Minttuliisa75

Saisinko kysyä että mihin rakas poikasi menehtyi?
(Poika 8.5.00-26.6.01) Jokin sairaus? onnettomuus?

Jos vain jaksat kertoa

:hug:

 

siis nosto

 

Käyhän Minttuliisa vastailemassa...
Mie tiiän mut antaa hänen ite vastata!!!

 

Minttuliisa ei uskalla tulla nyt nettiin ku on se joku vika explorelissa(vai mikä lie)
Elikkä saan luvalla kertoa että Minttuliisan poika hukkui.

 

Niiin siis nyt mulla on firefox..
Joo meidän taapero tosiaan hukkui kesällä reilu kolme vuotta sitten, aika parantaa, mutta ikävä on varmasti ikuinen. Kauniit muistot jäi iloisesta pojasta. Oli enkeli jo eläessään... :heart: :saint:

 

\

Niiin siis nyt mulla on firefox..
Joo meidän taapero tosiaan hukkui kesällä reilu kolme vuotta sitten, aika parantaa, mutta ikävä on varmasti ikuinen. Kauniit muistot jäi iloisesta pojasta. Oli enkeli jo eläessään... :heart: :saint:

Voi ei,mä aloin itkemään kun luin tämän :'(
Todella kauniiti kirjoitit. :hug:

 

:'(
kauniisti tosiaan kirjoitit :'( :hug:

Miten poikasi hukkui? karkasiko järveen?

Onko pojalla siskoa tai veljeä?
Miten suhtautui veljensä kuolemaan?
Tuliko veden pelkoa tms.?

 

nostan, josko minttuliisa75 jaksais vielä kertoa, miten lapsi hukkui :'(

ku muo jäi asia vaivaamaan :ashamed:

 

nosto

 

Kun minulla olis skanneri niin kopsaisin sen kirjoituksen, minkä kirjoitin paikallislehteen pian taaperon kuoleman jälkeen... Mut ku ei oo!
Jeremias oli just oppinu kävelemään, ja "karkasi", siis käveli ovesta ulos, kun isommilla se jäi auki, ja meni ilmeisesti suoraan meidän piha-altaaseen. Siinä ei paljon tarvittu, kun vesi oli lämmin, kylmä vesihän suojaa aivoja. Me ei itse oltu silloin kotona, meil oli lapsenvahteja useampi. (Ja sanon vain tähän, et minä uskon niin, että Jeremiaksen elämänpäivät, niinkuin meidän kaikkien, oli määrätty jo ennelta, hänet olisi haettu vaikka äidin viereltä silloin.) Niinkuin isäni sanoi, että "Taivaan vieraat tulivat sinä päivänä meidän pihalle ja taluttivat Jeremiaksen pois."
Elvytys kesti seitsemän tuntia, vaikka alusta asti tilanne oli huono... Te ETTE USKO sitä tunnetta, odottaa odottaa odottaa... sanomaa, milloin elvytys on lopetettu tuloksettomana.
Sairaalassa elvytyksen jälkeen pidimme pientä enkeliä sylissä, :'( laskettiin vielä pienet varpat ja sormet, silitettiin pehmeitä poskia...........
Mutta se tilanne oli rauhallinen ja erittäin kaunis, niin kaunis, etten iki kuuna päivänä tule sitä unohtaman. Jeremias oli todella kaunis lapsi, todella enkeli jo eläessään. :heart: :saint: :heart:

 

tälläiset jutut tuo aina kyyneleet silmiin.

 

:'( :hug: :xmas:

 

oman lapsen menetys on niin kova menetys,että ei voi sanoilla kuvata.miten jakselet?äitini sanoi kerran,että paras apu minkä voi lapsensa menettäneelle antaa on se,että on vaan ja kuuntelee,on vierellä ja tukee.Ei siihen löydy sanoja (meiltä kuoli muutama tuttava lapsi syöpään)Meidän on ajateltava,että jossain vielä parempi paikka kuin tämä ja sieltä pilven päältä menettämämme ihmiset katselevat meitä.He katselevat ja toivovat,että emme olisi niin onnettomia.
Hyvin paljon voimia sinulle!! :heart:

 

voimia :'( :hug:

 

\

Kun minulla olis skanneri niin kopsaisin sen kirjoituksen, minkä kirjoitin paikallislehteen pian taaperon kuoleman jälkeen... Mut ku ei oo!
Jeremias oli just oppinu kävelemään, ja "karkasi", siis käveli ovesta ulos, kun isommilla se jäi auki, ja meni ilmeisesti suoraan meidän piha-altaaseen. Siinä ei paljon tarvittu, kun vesi oli lämmin, kylmä vesihän suojaa aivoja. Me ei itse oltu silloin kotona, meil oli lapsenvahteja useampi. (Ja sanon vain tähän, et minä uskon niin, että Jeremiaksen elämänpäivät, niinkuin meidän kaikkien, oli määrätty jo ennelta, hänet olisi haettu vaikka äidin viereltä silloin.) Niinkuin isäni sanoi, että "Taivaan vieraat tulivat sinä päivänä meidän pihalle ja taluttivat Jeremiaksen pois."
Elvytys kesti seitsemän tuntia, vaikka alusta asti tilanne oli huono... Te ETTE USKO sitä tunnetta, odottaa odottaa odottaa... sanomaa, milloin elvytys on lopetettu tuloksettomana.
Sairaalassa elvytyksen jälkeen pidimme pientä enkeliä sylissä, :'( laskettiin vielä pienet varpat ja sormet, silitettiin pehmeitä poskia...........
Mutta se tilanne oli rauhallinen ja erittäin kaunis, niin kaunis, etten iki kuuna päivänä tule sitä unohtaman. Jeremias oli todella kaunis lapsi, todella enkeli jo eläessään. :heart: :saint: :heart:

