T
"Tiukkis"
Vieras
- Minua VITUTTAA että kun minä sanoin lapselle isän kuullen että omena syödään vasta ruuan jälkeen, niin hetken päästä kun palasin keittiöön, poika soi tyytyväisenä omenaa ja ruoka oli koskematta lautasella. Isä dataili puhelimellaan vieressä.
-Minua ÄRSYTTÄÄ että kun ollaan yhdessä aikanaan sovittu, että lasta ei nukuteta vieressä uneen saakka, vaan rauhoitellaan hetki, luetaan ja lauletaan ja jätetään sitten nukahtamaan itse, niin nyt isä on alkanut tehdä ihan toisin. En käsitä miksi hänen piti muuttaa vanhaa, ihan hyvin toiminutta tapaa. Eikä hän vastannut kun kysyin.
- Minua KORPEAA että hän ei ole yhtään jämäkkä. Jos lapsi haluaa laittaa ulos liian pienet kengät, minä sanon että ei niitä, ne on nyt liian pienet. Mies sanoo että no jos sinä ne haluat, niin laitetaan sitten ne.
- Ylipäätään se ärsyttää että mies on aina kyselemässä lapselta että mennäänkö ulos tai mennäänkö kauppaan tai tehdäänkö sitä tai tätä, ja jos lapsi sanoo että "ei", niin sitten tehdään niinkuin lapsi haluaa. Epäilen, että mies verhoaa oman laiskuutensa "lapsen tahdon" taakse. Ei viitsi lähteä puistoon niin perustelee sen sillä kun lapsi ei halunnut. Ei kaksivuotiaan kuulu päättää päivärytmistään!
- Ja mä tunnen itteni ihan natsiksi kun olen tiukka äiti joka ei anna jälkiruokaa ennen pääruokaa, joka päättää mitkä kengät laitetaan, joka vie lapsen puistoon halusi lapsi tai ei, koska tiedän myös että lapsi nukkuu paljon helpommin illalla riehuttuaan ulkona. Mies kerää pisteet kun on kiva ja antaa lapselle periksi ja äiti on ilkeä noita.
Ja tervetuloa vaan haukkumaan kuinka olen tiukkapipo ja seison mieheni isyyden tiellä ja ja ja...... en välitä.
-Minua ÄRSYTTÄÄ että kun ollaan yhdessä aikanaan sovittu, että lasta ei nukuteta vieressä uneen saakka, vaan rauhoitellaan hetki, luetaan ja lauletaan ja jätetään sitten nukahtamaan itse, niin nyt isä on alkanut tehdä ihan toisin. En käsitä miksi hänen piti muuttaa vanhaa, ihan hyvin toiminutta tapaa. Eikä hän vastannut kun kysyin.
- Minua KORPEAA että hän ei ole yhtään jämäkkä. Jos lapsi haluaa laittaa ulos liian pienet kengät, minä sanon että ei niitä, ne on nyt liian pienet. Mies sanoo että no jos sinä ne haluat, niin laitetaan sitten ne.
- Ylipäätään se ärsyttää että mies on aina kyselemässä lapselta että mennäänkö ulos tai mennäänkö kauppaan tai tehdäänkö sitä tai tätä, ja jos lapsi sanoo että "ei", niin sitten tehdään niinkuin lapsi haluaa. Epäilen, että mies verhoaa oman laiskuutensa "lapsen tahdon" taakse. Ei viitsi lähteä puistoon niin perustelee sen sillä kun lapsi ei halunnut. Ei kaksivuotiaan kuulu päättää päivärytmistään!
- Ja mä tunnen itteni ihan natsiksi kun olen tiukka äiti joka ei anna jälkiruokaa ennen pääruokaa, joka päättää mitkä kengät laitetaan, joka vie lapsen puistoon halusi lapsi tai ei, koska tiedän myös että lapsi nukkuu paljon helpommin illalla riehuttuaan ulkona. Mies kerää pisteet kun on kiva ja antaa lapselle periksi ja äiti on ilkeä noita.
Ja tervetuloa vaan haukkumaan kuinka olen tiukkapipo ja seison mieheni isyyden tiellä ja ja ja...... en välitä.
Hauska.
Arvasin, että se saattaa olla olosuhteisiin nähden ylimitoitettu (raskaushormonit mukana sopassa), joten siksi tulinkin purkamaan sapetukseni tänne enkä suoraan mieheen. Mies on kaiken kaikkiaan oikein hyvä isä, mutta ajoittain lepsuus ärsyttää ja etenkin ihmetyttää kun ite pyrin vaan siihen että hommat rullais mahdollisimman jouhevasti eikä perusasioista tarttis vääntää. Ja kuten sanottua, mieskin on aiemmin ainakin osoittanut olevansa samoilla linjoilla kasvatusasioissa. Sekin on totta että mun ois ehkä hyvä antaa sille enemmän tilaisuuksia luoda itse omat päivänsä lapsen kanssa, mutta uskon myös siihen että kaksivuotias tarvitsee rutiineja.
