M
Mortisia
Vieras
Mieheni on erittäin mustasukkainen,ei ole ikinä lyönyt mutta uhkailee kaikenlaisella. Tekee sääntöjä mitä saan ja en saa tehdä,tässä esimerkki:
Saan: -käydä äitini luona kerran viikossa (matkaa 30km,menee bensaa)
-käydä kahvilla kaverini luona kerran viikossa kaikki lapset mukana
-käydä kaupassa
-koirien kanssa lenkillä
En saa: -käydä muualla kun noissa edellämainituista
-ostaa omilla rahoillani mitään ilman lupaa
-puhua miesten kanssa kaupassa tai lenkillä
En voi muuttaa pois koska minulla on luottohäiriö enkä saa asuntoa.
En edes uskalla puhua erosta kun mies heti raivostuu ja rikkoo kaiken.
En tiedä mitä tapahtuisi lapsille jos minulle sattuisi jotain.
En voi kertoa kenellekään millaista meillä on,kerran isäni sanoi miehelle että ei pidä tavasta jolla mies puhuu minulle ja lapsille. Sen jälkeen mies on huutanut minulle aina kun olen menossa vanhempieni luokse.
Joskus mies on puhunut itsemurhasta ja suoraan sanottuna minua helpotti ajatus
Hänella on paha olla,on masentunut (kai? en tiedä kun e käy lääkärillä) .
Onneksi minulla on netti käytössä,mies ei oikein tiedä mitä palstoja on olemassa ja että kirjoittelen tänne.
Olen joskus purkanut tännekin pahaa oloani ja haukkunut teitä muita,pyydän anteeksi sitä.
Olen luultavasti kiinni tässä lopun elämääni,oli minulla hyvä elämä 20 vuotiaaksi asti. Lapsiani rakastan yli kaiken,he ovat huomanneet että olen välillä surullinen mutta eivät tiedä mistä johtuu kun eivät juuri näe isäänsä. Hän pysyttelee omissa oloissaan kun on töistä kotona.
Joskus ajattelen että ansaitsen tämän kun olen pettänyt,valehdellut ja elänyt hurjaa elämää nuorena. Ex-mieheni sanoi kun erottiin että tulen saamaan kostoni joskus.. Petin siis entistä miestä tämän nykyisen takia.
Tyhmä olen!
Nyt ette varmasti usko sanaakaan kertomaani mutta en välitä,kerroin silti ja itse tiedän että tämä on elämääni.
Ja älkää käskekää hakemaan asuntoa,sellaista en saa. Ja minun mukana tulee 3 lasta ja kaksi isoa koiraa,niitä ei yksiöön tungeta.
Rahaa eikä ammattia ei ole,ei tuo päästä kouluun. Töissä kävin vähän aikaa mutta mies ei halunnut kuskata lapsia päiväkotiin ja minä en aina ehtinyt joten jäin kotiin.
Saan: -käydä äitini luona kerran viikossa (matkaa 30km,menee bensaa)
-käydä kahvilla kaverini luona kerran viikossa kaikki lapset mukana
-käydä kaupassa
-koirien kanssa lenkillä
En saa: -käydä muualla kun noissa edellämainituista
-ostaa omilla rahoillani mitään ilman lupaa
-puhua miesten kanssa kaupassa tai lenkillä
En voi muuttaa pois koska minulla on luottohäiriö enkä saa asuntoa.
En edes uskalla puhua erosta kun mies heti raivostuu ja rikkoo kaiken.
En tiedä mitä tapahtuisi lapsille jos minulle sattuisi jotain.
En voi kertoa kenellekään millaista meillä on,kerran isäni sanoi miehelle että ei pidä tavasta jolla mies puhuu minulle ja lapsille. Sen jälkeen mies on huutanut minulle aina kun olen menossa vanhempieni luokse.
Joskus mies on puhunut itsemurhasta ja suoraan sanottuna minua helpotti ajatus
Hänella on paha olla,on masentunut (kai? en tiedä kun e käy lääkärillä) .Onneksi minulla on netti käytössä,mies ei oikein tiedä mitä palstoja on olemassa ja että kirjoittelen tänne.
Olen joskus purkanut tännekin pahaa oloani ja haukkunut teitä muita,pyydän anteeksi sitä.
Olen luultavasti kiinni tässä lopun elämääni,oli minulla hyvä elämä 20 vuotiaaksi asti. Lapsiani rakastan yli kaiken,he ovat huomanneet että olen välillä surullinen mutta eivät tiedä mistä johtuu kun eivät juuri näe isäänsä. Hän pysyttelee omissa oloissaan kun on töistä kotona.
Joskus ajattelen että ansaitsen tämän kun olen pettänyt,valehdellut ja elänyt hurjaa elämää nuorena. Ex-mieheni sanoi kun erottiin että tulen saamaan kostoni joskus.. Petin siis entistä miestä tämän nykyisen takia.
Tyhmä olen!
Nyt ette varmasti usko sanaakaan kertomaani mutta en välitä,kerroin silti ja itse tiedän että tämä on elämääni.
Ja älkää käskekää hakemaan asuntoa,sellaista en saa. Ja minun mukana tulee 3 lasta ja kaksi isoa koiraa,niitä ei yksiöön tungeta.
Rahaa eikä ammattia ei ole,ei tuo päästä kouluun. Töissä kävin vähän aikaa mutta mies ei halunnut kuskata lapsia päiväkotiin ja minä en aina ehtinyt joten jäin kotiin.
. 