Kyllä rupes itkettää kun tota luin. :'( Mulla itelläni on 5,5 kk tyttö ja jos sille tapahtuis jotain niin en varmasti selviäis menetyksestä. Tai siltä tuntuu nyt.
Vaikutat tekstin perusteella selvinnees ihan hyvin pojan menetyksestä. Se on hienoa ja varmasti vaatinut paljon sisäisiä voimia ja jaksamista.
Jaksamista ja voimia toivotan sulle edelleenkin.
:flower: :hug:
ja hyvää joulua myös! :xmas:

 

Paljon voimia sinulle ja jaksamista!Kaikellahan on tarkoituksensa ja tahtonsa,mutta pienen poismenoa ei jotenkin voi ymmärtää. Miksi näin varhain?Mutta näemme sitten toisemme jälleen, kun kukin oma aika on täyttynyt. Sieltä sitä pilven reunalta katsellaan mitä muut touhuavat täällä maallisissa touhuissa!Rauhallista Joulun Odotusta ja voimia huomiseen1 :hug: :flower:

 

Ei sitä muuta pieni ihminen täällä pysty, kun rukoilemaan että olisi sitä yhteistä aikaa siunattu paljon omien lasten ja miehen kanssa. Toivoisin että meidän lahtö järjestyskin olisi se luonnollinen ettei äitien tarvitsisi omia lapsiaan haudata...

...ei aina ymmärrä tätä maailman menoa :headwall:

Mutta iki-onnellinen ja kiitollinen olen jokaisesta päivästä pienokaiseni kanssa

Rauhaisaa joulua ja voimia kaikille, jotka sitä tarvitsevat. :xmas:

 

Kiitos kiitos kaikille, mie oon aivan hämmentyny...! :ashamed: :saint:
Ollaan selvitty jo silleen taaperon kuolemasta, että asiaa pystyy käsittelemään niin, ettei tule heti kauhean paha olo. Toki on päiviä, jolloin ikävä itkettää ja välillä myös vielä miettii sitä ikuisuuskysymystä, miksi... Mut todella aion helliä pienen poikani muistoa sydämessä aina. Siellä Jeremiaksella on oma pikku kolo! :heart: :saint:

JA IHANAA, RAUHALLISTA JOULUA LÄHEISTENNE KANSSA ITSE KULLEKIN!!!
:xmas: :xmas: :xmas:

 

Täällä myös kyyneleet virtaa pitkin poskia. Niin koskettavasti asian kerroit. Joulurauhaa sinulle ja perheellesi.

 

Voimia sulle.. :hug:
Tuli kyyneleet silmiin kun luin tota teksitiä.. :'(
Täytyy vaan pystyä ajattelemaan että hän on nyt paremmassa paikassa ja hänellä on nyt kaikki hyvin

 

Täällä myös yksi itkevä lähettää voimia koko perheelle :hug:
Ja rauhallista Joulua. Minä en ehkä ikinä selviäisi moisesta, ne on niitä asioita mitä ei kenenkään haluaisi kokevan! :'( :hug:

 

\

Täällä myös yksi itkevä lähettää voimia koko perheelle :hug:
Ja rauhallista Joulua. Minä en ehkä ikinä selviäisi moisesta, ne on niitä asioita mitä ei kenenkään haluaisi kokevan! :'( :hug:

Joskus aikaisemmin, kun ajatteli, et jos minulta kuolis lapsi..., olin aivan totaalisen varma että siitä ei voi selvitä, ei sis kertakaikkiaan siitä olis mahdollisuuksia selvitä, järki lähtis ym. Mutta ihmisen psyyke on aivan ihmeellinen, se käsittelee tuollaista isoa asiaa varmaan jotenki osissa, se ei salli ottaa vastaan liikaa kerralla tai jotain.. Kyllä mie sanon et jos olisin ollu "täysissä järissä", siis jos olisin asian käsittäny täysin niinkuin se oli, niin olisin varmaan hautajaisissakin hypänny arkun perässä hautaan. Tai jo aikaisemmin hakenu poikani ruumiin pois, kotiin... Näin jopa unia sellaisesta, vuoden ajan. Ne unet loppui, kun tavallaan mielessäni "luovutin lapseni jollekin elämää suuremmalle...", mutta se luopumisen tuska onkin niin valtava, ettei sitä voi käsittää ennenkuin sen kokee. Ja en todella toivo kenenkään sitä koskaan käsittävän, siis kokevan.

 

itku pääsee. Voimia teille tulevaisuuteenkin ja paljon Suojelusenkeleitä! :hug: