Toggle sidebar

Minua niin ärsyttää kun muut voivat ihan vapaasti valita lapsilukumääränsä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja katkera ja yhdestä kiinni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="niinpä";22317170]Voi kun minäkin pystyisin ajattelemaan noin... ehkä joku päivä... mutta ei tänään, eikä huomenna, eikä ylihuomenna eikä varmaan vielä ensi vuonnakaan...[/QUOTE]

Saitko tietää jo ensimmäistä yrittäessä että ette ehkä saa toista?
 
[QUOTE="kahden äiti";22316516]Ap aloituksessaan! Hänen kirjoituksensa mukaan minä ärsytän häntä.[/QUOTE]

Ja sä tulkitset sen niin, ettet sä sais iloita lapsistas... okke :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
En ole saanut minäkään. Ihan läheltä nytkin seuraan mitä toisen katkeruus aiheuttaa ympäristölle. Ensin siitä kärsin minä, nyt eräs toinen. Ja se toinen kärsii vielä enemmän sillä häntä vihaava ihminen on oma sisko :( Sinne meni lämpimät, läheiset välit, kuin kankkulan kaivoon. Ei mitään arvostusta, ei mitään.
Click to expand...

Juu ei ole helppoa olla se läheinen ihminen (jolla on vielä lapsia), sille joka ei niitä ole saanut. Sitä tuskaa ja katkeruutta..kun itse tilanteelle ei voi mitään tehdä :/ eikä auttaa.
Etäisyyttä sit itse kukin alkaa ottamaan toiseen ;( tosi harmillista kyllä!!
 
Juu niinhän se on, ettei täällä korttejaan saa valita. Me ollaan pelinappuloita vaan. Sen kun pystyisi hyväksymään ja keskittymään olennaiseen, olis moni asia helpompaa. Itse olen 24 ja 2 lasta on. Kolmannen olisin halunnut myöhemmällä iällä vielä, mutta niin vaan kävi toisin. Raskaaksi luultavimmin tulisin, mutta se olisi suuri riski mulle ja sikiölle ja raskaus vaatisi tarkkaa seurantaa. En usko lähteväni siihen kuitenkaan. Elinikäiset vamman/vammat saisin luultavimmin, en ota sitä riskiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiiru:
Saitko tietää jo ensimmäistä yrittäessä että ette ehkä saa toista?
Click to expand...

Ensimmäiseen tarvittiin jo hedelmöityshoitoja, koska mussa vikaa. Tää toista kun alettiin yrittämään niin tuli ihan puskista että hankalaa tulee olemaan mikäli edes onnistuu. Mies joutuu käyttämään lääkitystä joka heikentää siemennesteen laatua. Ollut tietenkin koko ajan ilman, mutta siittiöt edelleen huonoja. Adoptiovanhemmiksikaan ei kelvata juurikin tuon miehen perussairauden vuoksi. Vuosi tosiaan nyt hoidoissa rampattu.
 
[QUOTE="niinpä";22317285]Ensimmäiseen tarvittiin jo hedelmöityshoitoja, koska mussa vikaa. Tää toista kun alettiin yrittämään niin tuli ihan puskista että hankalaa tulee olemaan mikäli edes onnistuu. Mies joutuu käyttämään lääkitystä joka heikentää siemennesteen laatua. Ollut tietenkin koko ajan ilman, mutta siittiöt edelleen huonoja. Adoptiovanhemmiksikaan ei kelvata juurikin tuon miehen perussairauden vuoksi. Vuosi tosiaan nyt hoidoissa rampattu.[/QUOTE]

Voi hitto. :(
Toivon teille onnea!
 
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Juu niinhän se on, ettei täällä korttejaan saa valita. Me ollaan pelinappuloita vaan. Sen kun pystyisi hyväksymään ja keskittymään olennaiseen, olis moni asia helpompaa. Itse olen 24 ja 2 lasta on. Kolmannen olisin halunnut myöhemmällä iällä vielä, mutta niin vaan kävi toisin. Raskaaksi luultavimmin tulisin, mutta se olisi suuri riski mulle ja sikiölle ja raskaus vaatisi tarkkaa seurantaa. En usko lähteväni siihen kuitenkaan. Elinikäiset vamman/vammat saisin luultavimmin, en ota sitä riskiä.
Click to expand...

Tuohon nähden olet aika vittumainen ihminen. Nimim. jos muistelet, niin varmasti tiedät kuka olen.
 
[QUOTE="vieras";22317262]Juu ei ole helppoa olla se läheinen ihminen (jolla on vielä lapsia), sille joka ei niitä ole saanut. Sitä tuskaa ja katkeruutta..kun itse tilanteelle ei voi mitään tehdä :/ eikä auttaa.
Etäisyyttä sit itse kukin alkaa ottamaan toiseen ;( tosi harmillista kyllä!![/QUOTE]

Se on ikävää myös meille lapsettomuushoidoissa käyvillä. Me on vain harvoille ja valituille kerrottu asiasta. Mielestäni käyttäydyn ihan normisti muiden seurassa, onnittelen raskausuutiset kuullessani tai kun joku ilmoittaa saaneensa vauvan (kotona sitten itken ja suren) Siitä huolimatta juuri näistä "ystävistä", joille on kerrottu selvästi välttelevät meitä. Ehkä he ei vaan osaa olla meidän seurassa, eivät tiedä mitä sanoa. Mutta siinähän se onkin kun ei mitään tarvikaan sanoa, ei tarvitsisi kuin kuunnella silloin kun on paha olla. Eikä meillä oo aina paha olla, aina vaan siihen tiettyyn aikaan kuukaudesta.
 
