Minne voin soittaa jos en kertakaikkiaan enää jaksa?

[enjaksaenää]

Tekee mieli hypätä sillalta alas ja harkitsen tätä jo. Viedäänkö lapset pois vai auttaako joku oikeasti? Joka päivä on niin paskaa ja varsinkin valvotut yöt, hermostuneet päivät ja kova stressi jatkuvasti lapsen ongelman takia. Itken yksin makuuhuoneessa ja mietin pakokeinoja arjesta. Auttaako kukaan?

 

["zxc"]

Jos lapset ovat vielä neuvolaikäisiä, aloittaisin sieltä. Osaavat kenties ohjata eteenpäin. Tämä tuli nyt vain mutulla, mutta jostain siniun todellakin kannattaa aloittaa.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="zxc";29708999]Jos lapset ovat vielä neuvolaikäisiä, aloittaisin sieltä. Osaavat kenties ohjata eteenpäin. Tämä tuli nyt vain mutulla, mutta jostain siniun todellakin kannattaa aloittaa.[/QUOTE]

Auttavat ongelman selvittämisessä, eli syyn etsimisessä, mutta kun en jaksa enää päiviäkään, sinnitellyt lähes joka päivä jo vuoden ajan voimat koko ajan ihan loppu, nyt tuli stoppi. Vaikutan liian pirteältä varmaan lähipiirille, on tosi vaikeaa näyttää oikeat tunteet. Silti itkettää miksi kukaan ei vaan tule meille ja vie noita pois. Isompi otetaan mielellään, mutta itse ongelmaa ei. Vihaan elämääni, haaveilen joutuvani sairaalaan. Voisin vain maata ja joku hoitaisi. Ei tarvitsisi nousta ollenkaan sängystä.

 

["112"]

112 ja kerro, että halaut tappaa itsesi.

 

[Niih]

Googlaa kaupunkisi ja mielenterveyspalvelut. Voit ottaa yhteyttä terveyskeskukseesi, tai paikkakunnalla saattaa olla mielenterveystoimisto, jolla kenties myös päivystys. Sanot suoraan ettet jaksa enää, ja mietit itsaria.

 

[Mieh]

Päivystykseen kun menee ihan käymään. Toki sinne voi myös soittaa. Sitä kautta ohjaavat sitten eteen päin avun piiriin. Lasten vieminen ei ole ensimmäinen asia vaan se että sä saat apua ja tulet kuntoon.

 

[Mieh]

Päivystykseen kun menee ihan käymään. Toki sinne voi myös soittaa. Sitä kautta ohjaavat sitten eteen päin avun piiriin. Lasten vieminen ei ole ensimmäinen asia vaan se että sä saat apua ja tulet kuntoon.

Tämä siis kokemus pohjalta.

 

[HippuTAR]

:hug:

Tiedän tunteen. Ja noista yllämainituista voi yrittää saada apua.

Mun on kans ollu aina vaikea näyttää ongelmia. Olen joskus tarponut yhtä syvällä ja silti neuvolassa vaan hymyilin ja sanoin: ihan hyvin mä jaksan, ei ongelmia.
Lopulta tuli se päivä kun en jaksanut, soitin terveyskeskukseen ja pyysin aikaa lääkärille, ei kuulemma ollu aikoja, yritä parin viikon päästä uudestaan... Soitin sit neuvolaan ja kummasti sitä kautta sain ajan lääkärille samaksi päiväksi. Soitin myös soskaan ja sain lupauksen tilapäishoidon järjestämisestä meidän kehitysvammaiselle lapselle. Eli mitään välitöntä apua en saanut mutta lupaus avusta (lapsen hoito, mielenterveystoimistoon kiireellinen lähete) auttoi jaksamaan taas pätkän etiäpäin. Jotenkin, jossain vaiheessa pääsin rämpimään ylös sieltä suosta. Vaikka vieläkin taidan olla sen suon rannalla mutta parempaan päin kuitenkin.

Joten pyydä apua, ja pyydä niin kauan ja monesta paikasta että myös saat sitä. Yritä myös kertoa läheisillesi todellinen tilanne, tiedän tosin ettei se oo helppoa, itse en pystynyt koskaan kertomaan. Niiltä läheisiltään vois kuitenkin saada parhaan ja nopeimman avun.