Minulla on vaikea ongelma :( :( :(!

[Apuja]

Olen nykyään koko ajan vihainen. Rähjään ja nalkutan miehelle ja teineille - nuorimmalle en niinkään. Voin itse pahoin. Yksinänikin kiukustun levälleen jätetyistä tavaroista ym. Olen uupunut, kireä, väsynyt. Etenkin ennen kuukautisia puurran kotitöitä niin kauan kuin pystyn kivuiltani kävelemään - enkä edes liioittele. Meillä on iso perhe ja iso talo. Väsyn kotitöihin ja väkimäärään. Niin paljon kuin perhettäni rakastankin. Teinin seurustelukumppani on tosi kiva, mutta mielessäni väsyn häneenkin, kun viettävät meillä paljon aikaa. Ja itse olen heitä kehottanut tuntemaan itsensä tervetulleiksi meille aina... Olen liian auttavainen ja kiltti. Järjestän mukavia asioita muille. Nyt tuntuu, etten halua tehdä mitään enkä nähdä ketään. Olen miehelle vihainen kaikesta mahdollisestta ja mahdottomasta. Parisuhteelle eI tietenkään ole hyväksi.

on sellainen olo, etten ole ansainnut äitienpäivää. Mikään marttyyri en ole, vaan oikeasti olen ollut about 1/2v ihan kamala. Sitä ennen käsittääkseni olen ollut paljon mukavampi. Kuolemantapauksia on ollut perhepiirissä. Ikääkin on 40+ eli mikään nuoruuskriisikään ei ole kyseessä. Työ ei minua uuvuta. Työstäni pidän.

keksiikö joku jotain tämmöiseen tilanteeseen? Mitä ihmettä voin tehdä? Mistä voisi johtua?

 

[V]

Olet ylirasittunut,teetkö kaikki kotihommat yksin vai oletko jakanut töitä?

 

[kokemusta]

No ei ihme että oot väsynyt jos joudut kaiken aikaa huolehtia muista...Musta vaikuttaa että sulla on masennusta, jo niiden kuolemantapaustenkin vuoksi. Mullakin on ollut ennen kuukautisia tosi paha olla henkisesti, joten tiedän millaista se on, mutta masennuksen kokeneena kehottaisin varaamaan ajan lääkärille et saisit mielialaa tasottavan lääkityksen.

 

[Tallu -]

Ota nyt joku viikonloppu ihan omaa aikaa, niin saat ladata akkujasi, sillä ne kuulostavat olevan nyt aika tyhjinä.

 

[Ap]

Olet ylirasittunut,teetkö kaikki kotihommat yksin vai oletko jakanut töitä?

Kyllä olen ylirasittunut. Meillä käy kuitenkin siivooja viikottain. Talo vain on iso ja olen hiukan turhan tarkka. Teinejä on vaikea patistaa hommiin... Menee juuri nalkuttamiseksi ja suutun. Ruokaa tarvitaan 5+poikaystävä-henkisessä perheessä aika paljon ja vieraita mies kutsuu yhtenään. Olen kyllä aika poikki ja tyytymätön elämääni. Enkä tuo sitä esiin kovin hyvin. Ennen olin iloinen ja kiva luonne - ja ulkopuolisille sitä edelleen. Nyt kotona tuntuu olevan itselläkin kurjaa.

 

[Ap]

No ei ihme että oot väsynyt jos joudut kaiken aikaa huolehtia muista...Musta vaikuttaa että sulla on masennusta, jo niiden kuolemantapaustenkin vuoksi. Mullakin on ollut ennen kuukautisia tosi paha olla henkisesti, joten tiedän millaista se on, mutta masennuksen kokeneena kehottaisin varaamaan ajan lääkärille et saisit mielialaa tasottavan lääkityksen.

Surua ainakin. Voi olla masennustakin. Tosin nukun ja syön ihan hyvin. En itke enkä mieti itsetuhoisia. Olo vain on harmaa ja uupunut. Lääkärikäynti ei olisi pahitteeksi monessakin mielessä. Jokohan tässä vaiheessa voi olla hormonit jotenkin sekaisin?

 

[Ap]

Ota nyt joku viikonloppu ihan omaa aikaa, niin saat ladata akkujasi, sillä ne kuulostavat olevan nyt aika tyhjinä.

Voi luoja, miten ihana ajatuskin... Kaipaisin hiljaisuutta ja lepoa sekä mahdollisuuden ajatella itseäni välillä. Kipeästi itse asiassa.

 

Kuka sen ruuan kaupasta rahtaa ?

 

[ev]

olet rasittunut... yritä ottaa boheemimmin, älä rasitu kaikista sotkuista joita kotona on. elämään kuuluu elämämisen jäljet. laitat teini hommiin, jos ei tee, menettää jonkin etuutensa tmv. tee helppoja ruokia, pakasteesta saa halvalla mm. hyvän seoksen josta tehdä keittoa, perunat, porkkanat ym on valmiina siinä. senkus lisää vettä ja vaikka jauhelihaa. ja ihan on ku oma tekemää. perunat ym on siinä isoja, ei sellaista pikkutihrua kuin pakasteessa yleensä.

opettele rentoutumaan. istut alas jos sille tuntuu. tiedän mistä puhun koska olen tehnyt tämän itsekin. nykyään osaan istua alas ja ottamaan oman aikani jos sille tuntuu. olen onnellinen ja hyväntuulinen nykyisin. toki joskus hommat ns. kaatuu päälle mutta sekin on vain elämää. tsemppiä sinulle!

 

[Ap]

Kuka sen ruuan kaupasta rahtaa ?

Mies useimmiten. Ja kyllä hän parhaansa tekee muutenkin. Nuorimmainen vaatii aika paljon huomiota. Mies hoitaa harrastuskuskaamiset ja kauppa-asiat. Minä oikeastaan pääosin muut. Moni teistä tietääkin, mikä on pyykkimäärä, kun on pieni lapsi ja pari teiniä, joilla vaatetta ja urheilukampetta piisaa. En silti halua ylikorostaa työmäärääni. Moni muukin puurtaa kotona. Ihmettelen eniten ärtymystä, suuttumusta ja jotain epämääräistä kiukkua.

 

[Ap]

olet rasittunut... yritä ottaa boheemimmin, älä rasitu kaikista sotkuista joita kotona on. elämään kuuluu elämämisen jäljet. laitat teini hommiin, jos ei tee, menettää jonkin etuutensa tmv. tee helppoja ruokia, pakasteesta saa halvalla mm. hyvän seoksen josta tehdä keittoa, perunat, porkkanat ym on valmiina siinä. senkus lisää vettä ja vaikka jauhelihaa. ja ihan on ku oma tekemää. perunat ym on siinä isoja, ei sellaista pikkutihrua kuin pakasteessa yleensä.

opettele rentoutumaan. istut alas jos sille tuntuu. tiedän mistä puhun koska olen tehnyt tämän itsekin. nykyään osaan istua alas ja ottamaan oman aikani jos sille tuntuu. olen onnellinen ja hyväntuulinen nykyisin. toki joskus hommat ns. kaatuu päälle mutta sekin on vain elämää. tsemppiä sinulle!

Kiitos hyvästä tekstistä! Ruuanlaitossa olen jo aika tehokas ja teen tosi isoja keittoja, kastikkeita ym. Siivouspuoli on iso ongelma, koska olen alkoholistiperheestä ja se seuraa minua edelleen. Meillä oli aina tosi sotkuista, ei ollut kunnon ruokaa ja raha-asiat olivat vinksinvonksin. Nyt itse aikuisena olen mennyt toiseen äärilaitaan - haluan kauneutta, siisteyttä ja rauhallisuutta. Ärsyynnyn, jos sitä ei ole ja väsyn, kun yritän sitä yksin laittaa.

