K
Kerronpa
Vieras
Ehdinpä kasvatella lapseni yli kaksivuotiaaksi, ja normaaliin tapaan potalle alettiin opetella siinä alle kaksivuotiaana. Kun kaksi- ja puolivuotiaana lapsi ei suostunut vieläkään tekemään kakkaa pottaan, aloin etsiskellä netistä vinkkejä.
Siinä törmäsin VVV:hen. Oletteko kuulleet? Se on lyhenne Vauvojen VessahätäViestinnästä, englanniksi Infant Potty Training. Sen mukaan ihan jo pientä vauvaa, jopa vastasyntynyttä, voi alkaa totuttaa potalle (tai lavuaarille, mikä on helpointa ihan pikkuisilla). Ja mikä tärkeintä: pienikin vauva OPPII mitä potalla tehdään ja PYSTYY hallitsemaan rakkoaan ja suoltaan.
Myöhäistä se jo oli esikoisen kohdalla, mutta kas, sattumoisin minulla oli 5kk kuopus siinä vieressä. Ei kun hieman epäuskoisena kokeilemaan. Ensimmäinen sopiva sauma sattui jo seuraavana päivänä: otin vauvan päiväunilta, ja huomasin, että viimeksi 4 tuntia sitten vaihdettu vaippa oli rutikuiva. Kiidätin lapsen lavuaarin päälle, odotin, pidin pientä psss psss -ääntä ohjeiden mukaan, ja tunsin itseni vähän hölmöksi. Ei tapahtunut mitään, mutta muistelin lukemiani asioita: "Vauva ei luonnostaa mielellään pissaa vasten ihoaan olevaan kappaleeseen, kunnes se totutetaan siihen pitämällä aina vain vaippaa - että kas tähän sinun kuuluu pissiä." Ajattelin, että nyt se on tottunut siihen, että asiat kuuluu tehdä vaippaan. Siksi painoin hetkeksi pyyhkeen jalkoväliin - ja heti tuli iso pisu.
Ihmeissäni jatkoin kokeilua: aina sopivan hetken tullen, vaippaa vaihtaessa tai jos huomasin, ettei vähään aikaan ollut pissaa tullut, pistin vaavin lavuaarille ja suhistelin. Ja ihmeen nopeasti hän oppi. Jos oli pisu tuloillaan, se tuli sinne.
Kerran katsoin, että kas, kuiva vaippa, ja ei kun yrittämään. Ei tullut mitään, mutta lapsi selvästi yritti ja pinnisteli. Sitten vasta huomasin, että olihan se vaippa sittenkin märkä! Lapsi siis selvästi tiesi, että pissalla ollaan, ja osasi yrittää tehdä sitä oikeaan paikkaan! Nyt hälvenivät viimeisetkin epäilykset, että jospa kaikki on käynyt vain sattumalta. Lapsi jopa yöllä heräsi pissahätäänsä. Ei auttanut itkuun maito, ei kiikuttelut, mutta kun sai käydä potalla, niin nukahti taas tyytyväisenä.
Jatkettiin samaan malliin, lavuaarille ja myöhemmin potalle, aina silloin kun itse muistin ja osasin viedä. En toteuttanut varsinaista VVV:tä, jossa tarkkaillaan lapsen omia viestejä - lapsi kuulemma pystyy ilmaisemaan pissahätänsä, jos vain osaa lukea viestejä. Ne voivat olla erilaisia eri lapsilla: yninää, viuhtomista, vääntelehtimistä, jopa vain pientä kulmien kurtistusta... En siihen ruvennut, en kerennyt koko ajan tarkkailemaan vauvaa, oli siinä esikoinenkin hoidettavana.
Mutta vauva tottui käymään potalla. Nyt hän on puolitoista ja on alkanut itse pyytää potalle tarvittaessa. Jotkut oppivat jo vuoden iässä, jos jaksaa ahkerasti potattaa ja tarkkailla, millloin pitää mennä. Minä en aina jaksanut... Olen tähän asti käyttänyt potalla kun on siltä tuntunut, kun olen muistanut.
Ja nyt tahtoisin kertoa koko maailmalle, että ei tarvitse odottaa sinne kahteen vuoteen asti! Kaikki varoittelut varhaisen pottaharjoittelun vaarallisuudesta ovat täyttä lööperiä, ja sen todistaa jo se, että vauvoja on kautta aikain pissatettu jo vastasyntyneestä, ja edelleen se on ihan normaalia esim. Intiassa ja Grönlannissa. Pottaharjoittelun lykkääminen on ollut vallalla ainoastaan nykyaikana länsimaissa. Varoittelut ovat alun perin lähteneet siitä, että pottakasvatus on ollut monesti pakottamista, ja sehän ei tietenkään ole hyväksi pienelle, ei kyllä isommallekaan! Mutta tässä on kyse siitä, että ehdottomasti mennään lapsen ehdoilla.
Olisinpa tiennyt tästä jo ensimmäisen saadessani! Sanonpa vaan, että parivuotiaan kanssa harjoittelu oli vaikempaa kuin viisikuisen! Mikä järki on ensin totuttaa lapsi vaippoihin, ja sitten juuri tahtoiän puhjetessa ilmoittaa, että se kuuluukin tehdä ihan eri tavalla. Kun totuttaa alusta alkaen, että potta on luonnollinen osa päivää, ei lapselle välttämättä tule edes mieleen ruveta rettelöimään asiasta.
Ei sillä, että kaikkien täytyy ruveta tähän, vaan että tällaisesta vaihtoehdosta edes tiedettäisiin!
