taaksepäin... eli kävelylenkit on poissuljettu mahdollisuus.
Kauppaan on 10km, samoin kirjastoon jne, eli ei mitään mahdollisuutta kävellä niihin lasten kanssa, ei, vaikka noita penkkoja ei oisikaan.
Aina pitää ottaa auto persauksen alle.
Eli taas ois yks asia, mitä mie kaupungissa asumisesta kaipaan: hyötyliikuntaa, tai siis ylipäätään liikkumista jalan paikasta toiseen... Sitä oli paljon helpompi harrastaa kaupungissa.
Ja siellä oli aina jotain katseltavaakin, kun lähti kävelemään.
Jos tonne joskus pienelle lenkille lähteekin, niin varsinkin talvella näkymä on hyvin ykstoikkoinen: lunta silmänkantamattomiin... tai ainakin metsänreunaan saakka.
