Minua ahdistaa huono taloudellinen tilanteeni keski-ikäisenä

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Olen jo 39v ja minulla on säästössä ainoastaan 42.000e. On velaton omistusasunto mutta on arvoton läävä, arvo ehkä joku 60.000e. En uskalla sijoittaa vähiä varojani koska ei ole varaa menettää senttiöäkään. Yritä tässä nyt säästää eläkkeelle pesämunaa pienistä tuloista, saan säästöön kuukaudessa 300-400e, tässä kuussa en sitäkään kun niin paljon menoja.
 
vierailija
Eka tästä mieleen tullut sana oli "provo".

Sitten kelasin: mulla on hyvinkin paljon samanlainen tilanne. Olen lähellä sun ikää, ja omaisuutta melko saman verran. Ja vaikka useimpien tuttujeni silmissä mun toimeentulo varmaankin näyttäisi vakaalta ja elintaso leveältä, niin itsehän en koe asiaa ihan niin.

Stressaan taloudesta usein. Pelkään että toimeentulo loppuu kuin seinään, kun vakituista työpaikkaa ei ole. Pelkään että talouskriisi tulee ja romahduttaa sijoitusteni arvon. Että joudun myymään kämppäni ja autoni ja pikkuhiljaa muutun ihan oikeasti köyhäksi.

Mieleen tulee joku tutkimus, jossa selvitettiin, kuinka iso rahamäärä ihmisten mielestä toisi taloudellisen turvallisuudentunteen. Tutkimuksen mukaan ihmiset tulotasosta riippumatta ajattelivat, että toivottava määrä rahaa olisi kaksi kertaa se, mitä heillä nyt on. Jos omaisuutta oli 5000 euron edestä, niin 10 donaa olisi riittävä turva ja puskuri. Ne joilla oli miljoona, toivoivat toista miljoonaa. Ja niin edelleen.

En tiedä olisinko itse vastannut tutkimuskysymyksiin juuri noin. Mutta kuvittelen, että jos rahaa olisi vielä vähän enemmän kuin nyt – miljonääriä minusta ei tarvitse tulla – niin sitten ei tarttis enää ressaa.

Enpä kuitenkaan kehtaisi näillä liksoilla ja säästöillä missään väittää, että taloustilanteeni olisi muka huono. Provonahan sitä pidettäisiin ja moni päivittäisestä toimeentulostaan taisteleva suuttuisi.
 
Nii. Provo voi olla hyvinkin, mutta kai toi on normaalitilanne usealle tuon ikäiselle.

Mulla oli tuossa iässä noin 40 000 omaisuus minkä jätin eksälle sen suuremmin tulevia murehtimatta ja tilapäisen nälkäkauden jälkeen aloin taas tulla toimeen.

Varakkuus ei kai tuo turvan tunnetta koska sen voi menettää. Mua taas ei pelota menettäminen koska tiedän jo että pärjään silti.
 

Yhteistyössä