Erinomainen tietopaketti löytyy täältä:
http://www.voima.fi/content/view/full/611
Siinä törmäsin VVV:hen. Oletteko kuulleet? Se on lyhenne Vauvojen VessahätäViestinnästä, englanniksi Infant Potty Training. Sen mukaan ihan jo pientä vauvaa, jopa vastasyntynyttä, voi alkaa totuttaa potalle (tai lavuaarille, mikä on helpointa ihan pikkuisilla). Ja mikä tärkeintä: pienikin vauva OPPII mitä potalla tehdään ja PYSTYY hallitsemaan rakkoaan ja suoltaan.
Myöhäistä se jo oli esikoisen kohdalla, mutta kas, sattumoisin minulla oli 5kk kuopus siinä vieressä. Ei kun hieman epäuskoisena kokeilemaan. Ensimmäinen sopiva sauma sattui jo seuraavana päivänä: otin vauvan päiväunilta, ja huomasin, että viimeksi 4 tuntia sitten vaihdettu vaippa oli rutikuiva. Kiidätin lapsen lavuaarin päälle, odotin, pidin pientä psss psss -ääntä ohjeiden mukaan, ja tunsin itseni vähän hölmöksi. Ei tapahtunut mitään, mutta muistelin lukemiani asioita: "Vauva ei luonnostaa mielellään pissaa vasten ihoaan olevaan kappaleeseen, kunnes se totutetaan siihen pitämällä aina vain vaippaa - että kas tähän sinun kuuluu pissiä." Ajattelin, että nyt se on tottunut siihen, että asiat kuuluu tehdä vaippaan. Siksi painoin hetkeksi pyyhkeen jalkoväliin - ja heti tuli iso pisu.
Ihmeissäni jatkoin kokeilua: aina sopivan hetken tullen, vaippaa vaihtaessa tai jos huomasin, ettei vähään aikaan ollut pissaa tullut, pistin vaavin lavuaarille ja suhistelin. Ja ihmeen nopeasti hän oppi. Jos oli pisu tuloillaan, se tuli sinne.
Kerran katsoin, että kas, kuiva vaippa, ja ei kun yrittämään. Ei tullut mitään, mutta lapsi selvästi yritti ja pinnisteli. Sitten vasta huomasin, että olihan se vaippa sittenkin märkä! Lapsi siis selvästi tiesi, että pissalla ollaan, ja osasi yrittää tehdä sitä oikeaan paikkaan! Nyt hälvenivät viimeisetkin epäilykset, että jospa kaikki on käynyt vain sattumalta. Lapsi jopa yöllä heräsi pissahätäänsä. Ei auttanut itkuun maito, ei kiikuttelut, mutta kun sai käydä potalla, niin nukahti taas tyytyväisenä.
Jatkettiin samaan malliin, lavuaarille ja myöhemmin potalle, aina silloin kun itse muistin ja osasin viedä. En toteuttanut varsinaista VVV:tä, jossa tarkkaillaan lapsen omia viestejä - lapsi kuulemma pystyy ilmaisemaan pissahätänsä, jos vain osaa lukea viestejä. Ne voivat olla erilaisia eri lapsilla: yninää, viuhtomista, vääntelehtimistä, jopa vain pientä kulmien kurtistusta... En siihen ruvennut, en kerennyt koko ajan tarkkailemaan vauvaa, oli siinä esikoinenkin hoidettavana.
Mutta vauva tottui käymään potalla. Nyt hän on puolitoista ja on alkanut itse pyytää potalle tarvittaessa. Jotkut oppivat jo vuoden iässä, jos jaksaa ahkerasti potattaa ja tarkkailla, millloin pitää mennä. Minä en aina jaksanut... Olen tähän asti käyttänyt potalla kun on siltä tuntunut, kun olen muistanut.
Ja nyt tahtoisin kertoa koko maailmalle, että ei tarvitse odottaa sinne kahteen vuoteen asti! Kaikki varoittelut varhaisen pottaharjoittelun vaarallisuudesta ovat täyttä lööperiä, ja sen todistaa jo se, että vauvoja on kautta aikain pissatettu jo vastasyntyneestä, ja edelleen se on ihan normaalia esim. Intiassa ja Grönlannissa. Pottaharjoittelun lykkääminen on ollut vallalla ainoastaan nykyaikana länsimaissa. Varoittelut ovat alun perin lähteneet siitä, että pottakasvatus on ollut monesti pakottamista, ja sehän ei tietenkään ole hyväksi pienelle, ei kyllä isommallekaan! Mutta tässä on kyse siitä, että ehdottomasti mennään lapsen ehdoilla.
Olisinpa tiennyt tästä jo ensimmäisen saadessani! Sanonpa vaan, että parivuotiaan kanssa harjoittelu oli vaikempaa kuin viisikuisen! Mikä järki on ensin totuttaa lapsi vaippoihin, ja sitten juuri tahtoiän puhjetessa ilmoittaa, että se kuuluukin tehdä ihan eri tavalla. Kun totuttaa alusta alkaen, että potta on luonnollinen osa päivää, ei lapselle välttämättä tule edes mieleen ruveta rettelöimään asiasta.
Ei sillä, että kaikkien täytyy ruveta tähän, vaan että tällaisesta vaihtoehdosta edes tiedettäisiin!
Erinomainen tietopaketti löytyy täältä:
http://www.voima.fi/content/view/full/611
Maailman sivu tarpeet on tehty "astiaan" yms. Ja kirjoituksessasi oli mielestäni siinä pointti että tuo potattelu olisi hyvä aloittaa aikaisin, mutten ole tuota kahdenvuoden ohjetta ikinä kuullutkaan? Neuvotaanko niin oikeasti?!
