Tässä ainakin yksi osoitus siitä, että mieheni näkee vaivaa lastemme hauskanpidon vuoksi (viitaten edelliseen keskusteluumme). Toki omalla tavallaan, mutta silti (tai juuri sen vuoksi) lapsistamme kasvaa varmasti tasapainoisia ja onnellisia aikuisia. En minäkään ole vanhemmilleni katkera siitä, että en lapsena päässyt käymään huvipuistossa.
Ja huomenna pelatessani mölkkyä lastemme kanssa, lapsemme ovat varmasti yhtä onnellisia kuin olisivat olleet Särkänniemessä.
Ja huomenna pelatessani mölkkyä lastemme kanssa, lapsemme ovat varmasti yhtä onnellisia kuin olisivat olleet Särkänniemessä.