 

[One large coffee to go]

Voisikos niille teineille laittaa ruuanlaittovuorot, 1 ilta viikossa /teini, ja poikaystävä mukaan kokkaamaan kun kerran teillä syökin.
Otatko koskaan ihan tietoisesti itsellesi sitä omaa aikaa? Sellaista "nyt en ole vastuussa kenestäkään koko päivänä/iltana/viikonloppuna"-aikaa? Entä oletko mielestäsi käsitellyt ja surrut nuo kuolemantapaukset vai voisiko suru purkautua mm. noin?

 

[anni*]

Olen nykyään koko ajan vihainen. Rähjään ja nalkutan miehelle ja teineille - nuorimmalle en niinkään. Voin itse pahoin. Yksinänikin kiukustun levälleen jätetyistä tavaroista ym. Olen uupunut, kireä, väsynyt. Etenkin ennen kuukautisia puurran kotitöitä niin kauan kuin pystyn kivuiltani kävelemään - enkä edes liioittele. Meillä on iso perhe ja iso talo. Väsyn kotitöihin ja väkimäärään. Niin paljon kuin perhettäni rakastankin. Teinin seurustelukumppani on tosi kiva, mutta mielessäni väsyn häneenkin, kun viettävät meillä paljon aikaa. Ja itse olen heitä kehottanut tuntemaan itsensä tervetulleiksi meille aina... Olen liian auttavainen ja kiltti. Järjestän mukavia asioita muille. Nyt tuntuu, etten halua tehdä mitään enkä nähdä ketään. Olen miehelle vihainen kaikesta mahdollisestta ja mahdottomasta. Parisuhteelle eI tietenkään ole hyväksi.

on sellainen olo, etten ole ansainnut äitienpäivää. Mikään marttyyri en ole, vaan oikeasti olen ollut about 1/2v ihan kamala. Sitä ennen käsittääkseni olen ollut paljon mukavampi. Kuolemantapauksia on ollut perhepiirissä. Ikääkin on 40+ eli mikään nuoruuskriisikään ei ole kyseessä. Työ ei minua uuvuta. Työstäni pidän.

keksiikö joku jotain tämmöiseen tilanteeseen? Mitä ihmettä voin tehdä? Mistä voisi johtua?

ihan kuin minä! 40+:kin vielä.
tosin mulla harvoin on muuten kuin viikko ennen kuukautisia. tosin välillä väsyy tohon lasten keskenään kinaamiseen ja esimurkkuikäisen jankkaamiseen ja silloin kun tulee sammakoita suusta.
mulle auttaa liikunta, puutarhassa RAUHASSA puuhastelu, luontaistuotteet ja naisystävät kun oikeen ketuttaa koti olot.
ja just toi ipanoitten siivottomuus ahdistaa eniten kun pms-oireet on pahimmillaan. arggh

 

[ev]

Minä en kanssa voi välittää äitienpäivästä, kun en ole ollut aina kovin häävi äiti lapselleni. Minusta saisi ohittaa koko äitienpäivän.

 

[Ap]

Voisikos niille teineille laittaa ruuanlaittovuorot, 1 ilta viikossa /teini, ja poikaystävä mukaan kokkaamaan kun kerran teillä syökin.
Otatko koskaan ihan tietoisesti itsellesi sitä omaa aikaa? Sellaista "nyt en ole vastuussa kenestäkään koko päivänä/iltana/viikonloppuna"-aikaa? Entä oletko mielestäsi käsitellyt ja surrut nuo kuolemantapaukset vai voisiko suru purkautua mm. noin?

Voi yrittää.. Poikaystävä on miestä auttanut pihahommissa ja mukava on kyllä. Liian vähän on omaa aikaa - likimain nolla. Kotona en osaa lepäämään asettua . Kuolemantapauksista toinen oli isäni äkillinen kuolema vasta hieman yli 60v:na. Surua en ole ehtinyt käsitellä oikeastaan lainkaan. Järjestin hautajaiset ym.

 

[Ap]

Olen nykyään koko ajan vihainen. Rähjään ja nalkutan miehelle ja teineille - nuorimmalle en niinkään. Voin itse pahoin. Yksinänikin kiukustun levälleen jätetyistä tavaroista ym. Olen uupunut, kireä, väsynyt. Etenkin ennen kuukautisia puurran kotitöitä niin kauan kuin pystyn kivuiltani kävelemään - enkä edes liioittele. Meillä on iso perhe ja iso talo. Väsyn kotitöihin ja väkimäärään. Niin paljon kuin perhettäni rakastankin. Teinin seurustelukumppani on tosi kiva, mutta mielessäni väsyn häneenkin, kun viettävät meillä paljon aikaa. Ja itse olen heitä kehottanut tuntemaan itsensä tervetulleiksi meille aina... Olen liian auttavainen ja kiltti. Järjestän mukavia asioita muille. Nyt tuntuu, etten halua tehdä mitään enkä nähdä ketään. Olen miehelle vihainen kaikesta mahdollisestta ja mahdottomasta. Parisuhteelle eI tietenkään ole hyväksi.

on sellainen olo, etten ole ansainnut äitienpäivää. Mikään marttyyri en ole, vaan oikeasti olen ollut about 1/2v ihan kamala. Sitä ennen käsittääkseni olen ollut paljon mukavampi. Kuolemantapauksia on ollut perhepiirissä. Ikääkin on 40+ eli mikään nuoruuskriisikään ei ole kyseessä. Työ ei minua uuvuta. Työstäni pidän.

keksiikö joku jotain tämmöiseen tilanteeseen? Mitä ihmettä voin tehdä? Mistä voisi johtua?

ihan kuin minä! 40+:kin vielä.
tosin mulla harvoin on muuten kuin viikko ennen kuukautisia. tosin välillä väsyy tohon lasten keskenään kinaamiseen ja esimurkkuikäisen jankkaamiseen ja silloin kun tulee sammakoita suusta.
mulle auttaa liikunta, puutarhassa RAUHASSA puuhastelu, luontaistuotteet ja naisystävät kun oikeen ketuttaa koti olot.
ja just toi ipanoitten siivottomuus ahdistaa eniten kun pms-oireet on pahimmillaan. arggh

Olen tuota hormonipuolta siksi miettinyt, kun ennen kuukautisia pahenee kovasti.. Muutenkin olen muuttunut kyllä, mutta siivoaminen ja ärtyisyys = kiukkuaminen pahenevat ennen kuukautisia selvästi. Pihahommat minullakin jotenkin lievittävät ja ah HILJAISUUS...

 

[Ap]

Minä en kanssa voi välittää äitienpäivästä, kun en ole ollut aina kovin häävi äiti lapselleni. Minusta saisi ohittaa koko äitienpäivän.

Niin aina ennen olen sitä odottanut ja pitänyt tärkeänä. Pohjimmiltani tiedän ja näen lapsistani, että olen ollut heille hyvä äiti. Nyt vain on pinna niiiiin kireä. Esikoinen taas tänään valitteli tapahtunutta muutosta. Siitä tulee itselle tosi syyllinen olo. Tsemppiä sinulle!

 

[Ap]

Kiitos teille ihmiset hyvistä vastauksistanne! Jotenkin kannusti saada ymmärrystä asiassa, jossa ei nyt itsetunto hääppöinen juuri tällä hetkellä ole. Omaa aikaa on revittävä vaikka kiven kolosta, lääkäriin meno on edessä joka tapauksessa. Kai sitä rentoutta ja itsehillintääkin on opeteltava (makaan tässä sängyssä fleece-peiton alla, vaikka "pakko" olisi mennä öljyämään puutarhakalusteita ja terassia.. ).

 

[kitt]

Kuulostaa ihan meidän äidiltä, kun sillä alkoivat vaihdevuodet. Ja hänkin oli silloin vasta tasan 40 vuotta. Meillä oli puolisen vuotta ihan kamalaa, kun äiti oli koko ajan "riehumassa". Että kannattaa tosiaan mennä sinne lääkäriin, jos se vika olisi tosiaan vain hormoneissa. Muistan siis vieläkin tuon ajan vaikka sitä on jo vajaa 10 vuotta aikaa.

Mutta ilman muuta ei oma aikakaan ole sinulle pahitteeksi!

 

[Ap]

Kuulostaa ihan meidän äidiltä, kun sillä alkoivat vaihdevuodet. Ja hänkin oli silloin vasta tasan 40 vuotta. Meillä oli puolisen vuotta ihan kamalaa, kun äiti oli koko ajan "riehumassa". Että kannattaa tosiaan mennä sinne lääkäriin, jos se vika olisi tosiaan vain hormoneissa. Muistan siis vieläkin tuon ajan vaikka sitä on jo vajaa 10 vuotta aikaa.

Mutta ilman muuta ei oma aikakaan ole sinulle pahitteeksi!

iIK! Voisikohan oikeasti jo olla siitä kyse? Sellaista olen yhtenä vaihtoehtona miettinyt itsekin....

 

[Ap]

Olen alkanut miettiä omaa asuntoa lähistöltä. En siis eroa tms., vaan poislähtöä arjesta välillä. Saisi muu perhe kokea, miltä tuntuu, kun pitää asiat tehdä itse. Toisaalta tiedän, että kaikki olisi edessäni, kun palaisin. Haaveilen omasta kauniista, siististä ja hiljaisesta turvapaikasta... Nuorimmaisen vuoksi taitaa olla mahdoton haave. Hemmetti, milloin ihminen saisi ajatella itseään vaihteeksi. Elämäni valuu hukkaan!

 

[Ap]

Nosto

 

[noh]

Minä olen samanikäinen eli 40+ ja samanlaisia tunteita. Teen raskasta työtä, mutta minulla on vain 2 lasta ja niiden kaverit ja lasten harrastukset jne. Koti on oltava siisti, muuten ahdistun ja ahdistun pelkästä siivoamisesta jo. Tiuskin miehelle ja lapsille ja en vaan jaksa. Kärsin myös fyysisistä oireista ja epäilen eläväni jotain esivaihdevuosiaikaa nyt. Muutakaan selitystä en tälle keksi :/

 

[ok]

Olen alkanut miettiä omaa asuntoa lähistöltä. En siis eroa tms., vaan poislähtöä arjesta välillä. Saisi muu perhe kokea, miltä tuntuu, kun pitää asiat tehdä itse. Toisaalta tiedän, että kaikki olisi edessäni, kun palaisin. Haaveilen omasta kauniista, siististä ja hiljaisesta turvapaikasta... Nuorimmaisen vuoksi taitaa olla mahdoton haave. Hemmetti, milloin ihminen saisi ajatella itseään vaihteeksi. Elämäni valuu hukkaan!

Joku kesämökki oliskin hieno sulle.. Ota vaikka joku viikonloppupaketti Tallinnaan, laiva + hotelli, joskus pääsee muistaakseni ihan 50 e:lla. Jos siis asut etelässä.

 

[Niin]

Olet päätynyt kaikkien mukavaksi kotitalouskoneeksi etkä ole itse asiaan ihan syytön. Hommat pitää jakaa uudelleen teidän perheessä. Jokaisele tietty järkevä ja kohtuullinen määrä töitä. Anna kodin mennä hunningolle. Jos tulee huutoa niin sitten tulee ja sanot että siivoa itse. Tulet nauttimaan niin paljon enemmän elämästäsi kun sinulla on aikaa itselle. Älä määrittele itseäsi vain vaimoksi ja äidiksi ja huoltajaksi. Ala määritellä itseäsi yksilöksi. Tee lista niistä asioista joista nautit ja jotka ovat puhtaasti itsekkäitä nautintoja. Sitten otat aikaa niille väkisin ja teet niitä. Etkä vain oskus vaan koko ajan ja säännöllisesti.

Siis sähän olet vielä nuori nainen! Sulla on vuosia vaihdevuosiin jne. Nämä ongelmat joita sulla on on pitkälti päänsisäisiä ja sitä että annat itsesi tulla käytetyksi hyväksi. Otapa nyt lusikka kauniiseen käteen ja muutu itsekkääksi ihmiseksi, kyllä varmaan tulee vastalauseita mutta nyt on oikeasti jo sinun vuorosi.