[QUOTE="vieras";22317262]Juu ei ole helppoa olla se läheinen ihminen (jolla on vielä lapsia), sille joka ei niitä ole saanut. Sitä tuskaa ja katkeruutta..kun itse tilanteelle ei voi mitään tehdä :/ eikä auttaa.
Etäisyyttä sit itse kukin alkaa ottamaan toiseen ;( tosi harmillista kyllä!![/QUOTE]

Niin, se aiheuttaa katkeruutta molemmin puolin :( En tiedä miten tästä eteenpäin sitten, jo nyt on kaksi vuotta olleet kummallisia tämän yhden ihmisen takia. Nyt kun toinenkin sai lapsen niin ... huokaus. Kiva joulu tulossa eräille ja silleen. Minä kun tulin raskaaksi, tämä yksi ihminen sulki minut pois elämästään täysin, en ollut enää tervetullut yhteisiin illanistujaisiin enkä saanut enää korttia, en tekstaria, en soittoa. Hän vaikeutti läheisteni asemaa laittamalla muut valitsemaan joko minä tai hän. Nyt tekee varmaan saman uudestaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Niin, se aiheuttaa katkeruutta molemmin puolin :( En tiedä miten tästä eteenpäin sitten, jo nyt on kaksi vuotta olleet kummallisia tämän yhden ihmisen takia. Nyt kun toinenkin sai lapsen niin ... huokaus. Kiva joulu tulossa eräille ja silleen. Minä kun tulin raskaaksi, tämä yksi ihminen sulki minut pois elämästään täysin, en ollut enää tervetullut yhteisiin illanistujaisiin enkä saanut enää korttia, en tekstaria, en soittoa. Hän vaikeutti läheisteni asemaa laittamalla muut valitsemaan joko minä tai hän. Nyt tekee varmaan saman uudestaan.
Click to expand...

No ompas tilanne :O minä ja läheiseni ei olla ihan tuollaisessa tilanteessa, mutta riitaa aiheuttavat ihan pienet sanomiset. En saisi koskaan, missään enkä ikinä hehkuttaa lapsistani. Lapsista saa kuulemma hänen kanssaan keskustella, mutta siltikään hän ei kestä mitään "äitiyden ilonaiheita". Eli olen alkanut väistelemään keskusteluja lapsiin liittyen, kun en enää tiedä milloin rikon tämän veteen piirretyn rajan puheenaiheissa..
Samoin se, että koskaan ei saa valittaa MITÄÄN..kun sanoo leikkisästi että voi että kun saisin nukkua yhen aamun edes yheksään niin toinen vastaa. "Mä tekisin ihan mitä vaan että joku olis herättämässä mua joka aamu kuudelta" No juu ymmärrän, mut silti se tuntuu jotenkin tyhmältä. Jos siis pitää alkaa miettimään et mitä VOI sanoa..
Ja kyllä hyvän ystävän ja läheisen ihmisen kanssa toivoisi voivan jakaa niin ilot kuin surutkin..kyllä mäkin yritän olla hänen tukenaan AINA tässä lapsettomuus asiassa. Mutta kun se ei auta eikä tietenkään riitä. Voin vaan rukoilla ja toivoa, että heille tämä onni suotaisiin..ja mielellään PIAN ;)
 
Mä halusin jo teini-ikääsenä ison perheen, mutta 31 vuoden ikään mennessä olen saanut yhden lapsen. Olen kaks kertaa tullut helposti raskaaksi, mutta toinen raskaus päätyi keskenmenoon. Sairastettuani syövän toisen kerran pelkäsin etten voi niitten sytostaattien takia tulla raskaaksi tai että se ainakin vaikeutuu. Niin ei käynyt, mutta eipä sitä nyt yksin lasta hankita.

Moni ei taida tajuta sitä, että mua ei lohduta kun sanotaan, että onhan sulla yksi lapsi. Joo on toki, mutta kun ei se poista sitä kaipuuta ja surua saada edes yksi lapsi. Ja kun yleensä noilla sanojilla ittellään on vähintään kaksi lasta...

Taitaa vain olla niin, että mulle ei ole tarkootettu enempää kuin yksi lapsi. :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja no huh huh:
Pientä liioittelua kentise??? Joka viidennellä pariskunnalla on jonkin asteisia ongelmia lastensaannissa, joten tuskin nyt viideosa väestöstä on kuvaamasi kaltaisia.
Click to expand...

Sanoinkin että on myös sellaisia lapsettomia jotka eivät ole inhottavia niille jotka on raskaana/joilla on lapsia. Valitettavasti oma kokemukseni on tämä mitä kerroin, en voi sille mitään.
 
Mulla samoja fiiliksiä ajoittain kuin ap:llä, mutta minulla on yksi lapsi 7 vuoden odotuksen jälkeen ja olen päättänyt, että hautaan katkeruuteni ja elän tässä hetkessä. En aio pilata elämääni märehtimällä sitä, että en saa enempää lapsia, koska rahat ei riitä hoitoihin ym. vaa nautin joka solulla tästä kohta 1-vuotta täyttävästä lapsestani. Sekään ei todellakaan ollut itsestään selvyys. Ja tällaiset kortit nyt meille on jaettu eikä sille mitään voi.
Halit sinne.
 
Juu, ärsyttää joo, kun toiset ovat paljon huonompia kuin monet syöpään sairastuneet, usein se tulee parhaille yksilöille, ärsyttää ja olen katkera, kun kurjat ja kateelliset ja ilkeät vaan porskuttaa terveenä.
ja sitten köyhyys kohtaa usein parhaita yksilöitä. ja nälänhätä kun alle 5-vuotiaat kuolevat nälkään. hekin ovat varmasti jotenkin ansainneet kuolla nälkään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa