Siis meillä lapset nukkuivat kesälomalaisten tyyliin reteästi tuonne liki kymppiin, mutta kuopus heräs tietty aiemmin jo syömään. Mie itse nousin ylös kanssa kuudelta jo, ja sit kun kuopus heräili tuossa aamuntunneilla johonkin aikaan, ja muutkin vielä nukkuivat, mie heitin pituelleni tuohon sängylle ja aloin imetellä kuopusta.
No... jotenkin mie siinä sit kai torkahdin... ja vaivuin sit kai ihan umpi-uneen... tai en mie tiiä :ashamed:
Mie näin unta:
On syksy, märkää ja aamuhämärää. Mie oon miehen kyydissä autossa ja myö ajetaan jonnekin. Maisema ei näytä tutulta. Tiellä on vaahteranlehtiä, ja myö tullaan jyrkkään alamäkeen, joka kaartaa. Mie pyydän miestä hiljentämään vauhtia. Sanon, että tie näyttää jäiseltä. Auto alkaa heittelehtimään, ja syöksyy hurjaa vauhtia mutkasta pois tieltä...
Mie herään! Täristää, ja on kauhean kylmä. Vedän peittoa päälleni ja siirrän kuopuksen toiselle rinnalle. Aion sinnitellä hereillä, mutta...
Kohta olen taas unessa. Olen katolla, kerrostalon katolla ja minulla on sylissä pieni vauva, n. 6-8kk. Tiedän lapsen olevan omani, se on tuo tyttö, joka on nyt kohta jo 2v.
Kannan tyttöä, vettä sataa ja katto on liukas. Etsin portaita ja pitelen kiinni liukkaista kaiteista. Alhaalla pihalla on äitejä lapsineen, kukaan ei välitä minusta siellä katolla. Löydän portaat ja alan varovasti laskeutua alas portaita tyttö sylissäni. Portaat päättyy kesken matkan, kiipeän takaisin ylös ja etsin seuraavia portaita. Vesisade yltyy vaan, ja siellä on liukas kulkea.
Aina kun löydän portaat ja pääsen muutamia askelmia alas, portaat päättyy.
Herään ahdistavaan oloon. Yksi pojistani seisoo sängyn vieressä ja kysyy: "Äiti, onks sulla kaikki hyvin?" Myönnän ja mutisen jotain omituisista unista. Siirrän kuopuksen rattaisiin, ja lähden laittamaan lapsille aamupalaa.
Aamu menee tässä omalla painollaan, ja nyt... ihan ykskaks nuo unet tulvahtivat mieleeni, ja ahdistaa taas. Ulkonakin sataa ja on hämärää.
Mistä tää kertoo, vai kertooko mistään?
No... jotenkin mie siinä sit kai torkahdin... ja vaivuin sit kai ihan umpi-uneen... tai en mie tiiä :ashamed:
Mie näin unta:
On syksy, märkää ja aamuhämärää. Mie oon miehen kyydissä autossa ja myö ajetaan jonnekin. Maisema ei näytä tutulta. Tiellä on vaahteranlehtiä, ja myö tullaan jyrkkään alamäkeen, joka kaartaa. Mie pyydän miestä hiljentämään vauhtia. Sanon, että tie näyttää jäiseltä. Auto alkaa heittelehtimään, ja syöksyy hurjaa vauhtia mutkasta pois tieltä...
Mie herään! Täristää, ja on kauhean kylmä. Vedän peittoa päälleni ja siirrän kuopuksen toiselle rinnalle. Aion sinnitellä hereillä, mutta...
Kohta olen taas unessa. Olen katolla, kerrostalon katolla ja minulla on sylissä pieni vauva, n. 6-8kk. Tiedän lapsen olevan omani, se on tuo tyttö, joka on nyt kohta jo 2v.
Kannan tyttöä, vettä sataa ja katto on liukas. Etsin portaita ja pitelen kiinni liukkaista kaiteista. Alhaalla pihalla on äitejä lapsineen, kukaan ei välitä minusta siellä katolla. Löydän portaat ja alan varovasti laskeutua alas portaita tyttö sylissäni. Portaat päättyy kesken matkan, kiipeän takaisin ylös ja etsin seuraavia portaita. Vesisade yltyy vaan, ja siellä on liukas kulkea.
Aina kun löydän portaat ja pääsen muutamia askelmia alas, portaat päättyy.
Herään ahdistavaan oloon. Yksi pojistani seisoo sängyn vieressä ja kysyy: "Äiti, onks sulla kaikki hyvin?" Myönnän ja mutisen jotain omituisista unista. Siirrän kuopuksen rattaisiin, ja lähden laittamaan lapsille aamupalaa.
Aamu menee tässä omalla painollaan, ja nyt... ihan ykskaks nuo unet tulvahtivat mieleeni, ja ahdistaa taas. Ulkonakin sataa ja on hämärää.
Mistä tää kertoo, vai kertooko mistään?
