Minulla on maailman paras äiti. Millainen äiti sinä olet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Niinie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Niinie

Vieras
Monet tälläkin palstalla kertovat muistoistaan ja monista epäreiluuksista mitä heidän omat äitinsä ovat heille tehneet. Monet kertovat miten äiti selvästi suosi toista sisarusta, äiti kiroilee tai äiti nolaa, äiti ryyppää tai alistaa. Äiti pakotti harrastamaan ja olemaan paras koulussa tai äiti tarkkaili ruokavaliota niin että lapsesta tuli syömishäiriöinen tai äiti oli narsisti.

Tajusin että oma äitini oli aivan ihana ja nyt kun olen vieraillut hänen luonan useampia viikkoja niin hän on edelleen aivan samanlainen.

Äärimmäisen huolehtiva. Ei ole milloinkaan pakottanut tekemään mitään. On saanut menen harrastuksiin jos on halunnut ja tukenut asian kanssa, tai on saanut keskeyttää harrastuksen tuosta vain.

Kotitöitä ei ole pakottanut tekemään milloinkaan vaan on itse vaikka kuinka väsyneenä ne tehnyt itse. Lopulta sitten äitimme uhrautuvaisuus teki sellaisen vaikutuksen että me lapset osallistuimme ihan omasta halusta.

Oli kotiäiti joka sai isältämme niukkkaa ruokarahaa ja omalta äidiltään, mummoltani pientä taskurahaa. Niistä rahoista sitten säästi ja säästi jotta saisi meille entistäkin muhkeammat joululahjat. Kymmeniä siis joka joulu.

Vielä kun kävin lukiota nousi joka aamu ylös sängystä ja odotteli kanssani kun tein aamutoimia, meni vasta sitten takaisin nukkumaan.

Kantoi eteen ateriat ja vitamiinipillerit jotta söisin hyvin. Kuunteli rajut murrosikäisen kapinoinnit tyynesti ilman toisen aikuisen tukea vaikka joskus huomasin pyyhkäisevän kyyneleen poskelta kun luuli etten näe.

On lempeä, kiltti, uhrautuva, rakastava, ja tämän kaiken takia rakastan minä äitiäni hyvin paljon.

Millaisena äitinä luulet oman lapsesi sinua pitävän kun he ovat aikuisia ja joutuisivat kirjoittamaan äidistään kuvauksen?
 
Ihana äiti sinulla =)

Minä olen itsekäs ja nalkuttava äiti. Kun en ehdi, jaksa ja viitsi tehdä kaikkia kotihommia, saavat lapset välillä kuulla kunniansa. Ovat kylläkin äitiinsä tulleet eli eivät ne lastenhuoneen siivoukset yms. kauheesti tunnu kiinnostavan vaikka kuinka lahjoisi tai uhkailisi...
 
Vaikka meillä äitini kanssa on vuosien varrella ollut useita riitojakin niin silti minusta äitini on ihana.
Monet "riidat" on lähtöisin äidin huolehtivaisuuden tiimoilta, ja aina on asiat sovittu lopulta.
Äitini auttaa kaikessä missä vaan voi ja on tukena ja turvana aina kun sitä tarvitsen.
Meitä on kolme sisarusta ja en koe että ketään meistä kohtelisi eri tavoin, eli saamme kaikki tasapuolista kohtelua, sekä meidän lapset eli hänen mummotettavat saavat myös tasapuolista kohtelua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Niinie:
Monet tälläkin palstalla kertovat muistoistaan ja monista epäreiluuksista mitä heidän omat äitinsä ovat heille tehneet. Monet kertovat miten äiti selvästi suosi toista sisarusta, äiti kiroilee tai äiti nolaa, äiti ryyppää tai alistaa. Äiti pakotti harrastamaan ja olemaan paras koulussa tai äiti tarkkaili ruokavaliota niin että lapsesta tuli syömishäiriöinen tai äiti oli narsisti.

Tajusin että oma äitini oli aivan ihana ja nyt kun olen vieraillut hänen luonan useampia viikkoja niin hän on edelleen aivan samanlainen.

Äärimmäisen huolehtiva. Ei ole milloinkaan pakottanut tekemään mitään. On saanut menen harrastuksiin jos on halunnut ja tukenut asian kanssa, tai on saanut keskeyttää harrastuksen tuosta vain.

Kotitöitä ei ole pakottanut tekemään milloinkaan vaan on itse vaikka kuinka väsyneenä ne tehnyt itse. Lopulta sitten äitimme uhrautuvaisuus teki sellaisen vaikutuksen että me lapset osallistuimme ihan omasta halusta.

Oli kotiäiti joka sai isältämme niukkkaa ruokarahaa ja omalta äidiltään, mummoltani pientä taskurahaa. Niistä rahoista sitten säästi ja säästi jotta saisi meille entistäkin muhkeammat joululahjat. Kymmeniä siis joka joulu.

Vielä kun kävin lukiota nousi joka aamu ylös sängystä ja odotteli kanssani kun tein aamutoimia, meni vasta sitten takaisin nukkumaan.

Kantoi eteen ateriat ja vitamiinipillerit jotta söisin hyvin. Kuunteli rajut murrosikäisen kapinoinnit tyynesti ilman toisen aikuisen tukea vaikka joskus huomasin pyyhkäisevän kyyneleen poskelta kun luuli etten näe.

On lempeä, kiltti, uhrautuva, rakastava, ja tämän kaiken takia rakastan minä äitiäni hyvin paljon.

Millaisena äitinä luulet oman lapsesi sinua pitävän kun he ovat aikuisia ja joutuisivat kirjoittamaan äidistään kuvauksen?

En osaa kirjoittaa noin hyvin siksi tyydyn sanomaan et tuo sun kirjoitus on kun minä sen siiihen olisin näpytellyt.Äitini on myös juuri tuollainen.Vieläkin antaisi kaikkensa meidän jo aikuisten lasten vuoksi.Ainoastaan tuosta eroaa se että äitini oli isolle lapsikatraalle yksinhuoltaja.Kumpa voisin olla äitini kaltainen äiti omilleni.
 

Yhteistyössä