Minulla on ongelma. Haluaisin aloittaa blogin, MUTTA...

["Lucy"]

Kun haluaisin tehdä sen ilman että kukaan tunnistaisi minua... Olen ihan suht perus nuori nainen, kiinnostunut vaatteista (en ole muodin orja enkä osta kaikkea "viimeisintä huutoa"), koruista (teen jonkin verran myös itse helmistä koruja), ruoanlaitosta ja leipomisesta, historiasta, ympäri suomen matkustelusta ja teatterien, museoiden ja muiden nähtävyyksien kiertelystä, kirjoista, elokuvista jne...

Ja siis ongelma on se, että miten pysyä tunnistamattomana.. Haluaisin kuitenkin laittaa blogiini itse ottamiani kuvia kaikesta, ja kertoa mielipiteistäni, koska kaipaan myös paikkaa, jonne kertoa mielipiteitäni, jotka saattavat olla aika radikaalejakin välillä.. Ja muutenkin haluaisin kertoa elämästäni, siitä mitä minulle kulloinkin tapahtuu jne..

Kun kyllähän ihminen on aika helposti tunnistettavissa, esim. jos vaikka laittaisin itsestäni jotain vaatekuvia, vaikka rajaisin siitä pään pois, niin helposti joku tuttu saattaisi minut tunnistaa jostain tietystä vaatteesta tai jopa kropasta...

Tai jos teen korun, ja laitan siitä kuvan, ja sitten moni ihminen näkee sen minun päälläni kun käytän sitä...

Tai jos vaikka kuvaan laittamaani ruokaa/leipomuksiani, niin tarkasti pitäisi rajata ettei vain asunnosta näy mitään mistä voisi tunnistaa...

Tai jos kerron vaikka missä olen käynyt ja mitä tehnyt, niin helposti joku tuttu saattaa tajuta että minähän se olen... Jne, jne, jne

Niin... Jotain mielipiteitä? Ehkä pointtini tässä on se, että te, jotka pidätte blogia, jonne lisäätte ihan omia kuvianne ja kaikkea, niin tunnistaako teitä koskaan kukaan tuntematon? Miten kaverit/muu lähipiiri on suhtautunut jos on löytänyt bloginne? Onko teitä koskaan häirinnyt se, että teidät tunnistetaan, ja miten suhtauduitte ja mitä ajattelitte siitä kun blogin aloititte?

Kun en haluaisi omasta blogistani pelkästään sellaista "kukkia ja auringonpaistetta koko elämä, tässäpä muffiniresepti"- tyylistä liirumlaarumia, vaan kaikkea mitä jo edellä mainitsin...

 

["Lucy"]

Nostellaanpa, jos tähän tänään joku innostuisi vastaamaankin..

 

[Ricky]

Niin, ihan vain haluan huomauttaa, että todennäköisesti joku sinut tunnistaa. Toisaalta, sinun kannattaa myös muistaa, että luultavasti tulet pettymään ja hämmästymään siitä, kuinka harvaa blogisi kiinnostaa tai kuinka vähän ihmiset sitä lukevat. Blogeja on blogisfäärissä niin paljon, että minun on hyvin vaikea kuvitella, että alkuinnostuksen jälkeen (tietenkin ilmoittaisit blogisi blogilistalle) kukaan blogiasi lukisi jos siellä ei olisi jotain todella mehevää matskua. ja jos pelkäät tunnistamista, miksi kirjoitat mitään nettiin? Jos haluat huomiota, silloin kirjoitat nettiin ja joku voi sinut tunnistaa. jos et halua tunnistamista, kirjoita vanhanaikaista päiväkirjaa.

 

[Peyote]

No mun kokemus on se, että blogeja kun on niin paljon, niin isompi haaste on saada blogille lukijoita kuin olla tunnistamaton.

 

[Ricky]

Peyote, juuri näin. Mun mielestä on oikein kiva, että on olemassa mahdollisuus jakaa blogilla kavereille ja ehkä muillekin omia mielipiteitään, vaikka sitten niistä vaatteista. Mutta ei kannata kuvitella, että siitä blogista tulisi yhtäkkiä valtakunnanlaajuinen ilmiö, jonka mysteeripäivittäjän uusinta kirjoitusta ihmiset kahvipöydissä odottaisivat kärsimättöminä.. itse luen blogeja ahkerasti, muutaman tutun bloginpitäjän olen tunnistanutkin vahingossa, ja kyllä "tusinablogi" on aika kertakäyttötavaraa. Kerran lukee mitä mieltä joku nyt on housuista, ja samanlaisia on 13 tusinassa. Eikä se ole huono asia, se on nykyaikaa!

 

[Ricky]

unohdin vastata kysymykseen, siis olen pitänyt blogia. Kirjoitin sinne aika lailla henkilökohtaisia asioitani ja käytin sitä tunteiden purkamiseen. Kukaan ei tunnistanut ja lukijoita oli 12 vuoden aikana

 

[BootyPeppi]

No mun kokemus on se, että blogeja kun on niin paljon, niin isompi haaste on saada blogille lukijoita kuin olla tunnistamaton.

Näin se on. Blogeja on valtavat määrät ja pysyy kyllä tuntemattomana aika helpostikkin.

 

["vieras"]

JOs pitäisit mielipideblogin erikseen, ja tyylipäiväkirjaa tekisit vain itsellesi?

Itse olen pitänyt blogia englanninkielellä. Tarkemmissa tiedoissa kyllä lukee Suomi, jos joku sitä alkaa selvittelemään. Koskaan ei kukaan ole tullut sanomaan, että tunnistaa minut, vaikka tilaajia noin tuhat. Rajasin kuvani todella tarkasti, en näyttänyt kotia, autoa, kasvojani jne. En kertonut tunnistetietoja (esim "Jee mulla on tänään synttärit!!!") tai vastannut meemeihin joissa oli henkilöhistoriaani liittyviä kysymyksiä. Tein selvän eron sen välillä, että olen vain pinnallinen hahmo: totuudenmukainen, mutta rajattu osa arjestani. En halunnut lukijoita, vaan olla osa harrastusgenreä.

Moni joka aloittaa näin, tekee sen virheen että hakee hyväksyntää ja selittelee "en minä oikeasti ole näin pinnallinen, katsokaas, minussa on inhimillisempi puolikin..." ja sitten se henkilö vähä vähältä tuleekin esiin sellaisena kuin on. Siinä kohtaa sitten tulee suosiomittari mukaan: jotkut tyypit mielipiteineen alkavat ärsyttää, jotkut tuntuvat läheisemmiltä. Itse mieluiten luen blogeja joissa ei ole liikaa elämäntarinallista osuutta. Lopetan lukemisen, jos aatteellisuus astuu liikaa kuvaan, esim. kettutyttöily, yltiöisänmaallisuus (jenkit) jne.